Liittysitkö facebookiin tällä luonnekuvauksella?
- En pidä omiin ystäviin juurikaan yhteyttä millään viestintävälineellä
- yhteyttä otan täysin omaehtoisesti
- kun ystävä on nenäni edessä tai puhelimen päässä, olen aidosti ilahtunut ja keskustelumme saattavat kestää vaikka yli yön ja ne ovat varsin hauskoja ja nautinnollisia
- nautin sydämeni pohjasta välillä ystävien kanssa vietetyistä hetkistä
- minä kaipaan ystäviäni ja minua on kaivattu usemmain kuin kerran
- ongelmana on oma masennus ja taipumus eristäytyä, en kuitenkaan masennuksellani ole halunnut ketään vaivata, tykkään selvittää asiat itse.
-olen katkaissut väliin useisiin ystäviin, suoraan sanoen itsellenikin absurdeista syistä, en kuitenkaan ketään loukkaamalla, vaan koteloitumalla ja eristäytymällä
- Pelkään, että jos menen facebookiin, en kuitenkaan pysty vastaamaan ystävien odotuksiin ja ahdistun sitten lopulta siitäkin.
Voisiko facebook auttaa minua jotenkin vai huonontaisiko se tilannettani?
Kuvauksesi vastaa jossain määrin itseäni.
Ei siitä Facebookista todellakaan tarvii ottaa mitään paineita, ei mulla ainakaan siellä ole mitään yltiösosiaalista toimintaa. On ollut kiva päästä yhteyksiin vanhojen kavereiden kanssa ja on kivaa, että jotkut jaksaa päivitellä omaa "statustaan", niistä näkee kertavilkaisulla mitä vaikka jollekin lapsuudenystävälle kuuluu - tietenkin erittäin pintapuolisesti mutta kuitenkin. Luulen että suurimmalle osalle fb on nimenomaan jotain statuksen päivittämistä ja vanhojen kavereiden etsimistä. Itse pyydän tosi harvoin ketään kaveriksi ellei ole tosi hyvä tuttu, mutta mulle on kertynyt n. 60 kaveria ihan laidasta laitaan tyyliin entisiä työkavereita, lapsuudenystäviä, vaihto-opiskeluvuoden kavereita, hoitolapsia ja sukulaisia.