Jumala..

Taivas ja Jumala ovat jotenkin melkein käsin kosketeltavissa.



Samon kait kuolemankin kanssa.

Kyllä voikin olla erilaista. Minä taas koin että nyt tiedän miltä ihmisestä tuntuu juuri hetkeä ennenkuin kuolee väkivaltaisesti.

no näköjään voi olla erilaiset kokemukset. Minä olen synnyttänyt useamman lapsen ja joka kerta niissä tuskissa olen kokenut olevani todella lähellä Jumalaa, olen rukoillu, jopa kiittänyt mielessäni niissä tuskissa.



Minulla ei synnytyksessä tullut mieleen väkivalta. Ehkä sillä jakson synnytyksen kun mietin vauvaa ja koin että Jumala on lähellä.



Mutta jokainen tietysti kokee erilailla ja jokaisen kokemus on arvokas ja ainutkertainen.:) En siis arvostele sua nro3. Mielenkiintoista vain kuulla!



ap

epäilen kyllä välillä Jumalan olemassa oloa ja omaa uskoa. Siksikin minusta oli synnytyksen aikana mukava kun koin niin vahvasti sen että Jumala on jossain ja hän on kaikkien asioitten takana.



ap

Itse olin niin helv...n kipeä että onnistuin suggestiomaan itseni tilaan missä sanoin kaikille hyvästi, olin valmis kuolemaan. Katselin tilannetta ulkoapäin. On täysin luonnollista että nainen vetäytyy sisinpäänsä synnytyksessä, jo pelkästään kipu pakottaa siihen.



Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan "janoinen erämaassa näkee kajastuksen keitaasta jota ei todellisuudessa ole". Aivot tekevät kuperkeikan syötetystä infosta johtuen. Tilanne on täysin todellinen itselle.



Todellisuudessa olin kaukana kuolemasta.