Miten eroon kapalosta??

Kiitti paljon kun ette halua auttaa minua.



T: Aloittaja

Vois olla pehmeä siirto kapalosta. Voisin ainakin kuvitella

Mitä tapahtuu jos annat niiden käsien ja jalkojen vispata?

Meillä kesti n. kolme pitkää yötä ja päivää totuttautua pois kapalosta (ja ne tosiaan tuntuivat silloin pitkiltä ja raskailta). Mutta kyllä se siitä kuitenkin vihdoin helpotti, kun tottui ja hoksasi, etteivät ne kapalot tule takaisin... Mulle tuli tosi kiire totuttaa pois kapalosta, kun huomasin, että pojalle meinasi ruveta tulemaan lattapää, kun selällään mieluiten nukkui.



10-kuukautinen on aika paljon vanhempi, joten voi olla astetta hankalampi tapaus, mutta eipä sinulla taida olla vaihtoehtoja, joten nuku vaikka itse ensin pari yötä varastoon, että jaksat sitä yöhuutoa ja veuhtomista...



Tsemppiä!

Vispaa niitä vaikka maailman tappiin asti eikä nuku vaikka mikä olis. Tämä onki melkosen pippurinen tapaus. Jos päästän kääntymään vatsalleen, nousee siitä sitten välittömästi istumaan ja seisomaan laitaa vasten. Yh kun olen, eikä ystäviä jotka voisi auttaa, tuo uni jää vähemmälle. Tosin, kyllä sitten kun nukahtaa, antaa melko hyvin nukkuakkin. Vaihtelevasti herää kerran syömään yöllä ja nukahtaa heti sänkyyn, ja silloin ei tarvitse kapaloida. Ja muutaman kerran tuttia kaipaa. Pyörii muutenkin yön aikana todella paljon eli tuo kapalo on vain iltanukahtamista varten. Kyllä se sieltä yön aikana itsensä pois pyörii ja kääntyy vatsalleen tai kyljelleen.



T: Aloittaja

Unikaveri on mutta ei siitä liiemmin välitä. Rättiä myös kokeiltu.

T: Aloittaja

Voit kokeilla myös "unikaveria" tai unirättiä, meillä ainakin unikaveri tuli jo pienestä pitäen tosi tärkeäksi.

Toinen tärkeä juttu oli myös pieni pesä eli se, että käsien etäisyydellä oli turvalliset rajat tai unikaveri eikä tarvinnut veuhtoa käsillään suuressa sängyssä.

Voit kokeilla myös "unikaveria" tai unirättiä, meillä ainakin unikaveri tuli jo pienestä pitäen tosi tärkeäksi.



Toinen tärkeä juttu oli myös pieni pesä eli se, että käsien etäisyydellä oli turvalliset rajat tai unikaveri eikä tarvinnut veuhtoa käsillään suuressa sängyssä.

jos se rauhoittaa ja teidän arkea helpottaa?

Teillä on samanlainen lapsi kuin meillä! tosin meidän esikoisemme tuli kotiin vasta 13kk ikäisenä, mutta on juuri samanlainen nukkuja: vispaa, mesoaa, heiluu, hilluu eikä millään malta nukkua. Tekee lisää ja lisää "pahojaan" (ei siis tietysti pahallaan, mutta väsyneestä vanhemmasta se tuntuu siltä) kunnes on pakko reagoida ettei lapsi satuta itseään. Alle 2,5-v nukahtaminen tapahtui yleensä lapsesta kiinni pitäen. Silloin alettiin nukuttaa yksin, koska vanhemmat väsyivät totaalisesti; helpotti stressiin, mutta ei karkailuun, sillä lasta sai kantaa takaisin sänkyyn valehtelematta jopa 70-100 kertaa illassa, kunnes oli niin väsynyt että satutti itsensä sängynlaitaan ja nukahti itkuunsa. Tuon tytön nukkumiset ovat aiheuttaneet aina meillä hirveää stressiä ja väsymystä. 3-vuotiaana aloitti päiväkodissa ja silloin nukahtaminen helpotti hieman, kun oli niin väsynyt; tilanteen tasauduttua vuoden kuluttua oltiin samassa hengailutilanteessa, mutta sitten sai jo puhuttua järkeä tytölle ja palkittua reippaasta nukahtamisesta. Nyt 5-vuotiaana nukahtaa pääsääntöisesti kiltisti, vaikkei vieläkään helposti.



Kunpa olisi jotain positiivisempaa sanottavaa. Onneksi teidän lapsenne ei sentään herättele öisin, kuten meidän tekee vieläkin...