Aiheuttaako masennus toisille ihmisille tökeröä käytöstä?

Yritän ymmärtää miksi yksi henkilö käyttäytyy mua kohtaan rumasti. En tiedä tekeekö niin muille, mutta mulle ainakin vaikka olen yrittänyt olla vain ystävällinen. Hän ei tervehdi, jollen itse tervehdi ensin. Ei puhu mitää, jollei kysy ensin.. On jotenkin mielenosoituksellinenkin.



Kuulin yhteiseltä tutulta, että henkilö on välillä vähän masentunut. En tiedä syökö lääkkeitä.



Onko masennus sellainen, että sitä voi parantua täysin vai onko vaarana aina sairastua siihen helpommin uudestaan kuin "normi-ihmisellä"?

kyllä masennus tekee sen, ettei oikein jaksaisi puhua ihmisten kanssa. Ehkä kyse on siitä? Mutta jos hän on oikein olemalla töykeä, niin en ihan pelkästä masennuksesta etsisi syytä.



Masennus voi uusia helposti.

Tää henkilö kyllä käyttäytyy aika tökerösti välillä mua kohtaan. Jos esim. kerron jostakin asiasta, joka on mulle tärkeä, niin tää ihminen saattaa katsella mielenosoituksellisesti jonnekin muualle. Koskaan ei kysy mitään mun elämästäni. Eikä sano edes, että aijaa, niinkö. Ihanku ei olis ollenkaan mitään myötäelämisen taitoa. Ei kysy koskaan mitään, eikä kommentoi muuten kuin kysymällä suoraan.



Onko masennusta vai inhoa mua kohtaan?

oikeasti kiinnosta saatika, että jaksaisi kuunnella vastausta. Olen usein omissa ajatuksissani ja siksi jää ihmisiä tervehtimättä. En vain yksinkertaisesti näe heitä. Että saattaapa työkaverillasi olla masennuskin ja lisäksi vielä ei ehkä jaksa sinua tai sitten vaan on niin omissa oloissaan tai haluaisi olla yksin.

Masentuneella ei aina oikein olekaan myötäelämisen taitoa. On niin solmussa omien asioidensa ja tunteidensa kanssa, ettei riitä jaksamista muiden ihmisten asioille. Masennukseen voi liittyä (VOI, ei siis todellakaan aina liity) myös persoonallisuushäiriötä, joka sitten voikin ohjata ihmisen käyttäytymistä enemmän kuin se masennus. Toisaalta masentunutkin ihminen saattaa olla tosi empaattinen ja myötäelävä, joten on aika vaikea sinunkaan tietää, mistä tuo käytös johtuu. Ehkä sitä ei kannata hirveästi miettiä. Jos et saa vastakaikua häneltä omille sanomisillesi, lopeta henkilökohtaisten asioiden juttelu hänen kanssaan. Ei sinun kannata stressata itseäsi pohtimalla, onko hlö masentunut tai inhoaako sinua.



Masennukseen kerran sairastunut on sille jatkossa jonkin verran alttiimpi.

kertoo vaan omista asioistaan ja vaivoistaan, miten kaikki on aina niin pielessä, sinne ja sinne särkee, milloin on lääkärinaika varattuna... Ei ikinä kysy mitään mitä esim. lapsenlapsille kuuluu. Jos kerron jotain meidän elämään liittyvää, niin hän sanoo puhelimessa että joo, ahaa jne. Ja sitten kun tämä asia tulee myöhemmin esille, on hän ihan yllättynyt, ja sanoo ettei ole koskaan kuullutkaan. Eli ei yhtään kuuntele mitä hänelle puhutaan.

ei masentunut välttämättä vaikuta epäystävälliseltä.



