Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon teillä on miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa?
10.11.2008 |
Aiheesta oli hyvä kirjoitus Hesarin D-osassa tänään ma 10.11.
Meillä ei ole neljää lasta kuten sillä esimerkkiperheellä, mutta kaksi on ja toinen heistä lievästi autistinen. Ei ole mitenkään jonoksi asti sellaisia, jotka suostuisivat babysittaamaan lapsiamme. Joten kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ei ole kuin iltaisin, lasten nukahdettua.
Mikään megaluokan ongelma se ei meistä ole, mutta lapset siis nyt jo 7- ja 8-vuotiaat, ja olemme olleet kahden kesken miehen kanssa yhden käden sormilla laskettavat määrät. Yhden ainoan kerran yötä kahdestaan niin, että lapset ovat olleet kälyllä yökylässä.
Kommentit (35)
Miksette palkkaa Mll:n lastenhoitajaa?
Palkasta kertyy aika rouhea summa, jos yhtään minnekään menee pidemmälle. Ja tuo erityislapsemme ei välttämättä oikein tykkää ventovieraasta hoitajasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaahan on kahden kesken joka päivä jos sitä halutaan käyttää, illalla kun lapset on menneet nukkumaan niin on kosolti aikaa.
Se ei tunnu vaan täyttävän yhteisen ajan kriteereitä.
Vallalla on käsitys siitä että yhteinen aika on sitä että lapset heivataan jonnekkin hoitoon. Itse matkustetaan kenties jonnekkin hevonkuuseen viettäämään sitä yhteistä aikaa.
Yhteisen ajan puute on asenne vamma.
ja lapsilla nyt ikää 7v ja 5½v.
Kaikilla ei ole mummoja ukkeja kummeja kavereita ja plaaplaa jotka auttaisivat, edes hädässä.
Onneksi käyvät 19.30 yöunille joten iltaisin saamme kahdenkeskistä aikaa niin kauan kuin jaksamme valvoa.
Siinäpä se. Lapset 7 ja 5 v. Meidän kahdenkeskiset illat ovat kyllä kivoja, varsinkin viikonloppuisin.
Kahdenkeskistä aikaa on iltaisin, lisäksi viikonloppuisin päiväunien aikaan. Kyllä silti olisi kiva päästä kaksistaan jonnekin ihan kotoa poiskin hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se iltayhdeksän ja klo 22 välinen aika on pakko kykkiä siis kotona. Eli kodin ulkopuolella ei voi silloin liikkua yhdessä. Jos tätä jatkuu vuodesta toiseen, niin kyllä se ryydyttää. Olisi mukava käydä miehen kanssa lenkillä tai elokuvissa tai vaikka ravintolassa syömässä.
Keskustella voimme tietty lasten nukahdettuakin, mutta sellaista yhdessä kokemista ei ole enää.
ap
Aikaahan on kahden kesken joka päivä jos sitä halutaan käyttää, illalla kun lapset on menneet nukkumaan niin on kosolti aikaa.
Se ei tunnu vaan täyttävän yhteisen ajan kriteereitä.Vallalla on käsitys siitä että yhteinen aika on sitä että lapset heivataan jonnekkin hoitoon. Itse matkustetaan kenties jonnekkin hevonkuuseen viettäämään sitä yhteistä aikaa.
Yhteisen ajan puute on asenne vamma.
Yhtään yötä emme ole kahdestaan viettäneet sen jälkeen kun esikoinen syntyi 5 vuotta sitten. Elokuvissa/ ravintolassa olemme käyneet 5 vuoden aikana muistaakseni 4 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lasta on. Viimeksi olimme kahdestaan jossain heinäkuussa Springsteenin konsertissa. Sitä ennen en edes muista? Ehkä joskus ennen kolmosen syntymää, hän nyt 2v8kk...
Meillä vain yksi hoitaja, eli anoppi ja hänkin hoitaa yleensä vain jos meillä on se tilanne että mies töissä ja mun pitää mennä vanhempainiltaan tms.
Jotenkin vain vaikea saada aikaiseksi sitä että joku tulisi tänne lasten kasnsa esim. illaksi ja me pääsisimme leffaan!!! Ihanaa se olisi!
Olisihan se kiva välillä päästä esim. syömään tai kävelyllekin kahdestaan. Nykyään meillä on AINA mukana joku lapsista jos menemme kävelylle. Kyllähän se pidemmän päälle alkaa kyllästyttää...
Tai lähinnä kyllästyttää kai se että aina istumme viikonloppuisinkin vain kotona telkun ääressä...
Ja PS. kaikilla paikkakunnilla ei ole MLL:a. Olen miettinyt josko palkkaisin jonkun teinitytön lapsia kaitsemaan mutta aika kova homma hänellekin tämän katraan kaitseminen olisi! Meillä kun yksi lapsista on myös lievästi autistinen, kuten ap:llakin.
t. 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen on tosin 14-vuotias, joten ei se mene sänkyyn samaan aikaan kuin 5- ja 8-vuotiaat.
Pari kertaa vuodessa anoppi ottaa pikkuiset yökylään. Saatamme joskus myös palkata lapsenvahdin ja mennä elokuviin tai syömään, mutta tämäkin vain pari kertaa vuodessa.
Mua oikein huvitti Hesarissa haastateltu isä, jonka mukaan heillä ei ole kahdenkeskistä aikaa, vaikka käyvät peräti ulkomailla, kun joku vahtii lasta. Meillä ei ole tähän mahdollisuuksia. Kukaan ei ota meidän lapsia niin pitkäksi aikaa, että ulkomaille päästäisiin.
ajattelin samaa, että ei tuo nyt NIIN huonolta kuulosta.
