Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saa ystäviä?
19.11.2008 |
Muutimme kesällä viiden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen takaisin Suomeen vieraalle paikkakunnalle. Nuorin lapsi käy eskarissa ja kaksi vanhempaa koulussa, mies (reissu)töissä. Minä en ole vielä saanut töitä ja alkaakin lievästi jurppia ja masentaa se, etten ole onnistunut löytämään täältä itselleni edes yhtäkään kaveria jonka kanssa voisi käydä shoppailemassa yms.
Käyn parilla kansalaisopiston kurssilla ja jumpassa viikottain, mutta olen perusluonteeltani tuntemattomien parissa hiljainen, enkä ollenkaan sitä tyyppiä joka kutsuisi puolituttuja kotiinsa tai kahvilaankaan sen puoleen. Yleensä siinä vaiheessa, kun juttelee jonkun kanssa ja kerron, että olemme paluumuuttajia Suomeen, niin keskustelu alkaa sen jälkeen pyöriä vain ulkomaankokemusteni parissa/eikö olekin ihanaa asua taas Suomessa, mikä saa minut entistä enemmän kaipaamaan takaisin sinne mistä tulimme ja kavereitani siellä.
Tuntuu, että tämä sosiaalisen elämän puute korostuu erityisesti nyt kun "kaikilla" tuntuu olevan pikkujouluja ja muita illanviettoja tiedossa ja meillä ei mitään. Ei yhtikäs mitään. Olin ehtinyt unohtaa miten tajuttoman synkkää ja pimeääkin täällä on tähän aikaan vuodesta, tuntuu että sekin masentaa...
Mitäpä tähän kehittelisi, miten suomalainen nykyisin solmii kaveruussuhteita?
Kommentit (12)
Tuntui hyvältä kuulla, että jonkun muunkin mielestä ihmisiin on vaikea tutustua. Tutulta kuulostaa tuo, että tavataan jutella vain niiden kanssa jotka tunnetaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutettiin eteläsuomesta yli 10 vuoden jälkeen miehen kotiseudulle pienempään kaupunkiin. Itse olen tutustunut puistoissa ym. pienen lapsen kanssa liikkuessani muihin äiteihin. Luulen että muuten olisin myös aika yksinäinen. Eikä kenestäkään ole tullut mikään sydänystävä, vaan tapaillaan pävisin lasten kanssa. Joskus lenkkeillään.
sorry, tarkempaa suuntaa en uskalla näin julkisesti paljastaa :-) (pieni kaupunki kyseessä)
kiireisiä. Eikä se tapahdu hetkessä. Itse muutin vuosi sitten ja tilanne oli siinä mielessä helpompi, että olin ensimmäisen vuoden lasten kanssa kotona. Tutustuin perhekerhossa yms. muutamiin ihmisiin, vaikka en nyt hyviä ystäviä löytänytkään. Ja nyt aloitin tänä syksynä työt ja töistä olen löytänyt samanmielistä seuraa. Tässä kuitenkin muutama vinkki:
- Kun keskustelu kääntyy ulkomaankokemuksiisi älä luovuta ja ala räytyä vanhan perään. Se on yksi turvallinen puheenaihe tutustumisprosessissa, ei niitä muita kauan kiinnosta ja aihe vaihtuu muuksi. Tutustuminen uusiin ihmisiin aikuisiässä on melko hidasta.
- Kansalaisopisto on jees, mutta avoimen yliopiston kurssit voisivat olla hedelmällisempiä paikkoja tutustua. Varsinkin, jos kurssiin kuuluu ryhmätöitä. Yleensäkin yhdessä työntekeminen on paljon tehokkaampi tapa tutustua kuin vierekkäin jumppaaminen. Jos työn löytyminen ei ole näköpiirissä, harkitse vapaaehtoistyötä. Jos ei muuten, niin lastesi koulun vanhempaintoimikunnassa tai heidän harrastustensa parissa. Tutustut paljon nopeammin uusiin ihmisiin kuin jumpassa
- Miehesi on reissutöissä, mutta olisiko hänellä työkavereissa ihmisiä, joiden kanssa voisitte kyläillä perheittäin/pariskuntina? Minun uusista kavereistani tällä paikkakunnalla aika monet ovat mieheni työkavereita ja heidän puolisoitaan. Tosin mieheni työssä on hieman "Jos sä konduktöörin mieheksesi sait Valtion rautatiet sä myöskin nait"-henki ja ihmiset liikkuvat paikasta toiseen, joten monet ovat aika juurettomia/tilanteessa, jossa on uusi paikkakunnalla ja ketään ei tunne. Vähemmän liikkuvaisilla työpaikoilla tilanne ei tietenkään ole sama, mutta voi kuitenkin olla, että sinunkin kohdallasi miehesi työkavereiden puolisoilla saattaisi olla aika sama tilanne kuin sinulla.
