Lapsi syö vaatteitaan

Sillon kun yksi ongelma meidän perheessä stressasi kovasti lasta, hän söi paidankaulusta. Juttele pojan kanssa, älä syötä sille vaatteita...

mutta taitaa kuulua ikään tuollaiset oudot tavat.

Hän kyselee, minä vastaan. Minä kysyn koulupäivästä, mitä miettii, mitä söivät ym. Meillä on samanlainen huumorintaju, nauramme yhdessä tyhmille vitseille. Yhteys on siis kunnossa. Kun poika unohtuu tietokoneelle tai telkun ääreen (juu, ovat rajoitettuja) niin ongelma pahenee. Seuraan mitä koneella tehdään ja mitä televisiosta katsoo. Mutta miksi ihmeessä itsekin purin paitojani 80-luvun puolivälissä? Mistä se johtuu, miten siitä pääsee eroon?

Monilla lapsilla alakouluiässä on keskittymisongelmia. Kaikki liikunta auttaa niihin, mukaan lukien letin tai vaatteiden tai kynänpäiden pureskelu. Lisäksi pureskelulla on se hyvä puoli, että se tuottaa myös teräviä tuntoaistimuksia.



Pureskelemalla jotain suussa lapsi saa aikaan sen yhden aistiärsykkeen lisää, sen yhden stimulantin, joka saa hänen keskittymisensä pysymään kasassa. Se toimii samalla lailla kuin adhd-lasten kohdalla lääkitys, antaa sen yhden piristeen lisää, jonka avulla keskittyminen voidaan suunnata ja lapsi itse asiassa rauhoittuu.



Tämä on ihan tutkimuksissa testattu juttu. Itse asiassa kaikille lapsille pitäisi antaa oppitunneille purkka suuhun, niin oppisivat paremmin. Sääli, että opettajat jauhavat vain niistä käytöstavoista, joiden mukaan purkansyönti on huono tapa. Suomalaiset kun voisivat xylitolipurkkineen olla paljon nykyistä fiksumpia ja tervehampaisempia.

se spray, mitä pitäisi ruiskuttaa kenkiin ja sohvaan jos kissat ja koirat järsii. Onko haittaa lapselle?

Toinen hyvä konsti on sellaisen dyn-air tyynyn hommaaminen kouluun ja kolmas on puristeltava "stressipallo".



Tuo on lieva muoto aistiherkkyydelle (yli tai ali) jopa AD/HD:lle. Huom! Varmaan niin lievä, ettei edes diagnoosia tulis, mutta kannattaa kokeilla konsteja, jotka auttavat vaikeimpiinkin tapauksiin.