2 vai 4 lasta? (ov)

silloin ei ehkäpä niin helposti tule sellaista tilannetta että sisarussarjassa kaksi vaikkapa vetäisi yhtä köyttä ja kolmas suljettaisiin jotenkin porukan ulkopuolelle... Ja toisaalta itse en välttämättä jaksaisi kolmatta raskautta / vauva-aikaa heti uudelleen tähän putkeen, niin sitten se kolmas jäisi helposti "yksinäiseksi" kun hänellä olisi niin paljon enemmän ikäeroa sisaruksiin verrattuna. Jotain tällaista me kai ollaan pohdittu, vaikka eihän sitä mitenkään pysty etukäteen varmistamaan ettei vaikka kaikki sisarukset vihaa toisiaan... Mutta kovasti toivoisin läheisiä sisaruussuhteita meidän lapsille. Toistaiseksi nämä kaksi pikkuista ainakin tulevat ihanasti toimeen keskenään ja touhottavat usein jotain yhdessä.



ap

neljästä lapsesta yksi jää ulkopuoliseksi. Hassu tuo parillis-ajatus.

ovat ikäänkuin triplat. Kukaan ei ole jäänyt yksin.

tokihan niinkin voi käydä, mutta jotenkin parittomalla lapsiluvulla luulisi tuon riskin olevan suurempi? Ja toisaalta osasyynä ajatukseen oli myös se, että kolmas raskaus/ vauvavuosi tähän peräkanaa tuntuisi raskaalle eli sitten sen kolmas syntyisi myöhemmin ja olisi heti "yksinäisen riskissä".



Eikö kukaan muu muka ole kokenut, että lapsia kannattaisi saada parillinen määrä? :)

Meille neljäs tulossa, lapset 5, 4 ja 1-v. Mutta en ole ennen kuullut tuommoista tasapariajatusta:)

joilla olisi kokemusta neljästä lapsesta? Kiinnostaisi ihan käytännön jutut kuten minkälaiseen autoon sen kokoinen perhe mahtuu... yms

Enkä ole katunut :)

Tuohan on ihan höpön löpöä!



Mulla on kolme lasta ja jokaisen jälkeen on tuntunut, että vielä yksi. Tuon ohjeen neuvoilla se olisi jäänyt yhteen. Ymmärsinkö oikein!



Neljättä lasta nyt haaveilen. Lapseni on 2-, 4- ja 6-vuotiaita ja meillä menee hyvin. Toki aika rankaan näin äidin näkökulmasta on välillä ollut, mutta silti rakastanut jokaista hetkeä lasteni kanssa. Vähä isompi ikäero tulee tän viimeisen kanssa. Näin musta nyt tuntuu. Mutten usko, että se olisi mitenkään liitoksissa mun jaksamisen kanssa. Juuri siksi olemme antaneet ajan kulua, ettei menisi liian rankaksi. Lapset ovat ihania :)



Ap:lle - lapset ovat elämän suola. Tee niin monta kuin vaan jaksat ja tunnet jaksavasi rakastaa ja huolehtia!

Siis mitä ihmettätä te oikein puhutte????????? Ihan kun jotain tavaroita olisitte hankkimassa???? Että pareina pukaatte niitä lapsia, hohhoijaa... taitaa teillä olla niin erilainen elämä kun mulla ja mun tuntemilla ihmisillä???



T:Yhden lapsen äiti (lisää ei varmaankaan ole tulossa) ja lto (joka näkee töissä jos jonkinlaista sisarussuhdetta...ja te mietitte että pareina tekisitte lapselle kaverit...hei haloo, herätkää nyt jo... ei niille lapsille ole tarkoitus tehdä kavereita??? vai onko teidänkin paras kaveri teidän vanhempien tekemä "paras kaveri". minun 6v. nuorempi pikkusisko on minun paras kaveri, eivätkä vanhempamme ole meitä toisilleen tehneet...)

minulla on neljä lasta seitsemässä vuodessa. Esikoinen useita vuosia vanhempi kuin nuo kolme jotka tulivat putkessa=)

Rankkaa ollut. Elämä ja liikkuminen hankalaa jos monta pientä. Kädet ei riitä kuin kahdelle kerralla. Aina ei kuitenkaan ole kahta aikuista paikalla.

