1- ja 2-luokkalainen illat kahden kotona, äiti töissä

isä ajaa rekkaa eikä ole juuri koskaan arkena kotona.



ap

siis olen samaa mieltä kuin 3 ja 4. Minusta 1- ja 2-luokkalaiset ovat liian pieniä olemaan illat kahden kotona ja olen sen suoraan kaverilleni sanonut. Hän ei vaan näe asiassa ongelmaa.

Pari-kolme vuotta ikää lisää niin sitten voisi harkita. Tosin ei se hyvältä kuulosta sittenkään, eikös ne lapset kuitenkin aikuista tarvitse...

Lastensuojeluilmoituksen paikka.



Ja kannattaa muistaa, että lapset saattavat pelätä ja kokea turvattomuutta, mutta eivät kerro tätä. Itse olin 8-9 vuotiaana iltaisin tunnin kaksi yksin vanhempien harrastuksen takia ja vanhempani luulivat, että jäin mielelläni kotiin. Itseasiassa pelkäsin todella paljon ja heti ulko-oven mentyä kiinnin menin peiton kanssa kylpyammeeseen (+ ovi lukkoon) ja olin siellä niin kauan kunnes kuulin vanhempieni tulevan takaisin. Vanhemmillani ei ollut asiasta aavistustakaan, kerroin asiasta vasta aikuisiällä ja vanhempani olivat kauhuissaan. Olin aina sanonut, että jään mielelläni kotiin ja olin aina puuhaillut tyytyväisenä jotain heidän tullessaan takaisin. Totuus oli aika toisenlainen.

jos vaikka olis lisää mielipiteitä

Keski-Euroopassa noin ei tehtäisi koskaan ja Suomessakin olisi opittava jotain lasten psyykkisesta kasvusta. Alle 12 v yksin jättäminen altistaa mm masennukselle. Kehittyvät lapset, ei käy! Soita lastensuojeluun jos noin tekevät...

Meinaan vain sitä että jo sen pitäisi jokaiselle sanoa, varsinkin äiti-ihmiselle, ettei asia ole suotavaa eikä oikein!

Todellakin lastensuojeuluilmon paikka jos tuollaista tapahtuu!!

-alalla-

Mieheni joutui ekaluokkalaisena olemaan päivittäin koulun jälkeen kotona yksin pari tuntia, ja muistaa vieläkin, miten pelotti ja ahdisti.

Samaa mieltä kuin edelliset; lapset tulevat pelkäämään, mutta todennäköisesti eivät tule kertomaan äidilleen, etteivät huolestuttaisi häntä.

7- ja 8v ovat ihan pieniä, vaikka osaavatkin jo paljon. Jossain oli tutkimus että vasta 12v kykenee tasapainoisesti olemaan yksin pidempiä aikoja esim. koulupäivän jälkeen. Ja kun tätä vertaa vallitsevaan käytöntöön kohdella lapsiamme tässä maassa niin huhuhuh. Lapset selviytyvät, pysyvät hengissä mutta kokevat suurta turvattomuutta. + oppivat omavoimaisiksin eli eivät aikuisenakaan osaa sitä yhteisöllisyyttä ja tois¨ten huomioonottamista. Saatikka tukeutua toisiin.

vastanneiden kanssa. Olen tätä asiaa itsekseni miettinyt koko päivän, aamulla puhuimme puhelimessa. Sanoin kyllä kaverilleni suoraan, että mielestäni hän tekee väärin lapsiaan kohtaan mikäli tämän työn ottaa. Olenpa tuota lastensuojeluilmoitusasiaakin miettinyt. En tiedä mitä tekisin. En haluaisi rikkoa välejäni ystävääni, mutta toisaalta... Jos kyseessä olisi joku oudompi, tekisin ilmoituksen. Mutta teenkö väärin jos en kaveristani sitä tee? Kumpi on parempi, ystävyyden säilyttäminen (+ silloin tällöin omien lasten hoitoapua, jota ei muutoin ole tarjolla kun emme asu lähellä sukulaisia) vai ystävän lapsien hyvinvointi. Huomaisiko hän itse erheensä vähän ajan päästä?



Olemme menossa tänään katsomaan uutta asuntoa perheelle. Jos muutamme tästä naapurista pois, taidan kyllä ainakin hänelle sanoa tekeväni lastensuojeluilmoituksen mikäli työn ottaa. Mutta jos asutaan vieressä, on todella kurjaa jos välit rikkoutuvat. Vaikka tekisin anonyymin ilmoituksen, hän varmasti osaa sen minuun yhdistää koska muille naapureille hän ei asioitaan puhu ja tuskin omat sukulaiset ilmoitusta kuitenkaan tekevät. Sitä paitsi, hänen oma äitinsä on hänelle työtä tarjonnut!!! Miten lie hän lapsensa kasvattanut?



Ihmettelen kyllä suuresti kaverini edes pohtivan tätä asiaa, kun on tähän asti ollut sitä mieltä, ettei missään tilanteessa laita lapsiaan minnekään hoitoon!!! Mutta hehän jäisivätkin kotiin...