VOisiko tuttusi olla tosi stressaantunut? Silloin ihmisiltä usein katoaa suhteellisuuden taju.

kun lääkitys on kohdallaan, homma eli masennus on hoidossa

kertoo vaan omista asioistaan ja vaivoistaan, miten kaikki on aina niin pielessä, sinne ja sinne särkee, milloin on lääkärinaika varattuna... Ei ikinä kysy mitään mitä esim. lapsenlapsille kuuluu. Jos kerron jotain meidän elämään liittyvää, niin hän sanoo puhelimessa että joo, ahaa jne. Ja sitten kun tämä asia tulee myöhemmin esille, on hän ihan yllättynyt, ja sanoo ettei ole koskaan kuullutkaan. Eli ei yhtään kuuntele mitä hänelle puhutaan.

itse masennuksesta kärsivänä voin sanoa, ettei kyseessä välttämättä ole se, eetikö äitisi kuuntelisi, vaan että hän ei yksinertaisesti muista ollenkaan kuulemaansa. itselläni on masennuksen myötä heikentynyt huomattavasti muisti, samoin keskittymiskyky. vaikka yritän kovasti kuunnella, koko juttu voi silti mennä aivan "ohi".

ap:n kuvailema käytös on aivan tavallista masentuneelle, vaikka olisikin lääkitys olemassa. oma olo on kertakaikkiaan sellainen, ettei ulkomaailma oikeasti kiinnosta. lisäksi minulla ainakin on se, että tunnen itseni sen verran arvottomaksi, etten edes viitsi kysellä muiden ihmisten kuulumisia, koska koen, etteivät ne minulle kuulu millään tavalla. masentuneena on myös hyvin vaikea ylläpitää katsekontaktia. sitä vain on niin käpertynyt itseensä.

Pelkkä silmien avaaminen ja joskus hengittäminenkin vie kaikki voimat. Tällainen ihminen ei jaksa vastata puhelimeen eikä tervehtiä ihmisiä. Se ei ole huonoa käytöstä, vaan sairaus voi viedä voimat ihan täysin.

Tää ihminen ei ihan oikeasti vaikuta siltä, etä olisi pahasti masentunut. Saa ainakin asiansa vielä hoidettua, huolehtii ulkonäöstään ja hygieniastaan, ei ole laihtunut/lihonut.



Mutta mun mielestä käytös on rumaa.. Enkä oikein tiedä, käyttäytyykö niin vain mua kohtaan. En tunne ihmistä tarpeeksi hyvin siihen, että osaisin arvioida.

Tökeröys on tuon ihmisen ongelma, ei sinun.

Jos hän on masentunut niin en viitsi sanoa rumasti, mutta toisaalta eikai munkaan ihan kaikkea käytöstä tartte sietää? Kai sitä voisi ainakin huomauttaa jotenkin sopivalla hetkellä...



ap

Mutta sen voisi varmaan ihan hyvin kysyä suoraankin. Ei siis mitenkään lyttäävästi, vaan esimerkiksi kysyä, rasittaako tai väsyttääkö sun tapaaminen häntä sairauden vuoksi. Ei hän siitä rikki varmaankaan mene.



Toisaalta hyvä myös muistaa, että masentunutta monesti ahdistaa kovasti se, että ei jaksa osallistua "normaalisti" sosiaaliseen elämään. Eli tämä ap:n tuttu voi ihan hyvin olla itsekin tietoinen ja hyvin ahdistunut siitä, että ei jaksa käyttäytyä esim. ap:n kanssa "kuten pitäisi".



Masennuksen uusimistodennäköisyys on yhden masennuksen jälkeen 50 %, uusiutumisten myötä suurenee vielä siitäkin.

Jos ei kerran vaikuta masentuneelta niin miksi edes vatvot asiaa? Ehkä se ei tykkää susta, tai ehkä välinpitämätön käytös johtuu siitä ettette ole oikeasti kavereita vaan vain puolituttuja.

Jos hän on esim. työkaveri niin kannattaa muistaa, että työpaikalla odotetaan ainoastaan normaalia hyvää käytöstä, ei sitä, että tykkäisi toisesta. Ei sinun tarvitse tykätä hänestä eikä hänen sinusta.