Todella huolettaa 3v kummilapsen puheenkehityksen viivästymä. Voiko vanhemmat

Eikö neuvolassa ole puututtu asiaan? Jos sanoja ei ole yhtään, on se kyllä puheterapeutin lausunnon paikka. Vanhemman ja lapsen väliset vuorovaikutusongelmat voivat johtaa puheen kehityksen viiveeseen. usein syy kyllä löytyy muualta. Se että puhuu lapselle ei vielä auta yksin lasta puhumaan, tarvitaan myös sitä, että lapsi saa itse osallistua kommunikaatioon ja että se on dialogista, ei mitään aikuisen yksinpuhelua.

siksi ettei osaa puhua? no ei ihme jos ei osaa...vanhempien pitäisi selkeästi lukea helppoja kirjoja, opettaa sanoja ja kun oppii niin "vaatia" äänellistä kommunikaatiota eleiden sijaan.



Toki voi olla joku ihan muukin syy kuin vanhemmat, mutta vanhemmat eivät ainakaan auta tilannetta noin

Meillä on todella puheliaat lapset jo vauvasta ja naapurin 3 v vain ynisee ja osoittelee.

Onko taustalla joku leimautumisen pelko tms?



Meillä esikoinen on down-lapsi 3,5v eikä puhu, kommunikointa tapahtuu viittomilla ja hänellä tietty omat puheterapiakontaktinsa olleet jo ihan alusta asti.



Kuopus alkaa lähennellä 2,5v ikää ja odottaa parhaillaan pääsyä kuulotutkimuksiin, sanoja hänell yhteensä kymmenkunta, kahdella eri kielellä. Tässä lienee paikka myöntää oma mokansa kun ollaan näin pitkään odoteltu. *häpeämishymiö* Eli meillä neuvola huolestui tuosta puhumisesta jo 1v10kk iässä kun sanoja oli muutama, itse en silloin jaksanut vielä olla olla enempää huolissani vaan järkeilin että lapsella on omat syynsä olla hitaampi tuossa kehityksessä (meillä neuvola muutenkin sellainen että panikoi kaikesta, en siksikään osannut ottaa niin vakavasti). Tytöllähän on malliesimerkkinä puhumaton isoveli jonka kanssa kommunikoivat viittomin. Meillä on kaksi kieltä mikä osaltaan hidastaa puheen kehitystä, viittomat päälle tulevat kolmantena. Tytöllä motorinen kehitys on ollut hidasta, lähti ryömimään 1v iässä ja lopulta kävelemään 1v9kk ikäisenä, eli oli joutunut panostamaan noihin niin paljon että ehkä puhe siksikin jäänyt taustalle.



Kuitenkaan mitään yhtäkkistä puheen löytymistä 2v iässä ei tapahtunut ja siksi lähdettiin noita tutkimaan ja lääkäri huomasikin ettei tyttö kuule kunnolla. Pikkuisen tuli tyhmä olo kun samalla tajusi että niinhän se onkin ollut, moni asia selittyi kunnolla. Nyt sitten vain odotellaan että saataisiin tietää mitä taustalla on ja miten tästä eteenpäin. Muuten on viimeviikkoina huomannut kuinka tytön viittomat ovat lisääntyneet ja hän on alkanut matkia äänteitä, ollaan itsekin panostettu noihin enemmän.



Mutta juu, ihan hyvä nuo on tutkia ajoissa että lapsi saisi tarvitsemansa avun. Kyllähän sitä varmaan jotain puuttuu jos 3v:n kanssa ei ole kunnon yhteistä kieltä. Näin luulisin vaikkei omaa kokemusta tuosta normaalista puheenkehityksestä olekaan.

Ei se kummina olo tarkoita sitä, että pitää sekaantua ja mollata joka asiassa.



Eivätkä vanhemmat ole sinulle tilivelvollisia lapsensa asioista.

Ei se kummina olo tarkoita sitä, että pitää sekaantua ja mollata joka asiassa.

Eivätkä vanhemmat ole sinulle tilivelvollisia lapsensa asioista.

Mollaamista? Kun on huolissaan lapsesta? Mene itseesi ja mieti miksi miksi reagoit noin.

"Vanhemmat ei lue, vanhemmat ei puhu, vanhemmat ostaa liian vaikeita kirjoja..."



Juu, kyllä kalahti. Meillä oli tuollainen kummitäti. Sekaantui aivan kaikkeen, osasi kaiken paremmin.



Hänelle haettiin lähestymiskielto.



8

Mikäli lapsi ei puhu, niin ei se ole vanhempien vika. Kukaan ei voi puhua niin vähän, ettei lapsi opi sanaakaan.

