Minä äiti, en ole paha ja ilkeä vaikka tekoni on.

entä jos lapsesi olisi tehnyt saman kuin kissa??

oliko kyseessä pentu vai täysikasvuinen?

Miksi lasta pitäisi kasvattaa siihen, että hänessä ei ole mitään vikaa koskaan? Että jos lapsi itse tekee jotain pahaa ihan omista motiiveistaan, niin hän ei suinkaan ole tuhma, vaan vain tuo mystinen ulkopuolinen teko.



Mä en edes usko, että näin syntyy lapsia hyvällä itsetunnolla. Pikemminkin entistä hauraampia yksilöitä, jotka ei kestä mitään vastoinkäymisiä, ja jokainen negatiivinen sana sun muu on samantien terapian paikka.

entä jos lapsesi olisi tehnyt saman kuin kissa??

oliko kyseessä pentu vai täysikasvuinen?

entä jos lapsesi olisi tehnyt saman kuin kissa??

oliko kyseessä pentu vai täysikasvuinen?

Aaaahhhaahhhhhaahhhhhhhaaaaaaa.....rrrrggghhhh!!!

Kammottavaa, jos lasta ei opeteta kantamaan vastuuta teoistaan.

kasvatuksen ideahan on KASVATTAA lapsi ottamaan vastuuta. Jota ei siis pienellä lapsella ole. Lapsi oppii ajattelemaan eettisesti syitä ja seuraksia vasta 5-6 vuotiaana. Joten ihan turha yrittää nuorempaa kantamaan vastuuta, tällöin tarvitaan jatkuvaa aikuisen ohjausta siitä, mikä oikein ja väärin.



Ja tämä ei onnistu vaan hokemalla " olet tuhma". Tarvitaan ohjausta siitä miten toimitaan oikein. Ja jotta lapsi kuuntelee, on hänen tunnettava itsensä rakastetuksi teosta huolimatta.



Miettikääpä itseänne työntekijöinä, kumpi auttaa kehittymään virheen jälkeen; se että pomo tulee sanomaan, että olet huono työntekijä vai että teit virheen???

jos lapsi tekee tyhmasti niin tottakai sanotaan että teko oli tyhmö ei itse lapsi MUTTA lapsi kuitenkin sen teki, joten joutuu siitä vastuunsa kantamaan...jos lapsi on ilkeä/tuhma, niin ei kannata alkaan lasta nujertamaan, ettäö koko lapsi olisi läpimätä vaan että hänen tekonsa oli, mutta silti kantaa vastuunsa..ja siitä on seuraus.

ja silti opetetaan vastuuta



http://www.kidsskills.org/fin/vastuunportaat/



Kannattaa tutustua.

Vaikka minä äiti en oolut paha kun kuristin sen kissan niin MINÄ sen pahan teon tein. Minä olen siitä vastuussa.

Jos olen teen pahan teon, voin anteeksipyytämällä ja sovittamalla korjata sen ja kehittyä. Jos minua sanotaan pahaksi, miten voin muuttua hyväksi?



Jos on paha, oletus on, että tulee aina tekemään pahaa. Jos tekee pahan teon, sen voi pyytää anteeksi ja olla silti rakastettava.



t. 7

niin se ei suinkaan saa lasta käyttäytymään paremmin, päinvastoin. Jos hänen tajuntaansa syvälle iskostetaan että hän on paha, hän toimii sen oletuksen mukaisesti eli tekee niitä pahpja tekoja.



Jos lapselle ollaan vihaisia siitä että hän teki pahan teon, saa siitä rangaisuksen ja joutuu pyytämään anteeksi tms niin eikö lapsi silloin joudu vastaamaan teoistaan?

ja hän vasta opettelee moraalia ja oikeaa toimintaa - ohjaavien vanhempien ja muiden aikuisten johdolla.



