Lue keskustelun säännöt.
Mä en millään jaksa osaa oppilaistani.
Kommentit (21)
Tiedätkö, miksi et jaksa heitä? Voiko asialle tehdä jotain?
Välillä vain on hankalampia oppilaita, tilanteista voi kuitenkin selviytyä.
t. toinen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinä päivinä, kun pari "täystuhoa" on kipeenä, on niin ihanaa.
Joidenkin lasten vanhempien pitäisi nähdä lapsensa käytöstä koulussa videolta. Joskus saadaan todistaa aivan käsittämätöntä käytöstä. Ja jotkut ei vaan osaa kunnioittaa meitä hiukkaakaan.
lasteni ope! He voivat olla raskaita ajoittain, mutta kammottavaa ajatella, jos ope ei enää heitä jaksa :( Joka päivä kuitenkin täytyy olla tekemisissä!
ihan työhönsä sopimattomia tyyppejä. Oikeesti.
Ehkä sä oot toinen heistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannustava asenne nuoria kohtaan? Missäs se on?
Auttais kanssa, oikeesti. Tulis vähemmän Auvisia tähän maahan.
Luokanvalvojatko ne "Auviset" kasvattavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että monesti lapset käyttäytyvät koulussa ihan eri lailla kuin kotona. Koulussa monista tulee villejä, tottelemattomia kakaroita (joukossa tyhmyys tiivistyy). Kotona kaikki menee hyvin.
Miten te opettajat siis kuvittelette, että koulun tilanne voi muuttua jos vanhemmille ei edes kerrota mitä koulussa tapahtuu. Kommunikaatio on mitätöntä ja kerran vuodessa olevassa kehityskeskustelussa sitten annetaan ymmärtää, että kaveri on aika villi.
Ja ala-asteella opet on monesti juuri koulunpenkiltä valmistuneita eivätkä omaa lapsista mitään kokemuksia. Laitetaan sitten semmoinen nuori paimentamaan yli 20 oppilaan luokkaa. Eipä ole monesta tähän. Ja lapset ei ole mitään tyhmiä, ne vain aavistaa pirun hyvin kun ope on heikoilla ja käyttävät tilanteen hyväkseen. Sen jälkeen meneekin loppuvuosi lasten armoilla :(
Olen tässä nyt 6 vuotta seurannut sitä, miten vanhemmat reagoi omien mussujen toimintaan.
Ne, jotka jo ekaluokalla häiriköi ja kiusasi, on vain pahentuneet. Ja se ei johdu opettajasta vaan ihan vanhemmista kun he eivät välitä.
On ollut jälki-istuntoja, keskusteluja vanhempien kanssa, yksi jopa erotettiin koulusta vähäksi aikaa ja poliisitkin on sekaantuneet asiaan.
Samat kakarat heiluvat nyrkit pystyssä ja rikkovat koulun omaisuutta ja hakkaavat pienempiä oppilaita.
Kyllä se kasvatus lähtee vanhemmista ja he kyllä tietävät, mitä mussut tekevät, mutta ei vain vois vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotona kaikki tunteensa. Kotiovesta kun lähtevät ovat huomaavaisia ja kohteliaita. Olis aivan kamalaa jos lapseni käyttäytyisivät koulussa huonosti. Tunnilla kuuluu olla hissukseen ja keskittyä opetukseen/opiskeluun. Työniloa jokaiselle opettajalle ja jokainen vanhempi saisi huolehtia siitä, että lapsensa käyttäytyy ihmisten ilmoilla hyvin.
Koti on se paikka jossa tuuletellaan tunteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä että paljon lasten käytöksestä on kotoa lähtöisin ja myös vanhempien tulisi siihen puuttua. Aina näitä "hankalia" lapsia kuitenkin tulee, joten jos ei sitä millään jaksa kannattaisi todella miettiä alan vaihtoa.
Mitenkään ei ole tarkoitus torua tms, koska en itsekään varmaan jaksaisi. En tosin tuolle alalle ryhtyisikään. Minulle riittää tekemistä jo parissa kotona olevassa lapsessa ja oletanki että he eivät olekaan niitä kauhean huonosti käyttäytyviä.
ja tällä hetkellä opettaja todella yrittää kieltää häntä tulemasta kouluun.
Hänet haluataan siirtää erityisluokalle,jossa on vain mukautettua opetusta, vaikka hän saa normaaliluokan kokeista koko ajan kasin ja ysin numeroita.
