Kumpi on helpompaa, koti- vai työäitiys?

ehdottomasti.



Rankan ja stressaavan työpäivän jälkeen on haettava lapset, laitettava ruokaa ja hoidettava kotityöt.



Lisäbonuksena vielä se, että lapset ovat kiukkuisia rasittavan päiväkotipäivän jälkeen ja tarvitsevat erittäin paljon läsnäoloa.



Kokemusta on sekä koti- että työäitiydestä ja ainakin meidän perheemme tapauksessa (mies paljon poissa, minulla hektinen ja vaativa työ, herkät lapset) oli kotiäitiys erittäin paljon helpompaa.

Vaikka lapsia onkin kolme. Koe pääseväni kotona paljon helpommalla kuin töissä.

Kokemusta molemmista. Olin kotona 3 vuotta, jonka jälkeen lapset hoitoon (3v ja 1v). Nyt työäitiyttä takana vuoden päivät, ensin 8h työpäiviä, mutta tuntui liian rankalta, joten vaihdoin 6h päiviin.

Lapset viihtyy todella hyvin perhepäivähoidossaan. Minusta tuntui, että en pystynyt antamaan heille enää niin paljon virikkeitä, mitä nyt saavat päivisin, muskari, jumppa, kerho, sopivassa määrin. Itsekin saan kaipaamaani "omaa aikaa" töissä aikuisten seurassa.

Välillä kuitenkin huomaan kaipaavani kotiäitiyttä, jonka takia viikonlopuista onkin tullut entistä tärkeimpiä yhdessäolon hetkiä. Kotiäitiysaikanahan kaikki päivät tuntui aivan samanlaisilta, olipa arki tai viikonloppu.

Huonoina puolina voisi mainita lasten aikaisen herättämisen arkiaamuisin, josta tietysti seuraa kiukuttelua. Mutta tässäkin korostuu viikonloppuaamujen tärkeys. Nyt odotammekin kaikki innolla tulevaa 4 päivän pitkää viikonloppua :)

Kokemusta molemmista ja nyt kun olen taas kotona, niin kyllä nautin vaikka välillä hermot meneekin :) Työäitinä kun on, niin ei se työpäivä pääty siiihen töistälähtöön, vaan kotona odottaa "toinen työpäivä"! Kiireiset aamut, iltaisin ruuanlaittoa, siivoomista, pyykkäämistä, huomisten kamojen kattomista, ja vielä pitäis repiä aikaa yhdessäololla ja rentoutumiselle.... eli kiireistä ja väsyttävää on elämä ainakin meillä ollut kun olen käynyt töissä! Tuohan se raha pientä iloa, mutta jos saisin valita, niin olisin kotiäitinä mahdollisimman pitkään.

ainakin jos mies kotona ja tekee osan siivouksista ja muista kotitöistä päivällä, tai jos pystyy ottamaan siivoojan! Muutoin tietysti lauantai menee pitkälti siivotessa mutta sekinhän on vain yksi päivä. Arki-iltoina emme ole juuri tehneet kotitöitä jos olemme molemmat olleet töissä paitsi pakolliset keittiöpuuhat.

Töissä käydessä minua eniten rasittivat kiireiset aamut, varsinkin kun lapsemme on tosi hidas aamutoimissaan (kuten äitinsäkin:). Sitten töissä ollessa mietin miten lapsi pärjää hoidossa ja viihtyykö (vaikka tiesinkin että viihtyi ja voi hyvin). Sitten jos piti olla poissa sairaan lapsen vuoksi, niin töiden järjestäminen uudestaan (minun töitäni ei kukaan muu voi tehdä eikä sijaista saa ottaa), töihin palatessa odottikin tuplamäärä töitä (onneksi lapsi oli tuona aikana melko vähän sairaana). Sitten illalla olikin vastassa ikäväänsä kiukutteleva lapsi ja aikaa lapselle jäi illasta ruokailujen yms. juttujen jälkeen tosi vähän (meillä kun lapset menevät aikaisin nukkumaan). Ja töissä käydessä luovuin omista harrastuksistani, kun en raskinut iltaisin olla enää pois lasten luota. Nyt kotiäitinä voin sentään käydä kerran viikossa jumpassa. Ja tyttökin jaksaa harrastaa tanssia sekä uintia iltaisin. Ja rasittavin vaihe oli, kun lapsi alkoi jättämään päiväuniaan pois, mutta aina nukahti hoidossa, siitä seurasi tosi sirkus iltaisin ja aamulla väsytti. Nyt esikoinen nukkuu yöt hyvin ja on iloinen aamulla herätessään.



Kyllä tää kotiäitiys vaan sopii minulle ja perheellemme paremmin, nyt kun lapset ovat vielä pieniä. Lisäksi mies tekee pitkää päivää, joten siksikin sopii, että olen kotona ja hoidan nämä kotiaskareet. Vaikka kyllähän sinne töihinkin on jossain vaiheessa mentävä, ehkä sitten kun kuopus on lähemmäs kolme (toivottavasti voin olla niin kauan kotona), tosin ei minulla työntekoakaan vastaan mitään ole. Nyt kotona ollessa on aikaa tavata enemmän ystäviä ja sukulaisiakin:)

jos työ on kovin vaativaa ja rankkaa niin varmasti kotiäitiys on helpompaa, mutta kuten itselläni, työ on hyvin leppoisaa (nytkin vietän aikaa netissä) niin omalta kohdalta voin sanoa että ehdottomasti työ on helpompaa.

