Pähkäilyä lapsiluvusta...

Tiedän, pienet on murheet, mutta ku mietityttää...



ap

me tehtiin kolme putkeen, esikoisen ja kuopuksen ikäero 2 vuotta. Sitten mulle tehtiin sterilisaatio. Muuten olisin ihan varmasti kinunnut vielä neljännenkin ja mies olisi saattanut suostua. Eikä enää oltais jaksettu yhtään valvomisia ja muutenkaan. Nyt kyllä vauvakuume jyllää mutta eipä auta pähkäillä. Kolmeen jää ja hyvä niin!

niin siitä vaan.Kyllähän ne lapset ovat ihania ja jokainen on niin erilainen. Meillä on kyllä vaan kaksi lasta joten neljästä en osaa sanoa mutta jos on tilaa ja uskoo jaksavansa hoitaa niin ehdottomasti kannattaa.Itse mietin juuri kolmatta,mutta ei taida vaan olla kumpaakaan meillä tilaa eikä jaksamista.Onko kolmen kanssa muuten raskaampaa paljonkin kuin kahen?

itse mietin samaa toisen lapsen kohdalla. Itse olen sitä mieltä, että lasta kannataa yrittää sitten kun "sydän" niin kertoo molemmilla vanhemmilla ja ilman painostamista. Enkä todellakaan usko väittämään, että vain tekemättä jätettyjä lapsia voi katua - ei muka koskaan tehtyjä.



Toivottavasti pääsette ratkaisuun, joka tuntuu oikealta :)

Jos rahat ja asunto ja auto ja mies antaa myöten.

Itelle riittää kaksi.

siinä missä yksikin, mutta kolme ei todellakaan mene siinä missä kaksikin. Kun usein sanotaan että kolmas menee "siinä sivussa". Ihmisellä on yleensä kaksi kättä ja kaksi polvea, kolmatta ei enää niin vaan hoidakaan siinä samalla. Tietty vähän eri asia jos on enemmän ikäeroa. Mulla kyllä meinasi loppua kädet, jalat, aika ja kaikki kun hoidin kolmea alle 2-vuotiasta. 3

Onko kolmen kanssa muuten raskaampaa paljonkin kuin kahen?

Kolme lasta siis on ja toisaalta haluaisin vielä yhden, toisaalta en. Mies olisi kyllä suostuvainen, mutta itse emmin. Kuopuksen kanssa on alkanut helpottaa aivan älyttömän paljon ja olen saanut vähän "omaa elämääkin" takaisin. Alkaisinko nyt taas alusta? Toisaalta ajatus siitä, että enää ei tulisi yhtään vauvaa, on vaikea ja surullinen. Jotenkin on tunne, että perheeseen mahtuisi vielä, mutta jokin haraa vastaan: töihinkin pitäisi tässä kohta puoleen palata ja pomo varmasti riemastuisi jos jäisin heti kohta taas äitiyslomalle. Joten tuttua on juttusi.

Eikö ois kivempi jaksottaa pidemmäle ajalle?



Nauttikaa nyt niistä kolmesta, ja tehkää se neljäs vasta joskus 5-10 v. päästä.



Mä tein heti 2-kympin kieppeillä kaksi, sitten pitkän tauon jälkeen taas kaksi reilu 3-kymppisenä.

Kiva optio vielä on, josko 4-kympin kieppeillä tekis VIELÄ 1-2 :-).

Meillä oli kolme lasta, pähkäiltiin josko vielä se neljäskin tahdottais. Päädyttiin siihen tulokseen, että vauva saa tulla jos on tullakseen . Neljännen jälkeen havahduttiin tahtomaan viidettä ja sitten kuudetta..... nyt huomaan haaveilevani vielä siitä seitsemännestä.... Enkä kadu pätkääkään.