Hänellä on käytösongelmia. Koulussa, ei missään muualla. Ne johtuvat siitä, että hän on lievästi autistinen. Älykäs, mutta sosiaalisesti ihan pihalla. Häntä ahdistavat kaikki epäselvät tilanteet. Hän sanoo totuudentorvena aina sen, mitä ajattelee,, vaikka se sitten olisi se, että opettaja on epäjohdonmukainen ja avustaja varasti hänen muistilappunsa. (Opettaja on todennäköisesti oikeasti kieltänyt jotain, mitä eilen vielä ei viitsinyt, avustaja on ehkä takavarikoinut ne muistilaput jostain syystä joka hänen mielestään oli järkevä, mutta lapsi kokee sen varkautena) Mutta ennen kaikkea lasta ahdistaa se, että häntä ei hyväksytä. Hän pärjää harrastuksissa, hän pärjää kotona, hän pärjää kaupungilla ja sukulaisissa, museoissa, kirjastoissa, teatterissa, ravintolassa, jopa luentoja kuuntelemassa, kunhan hän kokee, että hänet hyväksytään. Kun hyväksyvä suhde on etabloitu, hän ottaa vastaan kritiikkiä ja ojennusta. Mutta tämä opettaja on liian monta kertaa sanonut lapselle ääneen, että tämä on tuhma, tyhmä ja sietämätön eikä hänen paikkansa ole täällä. Sitä kuunnellessaan hänestä tulee kyllä aggresssiivinenkin. Silti hänen paikkansa ei ole siellä mukautetun opetuksen luokassa.
Kohtele häntä ihmisenä niin hänkin kohtelee sinua ihmisenä. Niin yksinkertaista se on. Ja sitäpaitsi hallintolakikin sanoo, että kaikki pitää tulita hallintoalamaisen eduksi, jos mahdollista. Opettaja on virkamies ja opetustyö nykyisen lain mukan on myös virkamiestyötä, jota hallintolaki koskee. Vaihda siis asennetta, tai teet virkavirheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omani on pieni ekaluokkalainen, lapsi täyttää vasta loppuvuodesta seitsemän. Lapsellani on käytöshäiriöitä, jotka johtuvat masennuksesta, ja masennus taas vaikeasta isäsuhteesta (olemme eronneet). Kotona lapseni on ihana, kiltti ja fiksu lapsi. Koulussa taas helposti ärtyvä ja loukkaantuva. Hänellä ei ole tiedollisissa taidoissa mitään vikaa, osaa jo kirjoittaa, lukea ja laskea. Mutta sosiaalinen puoli on vielä hakusessa. Lapsen itsetunto on olematon, kiitos isän joka on pettänyt lapsen kerta toisensa jälkeen. Ja kiitos eskarinopettajan, joka ei ymmärtänyt lasta vaan laittoi kaiken mahdollisen lapsen syyksi, senkin jos joku toinen lapsi kiusasi. (Olin itse kerran todistamassa tällaista tilannetta, jossa toinen lapsi kävi ilman syytä lapseni kimppuun ja eskariopettaja ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota vaikka lapseni itki) Voisinpa myös kiittää sinua, lapseni opettaja, sillä olen nähnyt myös sinun toimintasi silloin kun luulit että en ole paikalla. Se, miten huusit lapselleni luokassa tunnin jälkeen, kuului hyvin selkeästi käytävälle saakka jossa odotin lastani. Lapseni tuli itkien luokasta, sinä et pyytänyt missään vaiheessa anteeksi etkä edes näyttänyt katuvasi tilannetta edes silloin kun ymmärsit minun kuulleen kaiken.
En sano, että lapseni olisi helppo ja huomaamaton. Tiedän ja ymmärrän miten hankala hän saattaa olla, kiukustua kesken kaiken ja purskahtaa itkuun. Mutta ymmärrän myös sen, että se ei johdu kasvatuksesta tai sen puutteesta, eikä se johdu siitäkään että lapsi olisi vain mahdoton tai ilkeä. Lapsellani on syvä suru sydämessään, jota yritän kaikintavoin helpottaa myös eri viranomaistahojen avulla. Sinä et tunnu tätä ymmärtävän, vaikka asiasta varmasti tiedät, olenhan sen sinulle sanonut useasti ja kertonut myös muista tahoista jotka lastani hoitavat.
Minun sydämeeni sattui, kun kuulin miten kohtelet lastani. Lapseni sydämeen se sattui varmasti vielä monta kertaa enemmän.
Minä voin vain ymmärtää äidin surua...
ymmärrän sinua ap ihan hyvin.
Nykyään luokat liian suuria. Liian huonotasosta porukkaa luokissa. Erityisopetus sekä erityisluokat unohdettu täysin, koska ovat kallista ja leimaavaa. (kukahan siitä eniten kärsii???) Se nyt vain pitäisi uskoa ettei kaikkien paikka ole normi luokassa. Ei tarvi olla luokassa kuin yksi käytöshäiriöinen niin homma pilalla. Valitettavasti keskimäärin joka luokassa on 2-3 käytöshäiriöistä joiden paikka ei ole normi luokka. Miksi kunnolliset, hyvät, kiltit ja arat oppilaat unohdetaan ja he saavat kärsiä??=(
Onhan tuo tilanne jo opettajankin kannalta työsuojelullinen ongelma samoin kuin lastenkin kannalta. Homma on vaan syvältä...
