tosi surullista jotenkin;(
mulla on kaksi siskoa,jotka on mua aika paljon vanhempia ja toinen siskoista löytyi vasta muutama vuosi sitten kun hänet oli adoptoitu syntymän jälkeen toiseen perheeseen.ihana asia et sisko löytyi,mutta jotenki oon jääny kyl hirveen ulkopuoliseks.nää kaks soittelee toisilleen ja kertoo asioita,jotka mä kuulen sit jostain ihan muualta ja vasta aikojen päästä..toinen näistä siskoksista sanoo mua lapselliseks,vaikka mun mielestä mä oon ihan normaali kolmekymppinen kohta ja mulla on perhekin..oon kokenu menetyksiä enemmän ku kumpikaan näistä mun siskoista,olen oman lapsenki haudannu ja silti olen kuitenkin lapsellinen? mun mielestä tollaseen nimittelyyn ei oo mitään syytä ja välil tuntuu et tää toinen sisko haluaa vaan olla iästään ylpee,vaik kovasti kirpasee ja sen takia haukkuu mua lapseks..elämän kokemusta mulla on kyllä takuulla enemmän ku kummallakaan näistä siskoista.
Miksi ihmisten pitää olla toisille ilkeitä?
Mä luulen tietäväni miltä susta tuntuu, osittain...mulla on muutama sisko ja veli, jotka ovat mua vanhempia ja enkeli-pikkuveli.
Olimme enkeliveljeni kanssa läheisiä, ihan erilailla kuin muiden sisarusten kanssa.
Kun veljeni kuoli, tunsin (ja tunnen) itseni " yksinäiseksi" siinä joukossa.
Sitä on vähän hankala selitää, mutta en koe (emmekä ole kovin läheisiä) muiden sisarusteni kanssa sielujen sympatiaa niin kuin edesmenneen veljeni kanssa =( Ei voi mitään, kun ei niin ei.
En tiedä oliko tästä sepostuksesta mitään hyötyä sulle, mutta kirjoitin kuitenkin :))
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää ' hali'