Parketti vai leikit?
Meillä on ärsyttävä riidanaiheuttaja: parketin raappiintuminen (sohvien likaantuminen ja auton naarmuuntuminen ovat myös kova sana...). Miehen mielestä pienen poikalapsen tulee kyetä leikkimään pikkuautoillaan niin, että hankausta ei tapahdu. Tuoleja ei saa työnnellä, vaikka niissä olisi huovat alla. Lelukorissa ei saa istua, eikä hyvänen aika, erityisesti soutaa pitkin lattiaa (No okei, mullakin menisi raja siinä, kun korilla melotaan pitkin parkettia.)
Mulla palaa käämi, kun olettaakseni koti on tarkoitettu myös lasten elämistä varten, ja typerien asioiden kieltäminen vie pohjaa tärkeiden asioiden kieltämiseltä. Miten 4-vuotias tajuaa vakavuuseron siinä, että tuolia ei saa tuuppia pitkin lattiaa ja siinä, että pikkusiskoa ei saa viskoa?
Ja naarmuilla se pahuksen parketti on jo, joten kysymys ei ole sen pitämisestä säihkyvänä... Ja senhän voi hioa!
Molemmat ollaan kyllä sitä mieltä, että kiva koti on kiva pitää kivana, ja tahallista tuhoamista ei saa kotona harjoittaa, niin kuin ei muuallakaan. Meillä on vain hienoinen käsitysero tuon tahallisen tuhoamisen suhteen: Miehen mielestä pikkuautolla ajaminen niin, että renkaat eivät pyöri, on tahallista tuhoamista. Mun mielestä vasaralla hakkaaminen on tahallista tuhoamista.
Vaikka periaatteessa olenkin sitä mieltä, että vanhempien tulee vetää yhtä köyttä, en malta olla joskus "Miksei?"-kysymkseen vastaamatta "Koska isi hermostuu, jos lattia naarmuuntuu."
Mrr. Ja ei, en jätä sitä sikaa, koska parempaa tuskin ansaitsen... =)
Kommentit (11)
Mun mielestä leikki on lapsen työtä, joten jos ei saa leikkiautolla omassa kodissa ajaa, niin missä sitten?
Jos parketti naarmuuntuu, niin sitten se hiotaan ja lakataan. Ja kyllä aika surkea parketti saa olla jos se naarmuuntuu pikkuautolla leikkimisestä.
Juuri rakennettuun taloon tuli alakertaan muovimatot lattiaan = saavat taaperot vapaasti telmuta, koirat ravata, raapia ja oksennella - kerran viikossa sitten moppaan kaiken reilusti vedellä puhtaaksi! Vaihdetaan parkettia ja laattaa sitten kuin koirista aikajättää ja lapset kasvavat eli noin 2-3 vuoden päästä. Laminaatista en tykkää, menee hermot jos siitä pitäisi jynssätä koirien kuolat irti..
Viestin ei ole tarkoitus ärsyttää, mutta näin meillä - ulkonäkö ei ole hieno, mutta eläminen on vapaata! Ymmärrän kyllä miehesi pointin, jos hän on (?) itse parketin vaivalla laittanut.
meillä ainakin lapsen huone on alle 10% koko talon pinta-alasta. en itsekään haluaisi puuhastella niin pienellä läntillä, kun tilaa ja seuraa löytyy muualta talosta.
onpa huojentavaa kuulla asiallisia vastauksia. Luulin, että mieheni on niin friikki, ettei kukaan moista tajua. Juu, kyllä miestä rassaa myös lattialla lojuvat lelut, mutta ne on sentään helppo korjata pois kun haluaa olla mieliksi...
Juu, noin minäkin olen ajatellut, että tämä nyt vain on se juttu, josta emme ole yhtä mieltä ja tämän kanssa nyt vain on elettävä. Harmittaa vain lasten puolesta.
Meillä myös tuo talon siistinä pysyminen on ainainen riidan aihe, sillä erotuksella tosin, ettei ylipäänsä saisi tulla epäsiisteyttä. Miestäni stressaavat lasten lelut lattioilla, villit leikit, paikoiltaan unohtuneet tavarat, ym. Kuuntelen päivästä toiseen samaa naputusta kuin lapsetkin... :(
Itse olen tullut siihen tulokseen, ettemme tule tässä asiassa pääsemään koskaan sopuun. Ikävää, mutta totta.
Tottakai lapset saavat leikkiä parketilla. Jos tilanne miestäsi kiusaa, hankkikoon leikkimattoja paljon paljon ja pitäköön huolta, että lapset leikkivät niillä. Lisäksi pitäköön huolen, että autojen pyörät liikkuvat hyvin tai lelulaatikon pohjassa on laakerit...