Mutta toisaalta, enää vanhempia saati opettajaa ei kunnioiteta kuten vaikkapa 10 vuotta sitten. Ällistyneenä olen seurannut muutaman lapseni luokkatoverin käytöstä opettajaa ja laitoshuoltajaa kohtaan. Kolmasluokkalaiset matkivat täysin estoitta ontumista ja imitoivat puhetyyliä näiden ihmisten kuullen. Kun opettaja huomautti asiasta, ensireaktio oli ivallinen nauru ja "anteeksipyyntö".
Mielestäni lapsilta puuttu häpeän tunne. Kun opettaja sanoi minulle alakoulussa kauniisti, etten saa keskeyttää toisen puhetta, minua Hävetti! Häpäisemisestä ei ollut kyse, enkä sitä hyväksy, mutta nyt näyttää etteivät lapset osaa hävetä huonoa käytöstään.
Myös yhteisen omaisuuden kunnioittaminen on hävinnyt.
Linja-automatkoilla meno on helvetillistä; räkimistä, hakkaamista, penkkien sotkemista ja hävyttömyyksien huutelua kuskille ja kanssamatkustajille. Kuski ei voi poistaa häiriköitä kesken matkan, sehän olisi heitteillejättö ja virkavirhe. Täällä syrjäseudulla susi voisi syödä ja pimeästä voisi tulla lapselle trauma.
En tiedä, kuinka näiden lasten vanhemmat käsittelevät lastensa käytöstä. Moni äiti ja isä on naama-tuttu harrastuksista tai töistä. Säälittää kyllä nämä vanhemmat; kun tilanne lasten kanssa on tuollainen jo nyt, kauhistuttaa ajatellakin mitä se on viiden, kymmenen vuoden kuluttua.
Ymmärrän siis sinua ap täysin! Voimia työhösi.
Mutta toisaalta, enää vanhempia saati opettajaa ei kunnioiteta kuten vaikkapa 10 vuotta sitten. Ällistyneenä olen seurannut muutaman lapseni luokkatoverin käytöstä opettajaa ja laitoshuoltajaa kohtaan. Kolmasluokkalaiset matkivat täysin estoitta ontumista ja imitoivat puhetyyliä näiden ihmisten kuullen. Kun opettaja huomautti asiasta, ensireaktio oli ivallinen nauru ja "anteeksipyyntö".
Mielestäni lapsilta puuttu häpeän tunne. Kun opettaja sanoi minulle alakoulussa kauniisti, etten saa keskeyttää toisen puhetta, minua Hävetti! Häpäisemisestä ei ollut kyse, enkä sitä hyväksy, mutta nyt näyttää etteivät lapset osaa hävetä huonoa käytöstään.
Myös yhteisen omaisuuden kunnioittaminen on hävinnyt.
Linja-automatkoilla meno on helvetillistä; räkimistä, hakkaamista, penkkien sotkemista ja hävyttömyyksien huutelua kuskille ja kanssamatkustajille. Kuski ei voi poistaa häiriköitä kesken matkan, sehän olisi heitteillejättö ja virkavirhe. Täällä syrjäseudulla susi voisi syödä ja pimeästä voisi tulla lapselle trauma.En tiedä, kuinka näiden lasten vanhemmat käsittelevät lastensa käytöstä. Moni äiti ja isä on naama-tuttu harrastuksista tai töistä. Säälittää kyllä nämä vanhemmat; kun tilanne lasten kanssa on tuollainen jo nyt, kauhistuttaa ajatellakin mitä se on viiden, kymmenen vuoden kuluttua.
Ymmärrän siis sinua ap täysin! Voimia työhösi.
Minullakin on yksi vaikea lapsi ja allekirjoitan täysin sen mitä jotkut vanhemmat täällä sanovat: aidolla välittämisellä ja hyväksynnällä moni asia ratkeaisi. Mutta sitten toinen puoli: isossa ryhmässä on mahdotonta keskittyä sillä tavalla yhteen ihmiseen. Muutkin tarvitsisivat ohjausta ja niitä välittämisen murusia. Siksi käytösongelmaiset - ihan leimaamatta - pitäisi saada pienryhmiin missä heille olisi oikeasti aikaa. Ei mitään mukautettua opetusta, vaan opetusta pienemmässä porukassa.
vaihtaa alaa ennenkuin tilanne riistäytyy hallinnasta.