Miten parantaa parisuhdetta? Meillä ei ole mitään yhteistä puhuttava tai tekemistä?
Onko jollain kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Mua ahdistaa tää ihan suunnattomasti, miehen mielestä kaikki on ihan ok niin kauan kun seksipuoli toimii, minä taas kaipaisin yhdessä kävelylle menoa, kaupassa käyntiä, arjen asioista puhumista yms normaalia arkea mutta ei, ei meillä tuoonnistu vaikka olen siitä menoet monet kerrat koittanut puhua ym.
Nyt tuntuu siltä että kohta pettää jalat alta ja pää hajoaa ja sydän pomppaa ulos rinnasta kun ahdistaa niin paljon tämä tilanne.
Kommentit (14)
ja juuri tuontyyppisistä ongelmista puhuttiin siellä paljon. Suosittelen.
mua masentaa myös se että tuntuu siltä että mies ei ole kiinnostunut mistään perheen asioista, koskaan ei hoida mitään yhteisiä asioita ei esim KOSKAAN kysy tarvitaanko kaupasta jotain tms, joo ymmärrän että hänen työ on raskaampaa kuin minun mutta..
Koskaan mies ei ota puheeksi esim että mitäs lapsille joululahjaksi tms..
Anteeks nää mun kirjotukset voi olla vähän sekavia mutta mulla on oikeesti nyt niin paha olla että en oikeen jaksa kunnolla edes keskittyä mihinkään.
AP
musta tuntuu että en ole halukas lähtemään tuollaiselle koska tiedän että kun päästään kahdestaan jonnekin niin mies odottaa vain seksiä...
No okei nyt on siinä asiassa kyllä tapahtunut muutos parempaan päin että ei enää pakota minua siihen.
Nyt oltiin juuri jokin aika sitten kahdestaan tallinanristeilyllä ja oli TODELLA tylsää, yhdessä joo istuttiin ravintolassa ja oltiin hiljaa, oli muuten aivan V..UN tylsää!
AP
Mihin asioihin miehessäsi ihastuit?
Onko sinulla hyvä ystävä, jonka kanssa voit keskustella niistä asioista, joista miehesi kanssa ei voi puhua?
NMKY:n leiri on kallis, koska se sisältää viikon täysihoidon ja tarvittaessa myös lasten leirit ja hoidon. Mutta maksuton vaihtoehto ois Kirkon perheasiain neuvottelukeskus. Siellä on ihan asiantuntijoita, psykologeja antamassa pariterapiaa. Olen 2 pariskunnalta kuullut myönteistä palautetta.
Avioliittoleirillä oli joka päivä luentoja eri aiheista kuten seksuaalisuus, toisen huomioiminen, rakkauden uhkat jne. Luennon jälkeen mentiin ryhmiin joissa keskusteltiin ja tehtiin tehtäviä ja harjoituksia esim. opeteltiin puhumaan vaikeista aiheista fiksulla tavalla. Loppujuhlassa oli aika liikuttavaa kun yksi pari kertoi leirin aikana peruneensa vireillä olevan avioeronsa.
Itse oltiin todella tyytyväisiä, ja samaa ollaan kuulta muiltakin niillä käyneiltä! Ovat hotellissa täysihoidolla pe illasta su iltaan ja maksaa 50e/pari! Ei siis ole kallis. Kurssilla kerätään lahjoituksia tulevien kurssien järjestämiseen, mutta pakko ei ole osallistua, eikä kukaan tiedä laitatko rahaa vai et.
Noilla kursseilla ei ole mitään ryhmäkeskusteluita tai muita ryhmätöitä, vaan joka asiasta on ensin alustus/ luento, ja sen jälkeen asioita työstetään itsekseen ja oman parin kanssa. Muille ei siis ole pakko kertoa mitään ellei halua. Suosittelen!
ja sanotaan että eka vuosihan sitä nyt menee niin pilvssä että... sitten kun muutettiin takasin kotiseuduille niin kaikki alkoi pikku hiljaa muuttua. Olen aina toivonut että mieheni olisi myös paras ystäväni, mutta eipä näin ole, en saa missään asioissa mitään tukea mieheltä ja olen TODELLA yksinäinen, tällä hetkellä tuntuu vielä siltä että ei ole ketään kaveria jolle voisi avautua. On todella outoa jos saan miehen lähtemään kanssani kävelylle, koko matakn on todella vaivantunut olo kun kumpikaan ei puhu mitään, tai jos ollaan autossa menossa jonnekin niin kumpikin istuu ihan hiljaa, jos koitan puhua jostain niin mies aina vastailee niin että juttua ei ainakaan voi jatkaa.
Rakastan miestäni ja seksi on kivaa mitt haluaisin jotain muutakin, kateellisena katson naapureita jotak yhdessä tekevät pihatöitä, käyvät lenkillä ja kaupassa yhdessä, nauravat ja juttelevat yhdessä jne...
