Työ vie kaikki voimat
Oon 3-vuorotyössä vuodeosastolla ja nyt on taas ollut sellaiset työputket yksillä vapailla, että huh huh. Pienemmän lapsen kanssa aikaa pystyy joten kuten viettämään iltavuorojen mahdollistaman myöhemmän päiväkotiin viennin ja arkivapaiden vuoksi, mutta tokaluokkalainen jää välillä tosi vähälle huomiolle, enkä jaksa iltaisin väsyneenä paneutua lapsiin. Tuntuu että olen aina vain töissä ja elämäni ikään kuin ulkoapäin ohjautuvaa. Tilannetta ei totisesti helpota mieheni ylityöt. MIten olla yhtäaikaa hyvä työntekijä (olen vielä kokematon sh-sijainen ja paljon uutta opeteltavaa työelämässä) ja hyvä äiti. Tuntuu välillä että minulla riittää potilaille enemmän ystävällisiä sanoja ja hoivaa kuin omille lapsille. Miten muut hoitsut jakselette ja saatte arkeanne toimimaan? Miten rentoutua yhden päivän vapailla?
Pitäiskö teidän aloittaa siitä, että miehesi lopettaisi ne ylityöt? Mun mielestä lapsilla pitää olla yksi vanhempi, jolla on aikaa ja voimia lasten kanssa olemiseen. Teillä se voisi olla toistaiseksi miehesi. Sinä vastaavasti stressaisit ehkä vähemmän kun tietäisit, että miehesi on läsnä lasten elämässä ja jaksaa.
Meillä mies tekee matkatyötä ja siitä syystä itselläni uran luominen jäissä. Lapsen takia lähden töistä aina klo 15. Mikäli haluaisin edetä ja saavuttaa enemmän vaatisi se jonkin aikaa lisätuntien tekemistä sekä sitä, että joustaisin kotiin lähdössä, eli tekisin työt loppuun sen sijaan, että lyön pillit pussiin kenken kaiken. Mutta elämä on ja pitää priorisoida.
Vastaavasti ap voisit harkita työpaikan vaihtoa. Uskon, että sh löytää nykytilanteessa työtä myös pelkässä päivävuorossa.