Kerätköön myös lelut pois, jos se häntä ärsyttää. Tasa-arvoisessa parisuhteessa tai perheessä ei kukaan voi olla noin nipo. Vaikeahan se on pienelle lapsellekin selittää tuollaisia ihmeellisyyksiä... (samaa mieltä on myös oma mieheni, joka on myös melko nipo jossain asioissa ja tarkka esim. talon pinnoista - normaali käyttö, elämä ja leikki menee kuitenkin noista edelle)
ja onhan se ärsyttävää, kun pinnat kuluu.
Me ratkaistiin asia niin, että kaikki kodin pinnat ovat kestäviä. Kaikkialla muualla on kivilattia paitsi makuuhuoneissa. Lasten huoneissa on laminaattia, joka on superkestävää ja naarmuuntuu tuskin lainkaan.
On itselle helpompaa kun ei tarvitse varoa koko ajan. Siskoni perheessä tilanne on se, että kaikkialla (myös keittiössä) on parketti, ja mies on jatkuvasti kotona rikkaimuri kourassa ja nalkuttaa lapsille. Toisaalta ymmärrän sen, mutta olen iloinen ettei tarvitse kotona katsella vastaavaa.
Toisaalta: aika aikaa kutakin, Parketin voi tosiaan hioa kun lapset ovat vähän kasvaneet.
Ystäväni kotona lapset ajavat muovirekoilla ympäri asuntoa ja kolhivat ovenpielet ym. aivan karseaan kuntoon. Siellä otetaan rennosti ja tavallaan kyllä ihailen heidän asennettaan.
Meillä saa leikkiä joka huoneessa, mutta lelut pitää korjata myös pois.
Niin me siis ostettiin "vähän käytetty" asunto, jossa meitä ennen asunut yksinäinen 60-vuotias nainen, joten pinnat olivat tietty hänen jäljiltään kuin uusia... Ja pehmeää, helposti naarmuuntuvaa parkettia on keittiöstä lastenhuoneeseen. Omaa tyhmyyttämme kai oli muuttaa tällaiseen kämppään - lapsi oli silloin vielä vauva eikä tajuttu, millaista kulutusta lapset saavat aikaan.
No jaa, aikansa kutakin. Ei munkaan mielestä ole kohtuullista vaatia lasta leikkimään yksin omassa huoneessaan, kun on isoa yhteistä tilaa. Mutta niin kuin joku edellä kirjoittanut, mäkin jotenkin kadehdin niitä ihmisiä, jotka osaavat olla välittämättä ja elellä iloisesti kolhuista ja naarmuista huolehtimatta,
Olemme ajatelleet, että hiomme lattian, kun lapset ovat isompia. Ei kaikkea voi lapsilta kieltääkään ja itseltäkin niitä naarmuja tulee.
Mutta on ajateltu, että sitten sen voi hioa.
Tällä hetkellä on laminaattia, julkisten tilojen laadukasta sellaista ja hyvin on kestänyt.
Tosin meillä EI SAA työnnellä tuoleja pitkin lattioita oli huovat alla tai ei.
Tietty niitä aina välillä yritetään työntää ja sitten se aina kielletään. Mattoja on siellä täällä ja mattojen kanssa voi vedellä niitä korejakin pitkin lattiaa.
Lelut on pitkin asuntoa ja autoilla leikitään, mutta lattiaa ei saa tahallaan hangata ja vahingoittaa, mitään ei saa naarmuttaa ja mihkään ei saa piirrellä.
On toki pitänyt maalata jo parikin seinää kun kuitenkin vahinkoja on tapahtunut.
Elämää se vaan on, ja parketit voi aina uusia. Ja laittaa jotain kestävämpää, hienompaa... sisustaminenhan on muotia! ;)
Sohvat on meilläkin sen näköiset että eletty on, piirrosjälkiä täynnä, ruokatahroja ja naarmuja, mutta ne on kulutusta varten, uudet aiotaan hankkia kuitenkin, eli tavallaan ei olla jaksettu edes vahtia niin tarkkaan noita, kun on mietitty ostavamme parin vuoden sisään (eli kutakuinkin nyt jouluksi) uudet joka tapauksessa ja myyntiarvo noilla vanhoilla halvoilla nahkasohvilla olisi ollut kuiteskin jotain 50 euroa maksimissaan...
eli tahallaan ei saa rikkoa ja tuhota, mutta elämä jättää jälkensä. . . ajan patinaa ja saahan sen parketin hiottua ja lakattua sitten, kun lapset ovat aikuistuneet ;)