Mutta tietty se aina on henkilökohtainen arvio, onko sitä aikaa tarpeeksi vai ei.
ap
Mua oikein huvitti Hesarissa haastateltu isä, jonka mukaan heillä ei ole kahdenkeskistä aikaa, vaikka käyvät peräti ulkomailla, kun joku vahtii lasta. Meillä ei ole tähän mahdollisuuksia. Kukaan ei ota meidän lapsia niin pitkäksi aikaa, että ulkomaille päästäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mihin sitä tarvitaan?
Perheessä on 6-vuotias, 4-vuotias, 2-vuotias ja vauva. Luksusta on se, jos joskus pääsen kaverin kanssa tunniksi kahvilaan ihan yksikseni. Tai se jos illalla pääsen lenkille ilman vaunuja.
Miehen ollaan kaksistaan tietysti lasten nukkuessa. Ihan kokonaan ilman lapsia ollaan viimeksi oltu jossain esikoisen ja toisen lapsen syntymän välissä eli ehkä n 3,5-vuotta sitten.
Mutta oikeasti meitä se ei haittaa. Tämä on kuitenkin lyhyt aika. Kymmenen vuoden kuluttua me ihmetellään kun koti on niin tyhjä ja lapsia ei näy missään.
Hetken tuotakin kestää. Itsellä raja alkoi tulla vastaan kun kaksoset olivat 7-vuotiaita eikä ikinä tehty mitään kahdenkesken... Nyt ovat 9-vuotiaita ja alkavat hieman itsenäistyä, onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin vähäuniset lapset eli iltaisin sammuvat max tuntia aikaisemmin kuin minä.
Meillä ei ole yhtäkään luotettavaa lapsenhoitajaa lähistöllä. Ainoa tapa on kuljetuttaa mun vanhemmat lentokoneella meille. Sen teemme noin kerran vuodessa, jotta voimme tehdä pienen (max 2 yötä) matkan miehen kanssa.
Olen yrittänyt löytää lapsenvahteja, muttei niitä puussa kasva. Tosi rasittavaa etsiä joku kerta joku joka voi just tulla yhden tai kaksi kertaa. helpompi olle menemättä tai ottaa lapset mukaan.
on aika ihanteellinen tilanne. Kaksi lasta, jotka mielellään yökyläilevät mummilassa ja isovanhemmat heitä mieluusti kylään ottavat. Ovat noin kerran kuukaudessa yökylässä. Yleensä niin, että viemme heidät iltapäivällä ja haemme aamusta. Me sitten miehen kanssa käymme leffassa tms. tai ihan vain ollaan kahdestaan. En valita.
Jolloin lapsi menee yökylään (isovanhemmille) tai isovanhemmat tulee illalla pariksi tunniksi katsomaan niin että pääsemme leffaan, syömään tms.
Yksi syy miksi en halua isoa perhettä on se, että haluan ihan säännöllisesti mennä myös ilman lapsia. Ei ne mitään isoja menoja ole, just sitä leffaan tai kyläänmenoa, mutta minulle se on tosi tärkeää. Ajatuskin siitä että vain kerran vuodessa pääsisi johonkin vain aikuisporukalla ahdistaa :P Kyllähän ne lapset voi ottaa suureen osaan jutuista mukaan, mutta ainakin minulla menee silloin iso osa ajasta siihen lapsen (3 v) auttamiseen, vahtimiseen, viihdyttämiseen ym. vaikka kiltti tapaus onkin.
kaikki tehdään perheen kanssa. Matkustellaan kaupunkilomilla, ollaan ravintoloissa syömässä jne. Eli paljolti se on tottumuskysymys. Monia asioita voi ja on kivaakin tehdä lasten kanssa.
Mutta ei se poista sitä, että kovan leffafriikin tekee mieli joskus miehen kanssa elokuviin kahdestaan. Jne.
Eli kuten sanoin alussa, ei se ole megaluokan ongelma, mutta pieni sellainen se on.
ap
matkustellaan niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Käydään ravintolassa syömässä, käydään konserteissa, teatterissa jne.
Jos joskus haluan katsomaan sellaista elokuvaa, teatteria tms jota lapset ei voi katsoa menen jonkun ystäväni kanssa.
Meille mieheni kanssa tämä ei ole mikään ongelma. Nautimme asioiden tekemisestä perheenä.
Ja kunhan lapset tuosta vähän kasvaa ja rupeaa menemään iltoja kavereidensa kanssa, niin eikähän sitä kahdenkeskistä aikaa meillekin tule ihan liiankin kanssa.
Mutta mulle olisi :) Kaikki ei kaipaa samoja juttuja kuin minä. Kyllä mekin matkustellaan ym. koko perheellä, mutta silti haluan tehdä samoja juttuja ihan vaan aikuisseurassakin, koska se nyt vaan on erilaista silloin.
-19
kaikki tehdään perheen kanssa. Matkustellaan kaupunkilomilla, ollaan ravintoloissa syömässä jne. Eli paljolti se on tottumuskysymys. Monia asioita voi ja on kivaakin tehdä lasten kanssa.
Mutta ei se poista sitä, että kovan leffafriikin tekee mieli joskus miehen kanssa elokuviin kahdestaan. Jne.
Eli kuten sanoin alussa, ei se ole megaluokan ongelma, mutta pieni sellainen se on.
ap
Miksette palkkaa Mll:n lastenhoitajaa?