Minö kateellisena katselen sitä ja hymyilen muka onellisena että olen ihan tyytyväinen elämääni, iltaisin itken kaikilta salaa kun ahdistaa niin paljon, oikeastaan ahdistaa jo niin paljon että ei enää edes itketä,
AP
tuollainen voi ottaa päähän, mutta jos tosiasiat otetaan huomioon, mies siitä tuskin muuksi muuttuu, joten sun pitäisi vaan oppia olemaan vertaamatta itseäsi muihin, varsinkaan naapureihin. Teillä on paljon hyvää omassa suhteessanne, koeta itse löytää itsellesi joku ystävä, jonka kanssa voit mennä kävelylle ja jutella asioista, ei miehen tarvitse olla paras ystäväsi. Keskity positiivisiin asioihin, niin ne korostuvat. Nimittäin, se mihin kiinnittää huomionsa, kasvaa ja kukoistaa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Teidän tilanne kuulostaa nyt siltä, että tuollainen ei voi millään jatkua. Se kuulostaa myös siltä, että teidän on vaikea kahdestaan saada sitä puhumalla auki.
Olet aiheesta ahdistunut ja yksinäinen. Ansaitsist miehen, joka jakaa kanssasi arkesi, ja toivon todella, että saat vielä oman miehesi rinnallesi. Muista myös, että jos se ei onnistu, saattaa sinun olla parempi olla yksin, kuin ahdistua noin kovasti suhteessa, joka ei toimi.
Jos hän ei vaan tajua ettet ole tyytyväinen? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, kirjoita vaikka kirje. Sitä olen itse harrastanut joskus kun puheeksi otettava aihe on ollut sellainen, että tiedän että alan heti itkeä enkä pysty puhumaan. Kirjeessä on sekin hyvä puoli, ettei mies pääse pakoon tai pysty keskeyttämään puhettasi. Kirjettä kukaan tuskin jättää lukematta loppuun.
Toivottavasti pystyt ottamaan asian puheeksi tai tosiaan sen kirjeen kirjoittamaan. Mutta muista, ette syytä miestäsi kaikesta, vaan kerrot omista tarpeistasi ja tunteistasi! Sitten yhdessä yritätte miettiä miten ongelmaa voisi ratkoa.
t. mennään eteenpäin- suosittelija
Siis näennäisesti vain remppaisitte vaikka keittiötä tai jotain ettekä sitä avioliittoanne. Mun kokemus omasta miehestä on se, että se puhuu mieluiten tehdessään samalla jotain "järkevää". Siis sitä ahdistaa ja sille tulee nurkkaan ajettu olo helposti, jos alan keskustelemaan autossa tai sängyssä jostain. Mutta kun kädessä on vaikka vasara tai joku naulapistooli, niin sen on helpompi puhua. Se olis asia, jossa olis pakko puhua että hommat tulee tehtyä ja siinä vois pikku hiljaa päästä puhumaan muustakin.
Ehkä ihan pöljä neuvo, tulipahan vaan mieleen.
Jos kerran rakastat miestä ja seksi sujuu, niin ihan hirveän huonosti asiat ei ole. Rakkaus antaa sulle voimaa yrittää muuttaa asioita ja saada yhteys mieheen. Ihan todella, asiat voi muuttua paljon tulevina vuosina. Miehet on hirveen erilaisia tarpeineen ja niillä on erilainen tapa kommunikoida ja käsittää naisen tapaa viestiä. Tiedätkö, sekin on hirveen hieno asia että miehesi haluaa seksiä sun kanssa, ei kaikilla ole sitäkään yhteyttä keskenään kulissien takana.
Meilläkin jäi avioliitto hoitamatta pikkulapsivaiheessa ja tosiaankin meidän on tehtävä nyt valintoja sen eteen, että suhde vois rakentua. Nytkin pitäs viettää varmaan hetki aikaa ton miehen kanssa eikä roikkua netissä... : )
Siis, että varataan aikaa syvälliseen keskusteluun tmv. En valitettavasti osaa neuvoa, mutta toivon, että löydätte puheyhteyden. Avoin puhuminen ja asioiden jakaminen on kuitenkin parisuhteen kannalta aika tärkeää. Muuten saatetaan huomata, että saman katon alla asutaan lähinnä kämppiksinä. Ehkä joku yhteinen harrastus auttaisi, jonka avulla pääsitte luontevasti puhumaan erilaisista asioista. Onko jotain mitä molemmat mielelläni teette tmv.
Meillä ainakin minä höpisen monenlaisista asioista miehelle, mitä vain mieleen tulee. Joistakin syntyy hyvä keskustelu, toisista taas ei. Tosin teillä on tilanne nyt ilmeisesti niin lukossa, että siinä ei välttämättä pelkkä iloinen jutustelu auta (kun kerroit olevasi masentunut tilanteesta). Oletko pystynyt selvittämään, mitä miehesi haluaa? Onko hänen mielestään ihan ok olla jakamatta asioita vaimon kanssa?
Kesti pe-illasta sunnuntaihin. Tosi mukavaa porukkaa ja ainakin me löysimme toisistamme taas niitä hyviä puolia.
Tutki Kataja ry:n sivut.