Olenko ainut yksinäinen :(
Minulla ei ole ainuttakaan.
Arvostan ystävyyttä, välitän kaikista ihmisistä. Olen avoin.. Joskus liiankin avoin.
Osaisin vaalia ystävyyttä.
Olen aina ollut sosiaalinen. Olen ystävystynyt helposti ja minulla on ollut paljon ystäviä. Monet haluavat olla ystäviäni ja ovat tiiviisti yhteydessä kunnes sitten 3-6kk sisällä yhteydenpito lakkaa ja henkilö etääntyy minusta. :'(
Kärsin suunnattomasti.
Nyt kun olen kotiäiti, en paljon tutustu uusiin ihmisiin joten nyt ei enää ole ketään jolle soittaa tai joka soittaisi.
Olen alkanut erakoitua enkä enää uskalla lähestyä muita koska yksin jääminen tekee niin kipeää.
Nielen itkua ja olen hyvin ahdistunut.
Ruoka ei maistu ja herään öisin valvomaan vailla erityistä syytä.
Nyt miehenkin on etääntynyt. Hän on ollut seksuaalisesti aktiivinen koko yhdessäoloaikamme mutta nyt edes kerran viikossa ei meinaa kelvata.
Tekisi mieli häipyä jonnekkin ja nukkua pois..
Kommentit (4)
Aikaisemmin ystävyyssuhteet kestivät muutamia vuosia kun olin vielä sinkku.. suhtauduin kaikkeen vähän kevytmielisemmin ja olin todella joustava..
Olen miettinyt käytöstäni paljon ja mielestäni otan hyvin huomioon ystävien mielipiteet ja tarpeet..
Saatan kyllä helposti möläyttää jotain mutta sisimmässäni ymmärrän hyvin ihmisiä ja heidän ratkaisujaan..
Jos ystävä tulee kertomaan minulle parisudeongelmistaan niin yritän miettiä yhdessä hänen kanssaan ratkaisua. Ehkä se juuri on ongelmani.
En "osaa" olla vain hiljaa tai voivotella vaan yritän auttaa liikaa..
Vaikka ystävyyssuhteet nahistuvat, en silti näytä tunteitani vaan ulospäin yritän pitää pään pystyssä ja hymyn kasvoilla.
Tiedän ettei ystäviä voi sitoa enkä haluakaan.
Toivoisin vain että jossain edes joku _haluaisi_ pysyä ystävänäni.
Nyt täytyy mennä herättämään lapset..
Tulen varmaan parin tunnin kuluttua katsomaan tähän ketjuun..
-ap
Jos sulla on vaikka sähköpostiossa minkä voit tänne laittaa, niin minä haluaisin kirjoitella sinulle.
Itsekin olen hiukan yksinäinen, johtuu kai siitä että en ole mitenkään oma itseni nyt. Masennusta pukkaa.
Jos tällainen kelpaa, niin mielelläni vaihtaisin kanssasi ajatuksia!=)
Vaikeapa tuohon on mitään sanoa. Mistäs päin (suurin piirtein) olet ap? Jos asuttaisiin samalla paikkakunnalla tai lähekkäin, voitaisiin tutustua? :)
Tuohon kyllä kannattaisi kiinnittää huomiota, jos 3-6 kk kuluessa ystävyyssuhteet aina lopahtaa. Riiputko liikaa kaverissa kiinni? Oletko liian itsepäinen, vänkäät oman tahdon läpi väkisin? Osaatko ottaa kaverin tahdon ja tunteet huomioon? Itselläni on yleensä ystävyyssuhteet katkenneet juuri siihen, etten ole jaksanut ystävyyttä, joka ei ole vastavuoroista. Myös minä ystävänä haluan joskus päättää baarin, leffan jne. Enkä halua syyllistämistä, vinkumista, ruikuttamista tai jankuttamista, jos en jaksa joskus lähteä johonkin, en halua lainata rahaa tai tulla avuksi talkoisiin. ;)
Eihän niihin ystävyyssuhteiden lopahtamisiin oikeasti hirveästi tarvita. Kaikilla on pikkulapsiaikana kiire, opiskeluaikakin vaatii veronsa, työ saattaa olla epäsäännöllistä vuorotyötä jne.