Rahaa menee älyttömästi ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin, liikkumiseen ja kaikkeen muuhun. Aikaa ei riitä kaikille tasapuolisesti.

Kunnollinen oikea tila auto ehdoton kapistus. Lapset tarvitsevat paljon tilaa(remontti ja lisärakentaminen)

Ihaniahan nuo kaikki lapset ovat. Ketään en pois antaisi. Pitemmällä välillä olisin kuitenkin halunnut. Lapsia kohtaan väärin kun kiireinen väsynyt äiti eikä aikaa riitä=(

Kukaan muu tähän kysymykseen ei kuitenkaan voi vastata kuin sinä ja miehesi. Itselläni on vain yksi lapsi eikä lisää tule, en enää jaksaisi vauvan kanssa, mutta ihmiset on niin erilaisia. Itse olenkin luonteeltani aika "boheemi", kaipaan paljon omaa aikaa ja tilaa, neljä lasta rajoittaisi vapauttani aivan liikaa ja ahdistuisin.

Itse tekisin lapset silloin kun se hyvältä tuntuu, enkä silloin kun ikäero on sopiva. Itselläni 2 vuotta ikäeroa veljeen, eikä olla varhaislapsuutta lukuunottamatta juuri leikitty keskenämme - syynä lienee sukupuoliero. Eli jos nyt kerran tasapareja mietitte, niin tehkää sitten tyttö*2 ja poika*2. ;)



Aivan yhtä hyvin yksi neljästä voi olla ulkopuolinen kuin yksi kolmesta. Sitä ei kannata miettiä...



Mä haluaisin 3-4 lasta. Mutta aika näyttää mikä toteutuu. Vasta 1 tehtynä, mutta tässä 15 vuotta peliaikaa vielä...

mutta nyt jo olen paniikissa, että kutsutaanko meitä enää mihinkään koskaan kun on kolme lasta... puhumattakaan neljästä....



"Ainiin mut sit pitäis kutsua virtasetkin ja sit pitää tehdä yks piirakka lisää ja mihin me saadaan ne sit edes mahtumaan kun meil on niin vähän tuoleja....?"

Tosin isä vaihtui matkalla, mutta minun haaveeni oli alunperinkin 2 + 2, niin että kun eka menee kouluun, olisin kolmannen kanssa kotona. Ihan niin ei käynyt, ja jo ehdin luopua koko haaveesta olla enemmän kuin kahden lapsen äiti. Vastoin kaikkia luulojani ryhdyin muutama vuosi eron jälkeen uuteen suhteeseen, nyt jo sanon että onneksi :)



Lasten ikäerot 1v3kk ja toisen parin 1v5kk, välissä 9 vuotta. Neljättä odottaessani ajattelin, että kun perheessä on kaksi murkkua ja kaksi uhmaikäistä, minä haluan vuoden komennukselle Intiaan ;)



Tälle uudelle eli nykyiselle miehelle sanoin, että (yhteiset) lapset käy, kunhan niitä tulee kaksi. *tiedetään, ei tuollaista voi noin vaan päättää - lapsia saadaan jos saadaan* Miksi? Koska olen itse kolmelapsisesta perheestä; minä + kolme vuotta nuorempi + 10 vuotta nuorempi. Se nuorin, iltatähti, on kaikesta herttaisuudestaan huolimatta ihan pilalle lellitty (ihan ilman sarvia ja hampaita, mitä nyt ehkä olen vähän kateellinen ;)) ja sanonut tunteneensa itsensä tosi ulkopuoliseksi minun ja keskimmäisen jutuista.