Minulla on kotiäitiydestä kokemusta kolmelta vuodelta ja työäitiyttä saman verran. Sanoisin, että jos kokonaisuutta ajattelee, niin kotiäitinä pääsin helpommalla.



Kotiäitinä periaatteessa vetää vain yhtä roolia. Kun olet kotona lasten kanssa, pystyt antamaan heille aikaa, mutta samalla tehdä kotitöitä, ruokaa, käydä hoitamassa asioita (lapset mukana) ja hoitaa myös ystävyyssuhteita sellaisiin ystäviin, joilla on vuorotyön tai muun järjestelyn vuoksi vapaata arkisin. Iltaisin sitten, voi helpommin lähteä omiin harrastuksiin tms., kun ei tarvitse potea siitä huonoa omaatuntoa. Lisäksi kotiäitinä pystyin vetelemään päiväunia lasten kanssa - en ollut jatkuvasti niin väsynyt kuin nyt. Ei tarvinnut välttämättä tälläytyä aamuisin ja muutenkin elämänrytmi oli paljon löysempi.



Työäitinä minulla on vastuullinen työ, joka vie päivistäni vähintään 8 tuntia + työmatkat. Tämän jälkeen pitäisi yrittää tehdä kotityöt, olla lasten kanssa, hoitaa ne kaikki asiat yms. Ystävyyssuhteet jää vähemmälle ja omia harrastuksia en raaski pitää. Olen paljon väsyneempi kuin kotonaollessani.



Mutta loppujen lopuksi voin henkisesti paremmin, kun olen töissä!! Saan "toteuttaa" itseäni työssä, josta pidän ja haastaa älyllisesti itseni joka päivä. Kotonaolemisen koin osittain liian köyhäksi ja turhauduin siihen.

Pienten lasten kanssa kotona pääsee takuulla helpommalla kuin töissä, sitten taas päinvastoin.

Fyysisesti työäitiys on rankempaa, mutta henkisesti kotiäitiys. Tämä siis mun kokemus. Olen sen verran kunnianhimoinen ja sanottaisko suoraan että sen verran järjellinen, että on välillä pakko saada käyttää päätä. Kotona oleminen ei paljon järkeä tai järjellistä ponnistelua vaadi, joten se turhauttaa ja on siksi rankkaa. Työssä käynti antaa mulle todella paljon, mutta se on sitten fyysisesti rankempaa, ku haluan työpäivän jälkeen panostaa lapsiin täysin. Molemmissa siis puolensa. Tahdon tehdä kumpaakin vuorotellen...en tiiä kuin kauan :)

Pienten lasten kanssa kotona pääsee takuulla helpommalla kuin töissä, sitten taas päinvastoin.

Isojen lasten kanssa kotiäitiys on leppoisaa, oikeastaan yhtä juhlaa. Pienten kanssa täyttä työtä.

Molempia olen kokeillut.

sitten kun on useampi lapsi, niin työssäkäynti.

sekä koti että työäitinä olleena olen sitä mieltä, että kotiäitiys voittaa!

8h enemmän aikaa tehdä kotihommia ;)

niin monen mielestä kotiäitiys on helpompaa. En tajua miten jaksan, jos elämä muuttuu vielä tätäkin raskaammaksi!



Ap

Suosittelen lämpimästi, jos on mahdollista :) Tämä on meidän perheelle se ihanne - aikaa jää sopivasti kaikkeen.

Täytyy sanoa, että kotona on raskaampaa!

Jatkuva läsnäolo on henkisesti raskasta, koko ajan on jotain tekemistä, jollei kodinhoitoa niin sitten lastenhoitoa. Lisäksi vielä pakolliset menot, neuvolat, kerhot yms, harvassa ne päivät kun voi vain ottaa rennosti.



Töissäkin on kiire. MUTTA... Siellä saan olla minä_itse, enkä 24/7 äiti. Voin ajatella omia ajatuksia, voin puhua muiden aikuisten kanssa, voin käydä vessassa ja syödä kun on nälkä.

Olen kahden lapsen työssäkäyvä äiti. Työäitiys on rankempaa, koska kaikki täytyy aikatauluttaa, ja on kaksi roolia työ ja äitiys, jotka pitäisi yhdistää kummankaan osa-alueen kärsimättä. Ainakin hoitoalalla näin, työpäivät ovat hektisiä, ja aina ei ole aikaa istua kahvilla.



Kotiäitinä ehdin hyvin juomaan kahvini, surffaamaan netissä, siivoamaan jne. Työäitinä ilta menee hujauksessa ruuanlaiton, pyykinpesun ja lasten kanssa olemisen merkeissä. Sitten illalla on aikaa itselle, mutta koska kello soittaa aamulla 5-6 välillä päivästä riippuen, niin eipä sitä kannata kovin myöhään valvoa. Lisäksi neuvolakäynnit, harrastukset ym. pitää ujuttaa työpäivien päälle/lomaan, joten kyllä kotona ollessa kaikki on paljon yksinkertaisempaa.



Siksi haaveilenkin lyhyemmästä työviikosta.

vaikka se tarkoittaa usein kovaa köyhäilyä.



Itse rakastin äitiyslomaa ja pientä hoitovapaata sen jälkeen. Sai tehdä asioita omaan tahtiin, ei ollut stressistä tietoakaan, eikä koskaan kiire mihinkään. Toki arki oli puuduttavaa, eikä aina lokoisaakaan, mutta eihän sitä nyt voi tähän työhärdelliin verrata. Jos meillä tärppäisi se kakkonen, niin haluan olla pidempään kotona kuin viimeksi. Lapselle se olisi parempi ja uskon, että koko perheen hyvinvoinnille.