..puhutte lasten TEKEMISESTÄ? tuo kuulostaa niin kamalan pahalta sellaisesta ihmisestä, joka kärsii lapsettomuudesta. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan!!

saadaan, mutta joillekin se saaminen nyt vaan sattuu olemaan paljon helpompaa kun toisille. Silloin voi jopa puhua tekemisestä, kun on sitä sorttia, joka niitä lapsia helposti saa.

Kyllä meillä ainakin on ihan tieten tehtoen tehty lapsia ts. rakasteltu ilman ehkäisyä, jotta lapsen olisi mahdollisuus saada alkunsa. Olen pahoillani jos jotain sanavalinta loukkaa.

että lapsilla on leikkikaverit ja siskot erikseen. Että sitä "leikkikaveria" ei tarvitsisi käyttää tekosyynä. Jännä miten jotkut käsittelevät lapsia lukuina, että joku tietty määrä pitäisi olla, muuten on vajaata tai jotain.



Määrä sinällään ei pitäisi olla itseisarvo, aika moinen homma tuossa on jo olla kolmen kanssa riittävästi yhdessä ja erikseen.

ja olen pahoillani siitä. Ei meilläkään ihan helposti oo nuo ekat ottanu tulta alleen, varsinki ensimmäistä "tehtiin" vuosi, mutta kolmas tuli jo sitten lähes yrittämättä ;)



Ja leikkikaveri ei ainakaan meillä ole mikään tekosyy. Esikoinen ja keskimmäinen on kuin paita ja peppu. Eihän tietenkään aina ole näin ja kolmas ja mahdollinen neljäs voi olla maailman pahimmat riitapukarit, mutta... ;) Siinä mielessä tämän kolmannen kanssa onki ollu paljon helpompaa ku esim. kakkosen vauva-aikaan ku isot leikkii niin paljon keskenään, että monelle oon nauranu, että kunhan niille vaan hommaa ruuan tarpeeks usein pöytään ja hoitaa illalla nukkumaan niin saa muuten keskittyä vauvaan. =)



Jotenki tuntuu, että jos tää kolmas nyt jäis "yksinäiseksi" niin siitä tulis ihan hemmoteltu, heh. Ja tuntisko se aina jäävänsä yksin ku isommat on leikkiny jo monta vuotta keskenään ja ovat tosiaan ku kaksoset parin vuoden ikäerolla vaan ;)



Tilaa meillä riittää, ei olla muutenkaan ajateltu, että jokaisella lapsella tarvii olla oma huone eli kolmen makkarin okt riittää ihan hyvin. Auto menis vaihtoon, tila-autoon, mutta semmonen on jo haaveissa muutenki ilman edes sitä neljättä "vauvaa".



Ja ite jotenki koen, että haluan lapset nyt suunnilleen tähän samaan syssyyn ja sitten ne kasvaaki samassa syssyssä ja vapaampi elämä koittaa vanhemmille sitten aikanaan. Nytki tuntu jo väliin isolta kynnykseltä lähteä yrittää tuota kolmatta kun isommat oli jo sen verran isoja ja elämä jota kuinkin helpompaa, että jos tekis vauvan taas ku isommat on jo tyyliin kymmenen niin elämä heittäis taas härän pyllyä.



Mutta kukin tyylillään ja me varmaan jatketaan täällä pohtimista tehdäkö vai eikö tehdä. =D



Kiitos kaikille mielipiteistä!! <3

meidätkin kolmella lapsella jo luokitellaan suurperheeksi.. Tehkää vaan tosiaan jos rakkautta riittää, jos asunto on riittävän iso ja rahat riittää. Itse mietimme neljättä ja meillä lapset isoilla ikäeroilla niin että kaikki on saaneet olla vauvoja yksitellen eli vähintään 5 v. ikäerolla. Hieman reilut kolmekymppisenä nyt nuorin yli vuoden ja pidän kyllä itseäni vielä oikeinkin vauvantekoikäisenä vielä 10 vuotta..



Päätimme kyllä että lapset on tässä ainakin toistaiseksi, asunto käy ahtaaksi muuten, auto on nyt jo iso, seuraavaksi bussi?