Yhteenveto: MInusta kaksi paria on hyvä. Ehkä tuo melkein 10 vuotta välissä on liioittelua, mutta siitäkin on hyötyä: Mm. isommat voivat (lyhyitä aikoja) hoitaa pienempiä :)



Huonoakin tässä on. Koen suurta riittämättömyyttä, kun ei ole erikseen kaikille neljälle aikaa. Nuorin on erityislapsi ja siksi vie erityisen paljon aikaa. Tämä erityisyys on myös yön pimeinä tunteina mietityttänyt, että onko siinä maksu siitä, että ahnehdin vielä sen neljännenkin lapsen...



Mutta yhtään lasta en antaisi pois, enkä vaihtaisi sitä nuorinta erkkaria mihinkään :) Kaikessa rankkuudessaan tämä meidän arki on tosi arvokasta. Uskon myös, että isompi pari oppii (väkisinkin) sellaista vastuullisuutta, joka ilman näitä pieniä jäisi (ainakin vielä tässä vaiheessa) oppimatta. Joku ehkä ajattelee, että isot joutuvat olemaan liian isoja - niin minäkin välillä mietin.



Minusta jokaisen perheen lapsiluku on kyseisen perheen asia. Ulkopuolisen on varsin turha mennä neuvomaan. Iso lauma rajoittaa, esimerkiksi meillä ei pärjätä ilman "joukkojenkuljetuskalustoa" eli tila-autoa. Matkustelua rajoittaa paitsi suuri joukko, myös pikkuparin allergiat ja nuorimman erityisyys.

Kuitenkin iso perhe antaa enemmän kuin ottaa :)

Sanoisin 2 ja aikalisä.

Haaveiluhan on ihanaa, mutta tulevaisuutta ei koskaan tiedä, joten asioita ei kannata etu käteen "hakata mieleen" lopullisina totuuksina. Eli pitäkää mieli avoinna, jos vauvakuume ei hellitä lähi vuosina, asiaa kannattaa pohtia perusteellisesti.

Ymmärrän ihan hyvin pari ajattelun. Itsekin haaveilin aina neljästä. Mieheni vanhemmat olivat kertomansa mukaan suunnitelleet 2+2, mutta yllärinä heille syntyikin 3 poikaa kahdessa vuodessa ja se riitti heille.

Minun vauvakuumeeni ei laantunut millään tytön ja pojan jälkeen, ja lopulta päätettiin yrittää kolmatta. Kolmas saatiin. Nyt on kuitenkin ollut sopeuduttava ajatukseen, että neljättä ei tule miehen sairauden ja jaksamisemme vuoksi. Olisi jotenkin kauhea ajatus, että väen vängällä vielä sitä neljättä yritettäis, siksi kun niin vaan oli jo monta vuotta sitten päätetty!

Välillä olen haikeana miettinyt, että ennen olimme perheidylli "isä, äiti, tyttö ja poika", mutta nyt olen enempi "poikien äiti", kun poikia on kaksi ja tyttöjä vain yksi. Tästä johtuen tuntuu, että perhe tasapainottuisi, jos vielä tyttö saataisiin, mutta sitähän ei voi itse valita, kumpi tulee. Melko lapsellisia mietteitä siis, mutta näin vain on.

Meillä lapset kyllä leikkii pareina, silloin ei tule riitaa ja leikki etenee. Jotenkin kolmas on ylimääräinen ja sotkee. Mutta onneksi parit vaihtuu ja jokainen saa kivoja leikkikokemuksia.

Sen vielä ottaisin esille, että vain vauvavaihe ei ole rankka vaan olen kokenut, että kolmen kanssa työtä on kyllä kyllin, vaikka lapset olisivat isompiakin. Asiat ja hommat vaan muuttuvat. Neljän kanssa pitää olla jo tosi organisaattori ja tiukat rutiinit, että arki toimii. Sen olen nyt tajunnut, enkä ehkä sellaista haluaisikaan, vaikka kuinka teoriassa/haaveissa, neljäs ois ihana.