Meidän pojan opettaja ei jätä jälki-istuntoon kiusaamisesta, eikä

Paitsi tietysti jos nvanhemmat ovat tuollaisia kuin tuo toisen ketjun ap, joka kauhistelee tyttönsä saamaa jälki-istuntoa. Mun poikani ei paljoa jälki-istunnosta välitä, mutta keskustelu niin että vanhemmat ovat paikalla, olisi hänelle todella tehokas opetus. Yleinen keskustelu on juuri tuota curlingia, kuten mainitsitkin..

en toki niin, että huomio kiinnityy siihen kiusattuun, vaan huomio pitää kiinnittää siihen, mitä ylipäätään saa toisille tehdä ja mikä on suotavaa tai epäsopivaa käytöstä. Näin siksi,e ttä yleensä kiusaamistilanteissa ON mukana koko luokka, ja yhden tai kahden "kiusaajan" erottaminen siitä joukosta on paitsi mahdotonta, myös turhaa ja pahimmillaan nämä "pääkiusaajat" saavat siitä vain lisää kunniaa itselleen.



Se on se koko luokan massa, joka joko mahdollistaa ja auttaa kiusaamisesssa, tai lopettaa sen alkuunsa. Siksi yleiset keskustelut ovat tehokkaimpia.



Eri asia tietysti, jos tavoite ei olekaan lopettaa kiusaamista, vaan vain puuhastella jotain "muka-tiukkaa" kurinpidollista.

Poikamme sai eskarissa osakseen kahdelta ryhmäkaveriltaan erittäin selkeää ja vakavaa kiusaamista, kovaa käsittelyä ja syrjintää (mustamaalaamista, valehtelua, lumipesuja niin että toinen piti kiinni ja toinen tunki lunta kitaan, lyömistä, tönimistä, uhkailua, leikkien rikkomista ym.).



Toisen kiusaajan äiti oli tässä samaisessa eskarissa opettajana toisessa ryhmässä, eikä poikamme eskariope kehdannut puuttua asiaan juuri mitenkään. Vaatimalla piti vaatia, että nyt poikien kotiin viestiä ja anteeksi olisi myös syytä pyytää. Herttainen ope näki sen mitä näki eikä poloinen uskaltanut astua vanhemman kollegansa varpaille ja kertoa iltatähden tempuista.



Kun sitten keväällä oppilashuoltoryhmän kanssa järjestettiin palaveri jossa mietittiin ekaluokan alkamista ja sen mukanaan tuomia haasteita lapsemme suhteen, paukautti tämä meidän eskariope, että ei ne kiusaajat nyt varsinaisesti edes kiusaa, kunhan purkavat "vain omaa pahaa oloaan" ...? Silloin älähtivät viimein peruskoulun puolelta erikoisope ja toimintaterapeutti ja kysyivät miksei asiasta oltu tiedotettu tulevia luokkajärjestelyjä tehtäessä ja onko näillä kiusaajilla ihan nimetkin...? Paljastui että kyseessä oli yhden eskariopettajan oma poika ja keskustelun sävy muuttui. Asiaa pidettiin vakavana ja eskariopea moitittiin tiedon pimittämisestä, koska tulevia ryhmäjakoja mietittäessä olisi tämä kiusaamiskuvio pitänyt tietää.



Nyt poikamme on reipas ja iloinen tokaluokkalainen, jonka luokanopettaja suhtautuu nollatoleranssilla kiusaamiseen. Hän huomio terävästi sosiaalisia suhteita luokassa ja uskaltaa jakaa jälkkäreitä tarvittaessa. Eskarissa poikaamme järjestelmällisesti vuoden ajan kiusannut toinen nuorimies on nyt poikamme paraskaveri ja samalla luokalla. Kouluun mennään mielellään ja siellä saa olla oma itsensä, vaikka poikkeaisikin valtamassasta:)



Vaikka kiusaajien kotiin menikin vihdoin viimein tieto tapahtuneesta, eivät poikien vanhemmat ottaneet meihin mitään yhteyttä, vaikka minusta se olisi ollut vähintä mitä heidän olisi pitänyt tehdä. Yhteistä palaveria ei myöskään koskaan pidetty, jossa olisi lasten, vanhempien ja opettajan kesken käsitelty asiaa. Jos meidän mussukka olisi syyllistynyt vastaavaan, kuin mitä vuoden aikana ehti tapahtumaan, olisin kuskannut lapseni niska-pers-otteella kiusatun kotiin ja järjestänyt sen palaverin anteeksipyyntöineen kaikkineen itse!



Pienellä paikkakunnalla asiaan voi siis vaikuttaa tämänkaltaisetkin taustat. Mielestäni opettajalla on todelliset avaimet puuttua kiusaamiseen, koska heillä on tieto mitä päivän aikana tapahtuu. Vanhemmat hoitavat sitten jälkipyykin (mieluummin koulun kanssa yhteistyössä). Jollei opettaja uskalla puuttua kiusaamiseen tai jakaa jälkkäreitä ja muistutuksia, ja puhutteluita kannattaa miettiä onko ollenkaan oikealla uralla.

Tosiasia kuitenkin on, että juuri opet ovat usein ratkaisevassa asemassa näissä kiusaamistapauksissa. Jos opet teeskentelevät, etteivät näe kiusaamista tai vähättelevät sitä, on se selvä merkki kiusaajille, että toimintaa voi jatkaa ilman pelkoa seuraamuksista. OPET MYÖS VASTUUSEEN!