Aikuinen voi olla paha, sillä aikuisiässä persoonan kehittyminen on hyvin hidastempoista ja se on jo saavuttanut tietyn kypsyysvaiheen. Aikuisuuteen mennessä pitää myös yhteisön toimintatavat ja moraalikäsitykset olla sisäistetyt - "harjoittelukausi" on siis päättynyt.



Lapsille ja nuorille ei anneta pysyviä mielenterveyden diagnooseja juuri siksi, että heidän persoona vielä kehittyy ja siihen on usein hoidoilla mahdollista vaikuttaa. Aikuisiässä tämä psyykeen joustavuus on vähäistä.

jos lapslle sanoo, että miten teit noin tuhmasti, hän ajattelee että olinpas minä tuhma kun tein noin.

pyytämällä anteeksi, anteeksi sitä, että olin tuhma. Sen jälkeen voi tuntea taas olonsa hyväksi.

pyytämällä anteeksi, anteeksi sitä, että olin tuhma. Sen jälkeen voi tuntea taas olonsa hyväksi.

äsken aika vihainen alkaako lapsenne uskoa että hän on läpikotaisin likainen tai aina väsynyt ja vihainen? Vai ymmärtääkö hän, että on mahdollista olla välillä jotain ja välillä taas ei?

äsken aika vihainen alkaako lapsenne uskoa että hän on läpikotaisin likainen tai aina väsynyt ja vihainen? Vai ymmärtääkö hän, että on mahdollista olla välillä jotain ja välillä taas ei?

matsaa. Pitää oikein miettiä että mikä! Joku tuossa tuhma-sanassa ja sen merkityksessä tekee siitä erityisen esim. likaiseen verrattuna. Jos lapselle vaikka sanoo moittivasti että oletpa likainen, niin mitä lapselle tulee mieleen - olen ollut tuhma... En tiedä, jotenkin puhutaan eri tason asioista jos on vaikka likainen tai väsynyt. Likainen ei ole tavallaan yhtä negatiivisesti värittynyt sana. Onko vaikkapa likainen astia paha ja ilkea astia? Samoin väsynyt, onko se pohjimmiltaan postiviinen vai negatiivinen vai neutraali? Voiko tuhma olla koskaan neutraali? Entä jos lapselle sanoisi uhkaavasti että tämä ei käy laatuun, nyt olet vihainen, lopeta se heti! Niin miltä se tuntuisi lapsesta? Eikö silloinkin olisi asiallisempaa keskustella tilanteesta ja vihan syistä ja seurauksista. Tuo että jälkeenpäin keskustellaan vihasta tunteena, kun tilanne on jo ohi, on eri asia.

Näinhän se asia periaatteessa on.



Aina voi teoistaan syyttää jotain muuta ja itse olla se täydellinen. Tähänhän nykyajan kasvatus pyrkii.

Olet varmasti sama, joka aloitti sen toisen vastaavan ketjun.



Olet aivan hakoteillä, jos kuvittelet, että transaktioanalyysimallissa ei rangaistaisi, toruttaisi tai tuomittaisi, kyse vaan on siitä erosta, että nimenomaa se teko tuomitaan, ei koko ihmistä.



Vai uskotko vilpittömästi, ettei rattijuopossa bussikusksisa voi olla mitään hyvää elämän muilla alueilla? Näin äärimmilleen viety mallisi varmasti sallisi pienestäkin rikkeestä kuolemanrangaistuksen, jos ihmisessä ei väärän teon jälkeen ole mitään hyvää eikä minkäänlaista kuntoutumisen mahdollisuutta.



Kyse ei ole siitä, etteikö vääristä teoista joutuisi vastaamaan vaan siitä, että ihminen ei ole yhtä kuin yksittäinen tekonsa.



Lue se kirjasi ihan ajatuksella läpi ja yritä käsittää kokonaisuus, vaikka se tuntuu olevan hieman vaikeaa, se avautuu vielä sinullekin