- Hanki koira ja harrasta sen kanssa. Tämä on oikeasti tehokas tapa hankkia tuttuja. Tai aloita ratsastus. Ei ihan niin tehokasta, mutta jos et voi ottaa eläintä kotiisi, niin vaihtoehto sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika lailla sama tilanne nimittäin mullakin. 5 vuotta pois Suomesta, ei töitä vielä, ei kavereita, mies paljon poissa ja lapsilla omat menonsa (mulla jo teinejä). Käyn myös jumpassa ja salilla, mutta kun olen hieman ujo, niin tutustuminen on vaikeaa. Ja toi on tosiaan totta, että jos sanot asuneesi muualla, niin ekaksi aina sanotaan että on varmaan ihana olla taas kotona ja kyllähän Suomessa on asiat paremmin ...
No, ei tämä nyt niin herkkua ole ollut, onneksi mun kaverit sieltä "oikeasta kodista" pitää yhteyttä, muuten olisin varmaan jo seonnut tähän. Ikävöin vaan hirveästi sitä sosiaalista elämää jota siellä oli...
pienten lasten kerhoissa ja leikkipuistoissa on mun mielestä helppo vielä tutustua muihin äiteihin. ainakin itse olen ihan rehellisesti nykäissyt jotain äitiä hihasta kerhossa ja kysynyt voitaisko tulla teille leikkimään tai lenkkeillä joskus tms.
jos lapset on jo vähän isompia niin kannattaa osallistua esim koulun vanhempaintoimikunnan tms toimintaan. siinä on helpompi löytää "yhteisiä" juttuja kuin ihan vaikka jumpassa.... vanhempaintoimikunnissa ja erilaisissa lasten harrastuksissa tulee luontevasti ja pakosti juteltua ja ideoitua esim tapahtumia, toisin kuin jumpassa tai jossain kielikurssilla tuskin kauheasti pulistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekonomiyhdistyksen koulutuksessa. Vielä näistä ei ole poikinut mitään jutustelua kummempaa, mutta ehkä sitten aikanaan kenties.
Me asutaan täällä Vaasa-akselin eteläpuolella, harmi, ja miehen työkaverit on kaikki "levällään", niistäkään ei asiaa auttavia kontakteja valitettavasti heru.
Onneksi on tuo netti ja sähköposti, pystyy edes pitämään yhteyttä vanhoihin sekä täällä että siellä asuviin kavereihin. Toisaalta kääntöpuolensa näilläkin; joinakin päivinä kun olen superväsynyt ja kyllästynyt tähän menoon, niin kasvatan mieluummin puhelinlaskua ja hengaan tietokoneen äärellä kuin lähden ulos "ihmissuhteita työstämään".
Lohduttavaa kuitenkin kuulla, että löytyy teitä joille tämä asia on tuttu.
ap
mutta toi shoppailu romutti sen homman.
I hate shopping!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkä naapurit, asustaako naapurustossa saman tapaisessa elämän tilanteessa olevia perheitä? (ts. onko saman ikäisiä lapsia tai jotain muuta mistä saa noin alkuun yhteistä jutun aihetta) Itse tutustuin edellisessä asuinpaikassa saman ikäiseen naapurin rouvaan, jonka kanssa olemme vieläkin yhteydessä vaikka asumme eri puolilla suomea.
Onko teidän kaupungissa esim seurakunnan järjestämää perhekerhoa, joka kokoontuisi iltaisin/iltapäivisin? Eskarilaisen kanssa voisi mennä sellaisessa käymään, siellä tutustuu toisiin äiteihin.
Yksi hyvä ystävienhankinta- keino on yhdistystoiminta. Muuttaessamme tänne mieheni vanhalle kotipaikkakunnalle en tuntenut tästä kylästä muita kuin sukulaiset, mutta "tungin" itseni mukaan kyläyhdistystoimintaan ja sain heti kosolti uusia ystäviä, sekä miehiä että naisia esimerkiksi sitä lenkkiseuraa=) Yhdistystoimintaa löytyy jos jonkinmoiseen makuun nykypäivänä, kannattaa seurata paikallislehtien yhdistyspalstoja!
Viimeinen mutta ei vähäisin vinkki: rohkeasti juttelemaan!
onnea ystävänmetsästykseen!
Tässä oli pari vinkkiä
Hankin lapsillekin vaatteet sesongin vaihtuessa yleensä aina viime hetkellä. "Shoppailuuni" liittyy vain usein oleellisena osana kahvittelu/syöminen ja reipas jutustelu seurueen kanssa :)
ap
mutta toi shoppailu romutti sen homman.
I hate shopping!
Alue: Aihe vapaa
Itsekin olen kärsinyt yksinäisyydestä. Nyt tilanne on parempi. Kävin myös työväenopiston kursseilla, mutta oikeasti tuli tunne että ei ketään kiinnosta jutella muuta kuin jonkun tuttunsa kanssa. Ihmisiin on oikeasti vaikea tutustua!