Isäni hyläsi minut 70-luvulla

näin ollen tietenkin myös perintöosuuttani sitten kun on sen aika.

Sinulle asia on tragedia, mutta ulkopuolisista homma on vaan hauska, eikä aiheuta isällesi loppujen lopuksi mitään ongelmia. Hiukan noloa "julkisuutta", mutta ei mitään sellaista, mikä oikeasti vaikuttaisi mihinkään. Totuus on, että noita miehiä riittää ja ei niitä aidosti jakseta paheksua.

Isä hylkäsi kylmästi ja äiti jäi ihan tyhjän päälle. Eivät olleet naimisissa ja isä venytti isyystestiin menoa monta vuotta. Siten äitikään ei saanut elatusmaksuja. Hänellä on tosiaan ne kolme lasta ja on antanut lausuntoja naistenlehdissä onnellisen lapsuuden puolesta!! Käski omien vanhempiensa olla erossa minusta!!!!! Eikö teitä kuvota?

tietääkö nykyinen perhe sinusta? Mielestäni sinulla olisi oikeus olla yhteyksissä ainakin isovanhempiisi, mitäpä se isällesi kuuluu. Olen samaa mieltä siitä, että asian julkistaminen laajemmin tuskin auttaa sinua, mutta olisi tärkeää että saisit sukulaisiisi yhteyden. Luulisi myös että sisarpuolesikin haluaisivat tavata sinut.

Ota yhteyttä isääsi ja sisaruksiisi, rakenna aikuisten ihmisten suhde heidän kanssaan. Tähän asti olet kuullut vain äitisi puolen asiasta, kaikilla asioilla on vähintään kaksi puolta.

ämä seuraava on nyt vain arvailua.

Jos olet nainen ja isäsi silloin hylkäsi sinut, se on varmaankin ollut paha narsistinen trauma: ihanin ihminen maailmassa hylkäsi sinut, etkä ehkä päässytkään itsenäistymään turvallisesti äidistä. Juuri kun olit hyppäämässä elämän seikkailuun isäsi johdattelemana, tämä vetikin maton jalkojesi alta ja katosi, ja kaiken lisäksi alkoi sadistisesti poissaolollaan kiusata äitiäsi ja sinua (maksamattomat elatusmaksut).

Voi vain kuvitella, miten vaikeaa tuollaisen jälkeen voi olla luottaa keneenkään mieheen. Oletko itse pystynyt luottamaan?

Mahdollisesti on myös vaikeaa luottaa itseensä ja viehätysvoimaansa naisena, kun on joutunut maailman ihanimman miehen hylkäämäksi?

Voisiko olla, että kun ei olekaan päässyt normaalisti itsenäistymään äidistä, äitiys ja naiseus tuleekin niin pelottavaksi, että mieluummin vaikka vahingoittaa/tappaa itsensä kuin on nainen ja äiti?



Toivottavasti en loukkaa, mietin vain oidipaalivaiheeseen liittyvää psykologista teoriaa (siis teoriaa, ei totuutta).

t. 7