Jokainen on oman onnensa seppä
Kommentit (9)
ja onko se täydellinen, absoluuttinen totuus. ;) Ja tässä tapauksessa kyse on nimenomaan ensimmäisestä. Tiettyyn pisteeseen asti ihminen on oman onnensa seppä, ja sen jälkeen kohtalon maininkien vietävänä...
Kun lapseni kuoli olin jopa vihainen ko. sanonnalle. Olihan kohtalo antanut sellaiset kortit mihin itse en voinut vaikuttaa ja se tuska oli julmettu. Nyt kun tapahtuneesta on kulunut jokunen vuosi ja nimenomaan omien päätöksieni ja työn oman hyvinvoinnin eteen voin taas todeta olevani onnellinen.
Riitän itse itselleni, mihinkäs minä muita
ole sosiaalinen verkosto. Siinä tapauksessa kyllä.
perheensä kahdenneksitoista lapseksi. Ei muuta kuin takomaan vaan, pian on onnenavaimet hänelläkin!
perheensä kahdenneksitoista lapseksi. Ei muuta kuin takomaan vaan, pian on onnenavaimet hänelläkin!
Kerropa se sille angolalaiselle tytölle, joka syntyi tunti sitten perheensä kahdenneksitoista lapseksi. Ei muuta kuin takomaan vaan, pian on onnenavaimet hänelläkin!
Ei onni riipu siitä mihin maahan syntyy ja onko rikas. Päin vastoin, meillähän on täällä rikkaassa pohjoisessa "hyvinvointivaltiossa" suuret itsemurhaluvut ja vaikkapa noita koulusurmaajia ja perhetragedioita.
Vaikka kaikki olisi näennäisesti ja materialistisesti hyvin, voipi olla ollaan hyvin onnettomia.
omassa ydinperheessäni yksi on kuollut ja toinen parantumattomasti sairas. Siinä ei paljon auta ajattelutapa,että itse voisin vaikuttaa siihen, miten menee.