2 vai 4 lasta? (ov)

mut voihan siinä niinkin käydä että kun sille kolmoselle hommataan sitä paria niin tuleekin kaksoset...ja jää se yksi keskelle parittomaksi...mutta siis joo, meillä lapsia on neljä ja mun kokemuksen mukaan jokainen lapsi tuo elämään ja perheeseen lisää iloa ja onnea ja rakkautta - joten siksi mieluummin 4 kuin 2.

on yksi lapsi, mutta se on teidän kohdallanne jo liian myöhäistä :-).

Meillä oli vähän sama tilanne, ja päädyimme neljään, onneksi!



Sitten vaihtoehtona oli ensin pari sitten muutaman vuoden tauko ja taas pari, mutta halusimme ja saimme kuitenkin 4 lyhyin ikäeroin ja sopii meille! (Nyt 7v, 6 v, 4v ja 2v.)



Nyt ei voi vitosesta edes haaveilla, kun se tarttis sen parin sitten taas... :-D

Meillä on nyt meneillään numeron 3 odotus;-)

2 kans paljon helpompaa ja halvempaa.

Riittääkö aikasi ja rahasi kaikille 4:lle vielä murrosiässäkin? Kestävätkö hermosi? Lapsesi vielä kovin pieniä. Odota vielä muutama vuosi ja mieti sitten uudestaa, että jaksatko? Jo olemassa olevat lapset tarvitsevat myös jaksavaa äitiä. Älä vedä itteäs liian piippuun. Lapsista kivempi nauttia kun kaksi sarjaa=)

että me ei ollakaan ainoita, joista tuntuu että lapsia voisi olla vähän enemmänkin! Joku kysyi ikääni, olen hitusen yli 30 eli hyvin tässä vielä ehtisi iän puolesta pari lisääkin tulla. Oikeasti vain pelottaa että tekeeköhän sitä omasta elämästään jotenkin kauhean vaikeaa jos hankkii neljä lasta - näiden kahden kanssa kun elämä on ollut tosi ihanaa ja jotenkin ihan hallittavissa vielä. Lisää lapsia siis tekee mieli, mutta jotenkin nämä kaksi lasta ovat olleet niin valtava ilon ja onnen lähde, että sitä miettii voisiko näin ihanaa tuuria enää jatkuva vai meneekö sitä häiritsemään jotain onnellista tasapainoa jos rupeaa toivomaan lisää lapsia. Aina välillä huomaa joistakin äideistä, että he kokevat menettäneensä elämässään jotain lasten vuoksi ja sitten tietysti mietityttää onko kyse lasten määrästä, äidin asenteesta vai jostain muusta.



ap

Niin, siis 3. ja 4. ei olisi tarkoitus tulla nyt heti tähän perään, vaan ajateltiin että olisi pari vuotta taukoa niin että lapset tulisi tavallaan kahtena parina. Tuo aikapuoli kyllä mietityttää, kahdelle tuntuu riittävän tosi hyvin aikaa ihan yksilöinäkin eikä aina vain "parina" ja mietin että tulisikohan sitten neljän kanssa omantunnontuskaa siitä ettei ehdi jokaisen kanssa tehdä ja olla niin paljon kuin haluaisi. Jotenkin vain tuntuisi haikealle ajatella, että tässä olisi meidän vauvavuodet jo eletty!



ap

mites tosiaan sitten jos tuleekin kakoset nejäntenä tai sitä neljättä ette saa ollenkaan?

yksi lapsi, mutta se on teidän kohdallanne jo liian myöhäistä :-).

en suosittelisi tätä kenellekään, jos vain itse pystyy asiaan vaikuttamaan. Sisaruksesta on kuitenkin lapselle (varsinkin aikuisena!) valtavasti tukea ja turvaa eli tahallisesti en hankkisi yksinäistä lasta!

ja ap;lle 4



aattele vaikkapa vanhempana,ku lapset aikuisia..

-mitä enempi sen parempi!

eli ensimmäinen pari on nyt 8 ja 6 ja toinen pari 3 ja 1 vuotiaat.



Ihan hyvin toimii! Toisaalta kakkosen ja kolmosen välillä ei oli niin paljoa etteikö nekin välillä leikkis piilosta tai hippasta keskenään(isompi osaa kivasti olla niin ettei mene liian vaikeisiin piiloihin tai juokse täysillä), esikoinen enemmän sit hoivaa pienimpiä ja etsii leikkiseuransa ikätovereistaan

Meillä on neljä lasta, juuri kuten suunnittelette "kahtena parina", tosin näiden parien välissä olen eronnut kahden vanhimman isästä ja löytänyt uuden miehen, jonka kanssa minulla on nyt kaksi yhteistä lasta. Mutta hyvä, että löysin uuden miehen, olen aina halunnut enemmän kuin kaksi lasta ja muistan silloin eron aikoihin ajatelleeni kuinka surullista on, että lapsiluku jää kahteen.



Meillä on esikoisen ja kakkosen sekä kolmosen ja nelosen välillä 1v8kk, ja näiden "parien" välissä eli toisen ja kolmanne lapsen välissä 5 vuotta. Johtuen ehkä siitä, että neljännen sain ollessani jo lähes 40, olen ollut neljännen lapsen jälkeen aika poikki. Vasta nyt, kun nuorimmainen lähestyy kolmea vuotta, alan virkistyä.



Mutta kaiken kaikkiaan neljä lasta kannattaa ilman muuta! Muuttaahan se elämän aivan erilaiseksi kuin kahden lapsen kanssa, mutta pääasiassa positiivisesti.



p.s. En kyllä enää jaksaisi yhtään vauvaa! Kolmannen jälkeen iski vielä selvä vauvakuume, nyt olen ehdottoman varma siitä, että lapsiluku on täynnä.

Meillä on 3 ja luultavasti lapsiluku jää tähän (ainakin miehen mielestä ;)).



Varsinkin jos vähääkään tuntuu siltä, että haluat vielä lisää lapsia niin anna palaa vaan. Meillä myös kolmatta harkittiin pitkään, kun sisimmässä ei tuntunut siltä, että lapsiluku on täynnä. Vasta kun saimme kolmannen, loppui se jahkailu ja lapsiluvun miettiminen. Kolmas onkin koko perheen lemmikki, lekillisesti sanomme häntä bonukseksi, sillä hän on todella tuonut erilaisen täyttymyksen tunteen perheeseemme (kaikki lapset ovat toki yhtä tärkeitä!).

Mua kyllä ensinnäkin ihmetyttää tuo "parillinen" ajatus, vaikka jossain määrin sitä ymmärränkin.



Jos siihen neljään päädytte, niin odota ihmeessä muutama vuosi. itsellä on nyt kolme pientä, ja tuntuu tosiaan välillä ihan loppuunkulutetulta ja siltä, ettei ole kenellekään niistä aikaa annettavaksi. Vauva vie aina niin paljon aikaa, että toiset jää tosi vähälle. Kahden kanssa meni vielä hienosti, mutta 2+1 on enemmän kuin 3.



Turha kai miettiä kauhean tarkkaan, mutta saattahan käydä niinkin, että sitten parin vuoden päästä saatte kolmannen, mutta nelosta ei jostain syystä tulekaan. Sitten 3. on yksin. Nyt jos teet perään niin sillä on seuraa vaikka viimeiseksi jäisikin.

Niin, siis 3. ja 4. ei olisi tarkoitus tulla nyt heti tähän perään, vaan ajateltiin että olisi pari vuotta taukoa niin että lapset tulisi tavallaan kahtena parina. Tuo aikapuoli kyllä mietityttää, kahdelle tuntuu riittävän tosi hyvin aikaa ihan yksilöinäkin eikä aina vain "parina" ja mietin että tulisikohan sitten neljän kanssa omantunnontuskaa siitä ettei ehdi jokaisen kanssa tehdä ja olla niin paljon kuin haluaisi. Jotenkin vain tuntuisi haikealle ajatella, että tässä olisi meidän vauvavuodet jo eletty!

ap

Miksi se pitää etukäteen päättää, että parillinen luku? Joka tapauksessa todennäköisesti teillä tulee olemaan kolme lasta jonki aikaa, mikäli haluatte neljä...

mikä tää parillinen määrä juttu on?

- ihan ulapalla

Hoh hoijaa, itse ainakin haluan lapselleni sisaruksen, enkä mitään sarjaa ole tekemässä! Ihan kuin lapset olisivat joku Mariskooli, että kerää koko sarja:D

Itsekin haaveilen neljästä lapsesta, mutta kaksi tai kolmekin olisi tosi ihana juttu. Nyt on vasta yksi ja jos lapsiluku tähän jää, yhdestäkin olen kiitollinen. En osaa ap:lle vastata, mutta muistui vain mieleeni eräs lukemani ohje, jonka antoi muistaakseni jokin perheneuvolan työntekijä tai vastaava: Lapsiluku on silloin kohdillaan, kun perheessä haaveillaan vielä yhdestä. Eli ei kannata tehdä niin monta lasta, että on aivan varma, ettei ikinä enää halua yhtään lasta. Silloin on ottanut kantaakseen liian suuren taakan. No, tuo oli tietysti yleistys, mutta omaa jaksamistakin kannattaa siis miettiä.

Meille olisi hyvin riittänyt kolme lasta, mutta kierukka petti ja aloin odottamaan neljättä, joka vielä np-ultrassa paljastui kaksoisraskaudeksi!!



nyt kaksi poikaa (6-v ja 6kk) ja kolme tyttöä (4-v,2-v ja 6kk) ja ihan tyytyväinen olen tähän parittomaan määrään, kuudetta en halua!

Mutta siis ehdottomasti 2 poikaa ja 2 tyttöä, on paras määrä ja tietysti pienellä ikäerolla.



Sinuna jättäisin tuohon, kun kerran pienellä ikäerolla on tyttö ja poika, joten tuo edellinen kommenttini on teille jo mahdoton.



Ja siis kyllähän 2 kanssa pääsee niiiiiin paljon helpommalla, tai jos meinaat tehdä lyhyellä ikäerolla seuraavat odota niin kauan kun nuorimmainen on 5.