On meilläkin satukirjoja hyllyssä ja Mauri Kunnaksen kirjoja myös kerätään. Ne ovat tulevaisuutta varten.

Puheongelmaiselle hyviä kirjoja on Santtu, Teemu, Sanna ja Puppe kirjat.

Osta lapselle lahjaksi näitä kirjoja.

Meillä kolme lasta joilla yhdellä diagnosoitu dysfasia 5 vuoden iässä ja pikkuveli menee samaa rataa. Toki oli minulle sokki kun 3-vuotis neuvolassa ehdotettiin aikaa puheterapeutille. Esikoinen kun oli kyseessä, minulla ei itselläni ollut vertailukohdetta, en tiennyt kuinka paljon hänen olisi "pitänyt" puha siinä iässä. Eli hän aloitti silloin puheterapian ja kävi sitä aina koulun alkuun asti. Nyt hän on erityisluokassa ja vaikeuksia on enää lukemaan oppimisessa ja äidinkielessä ylipäätään (myös kaksikielinen perhe).



Nuoremman veljen kanssa otin yhteyttä suoraan tuttuun puheterapeuttiin kun hän oli n 1½-vuotias kun tunnistin samat merkit kun isoveljelläkin. Keskimmäisellä lapsella, tytöllä, ei ole ikinä mitään ongelmia ollutkaan. Nuorempi veli käy nyt myös puheterapiassa säännöllisesti.



Itse uskon että syy tähän on minun oma kilpirauhasen toimimattomuus jota ei oltu todettu vielä kun lapsia odotin ja tämä vaikuttaa etenkin poikiin. Tätä ei tietenkään mitkään viralliset tutkimukset allekirjoita.



Mutta pointtini on se, että en kertakaikkiaan ymmärrä miksi jotkut vanhemmat ovat niin jääräpäitä etteivät halua ottaa vastaan tukea kun sitä kerran tarjotaan?

mitä vanhemmat ja eivät ota. Meillä on vain ap:n näkemys aiheesta.

2-v. sillä oli vain ehkä kymmenkunta sanaa tai merkitsevää tavua. Oli ollut siihen asti kotihoidossa (itse olen kyllä puhunut lapselle vaikkei se puhuisikaan). 2,5-v. alkoi sanavarasto karttua nopeasti. Niihin aikoihin lapsi kävi myös ensimmäistä kertaa puheterapeutilla, lähinnä tarkasteltavana vain parin kuukauden välein. 3-v laitettiin se puolipäiväiseen kerhoon, ja puheterapeuttikin oli sitä mieltä, että toisten lasten seura voi olla hyvin tärkeää puheen kehitykselle. Ei varmaan kaikille, mutta ehkä niille, joilla muuten olisi taipumusta tällaiseen hitauteen. Lapsella (joka on muuten poika ja kaksikielinen) on muutenkin motorista kömpelyyttä, ja tuo puheen kehitys on luultavasti yhteydessä siihen. Nyt 4-vuotiaana sanavarasto (molemmilla kielillä) on oikein hyvää, mutta puhe vielä epäselvää (L ja R ongelmana). Käy puheterapiassa, toimintaterapiaa harkitaan.



Mutta: voivatko siis vahemmat toiminnallaan hidastaa puheen kehitystä? Olen sitä mieltä että voivat! Eivät ehkä niiden lasten kohdalla, jotka ovat (geeneiltään?) normaaleja puhujia, mutta sellaisilla kyllä, joilla on taipumusta (perinnöllistä?) puheen hitaaseen kehitykseen ja jotka siksi tarvitsisivat asialle hieman erityistä huomiota. Itse kadun sitä, ettei laitettu lasta aiemmin muiden lasten seuraan esim pariksi kerraksi viikossa.

Mieheni poika ei myöskään puhunut mitään. 3 v käytti sanoja ei, joo ja äiti. Niillä pärjäsi hyvin. Tuossa iässä tai taisi olla jo hieman aikaisemminkin sai puheterapiasta viittoma ohjeet. Meillä oli mukana nämä paperit jotta voitiin keskustella pojan kanssa viittomilla. Suunnilleen puoli vuotta nämä viittomat oli käytössä ja sitten alkoi puhua ja puhui samantien hyvin. Mitään kirjaimia ei puuttunut. 4 vuotiaana puhui kuin kuka tahansa muukin 4 vuotias.

Kirjoja ei ole ikinä malttanut kuunnella. On kiinostunut vain tietokirjoista. Fiksu poika onkin, saa pelkkiä kymppejä kokeista.

Ongelmana oli että äitinsä ymmärsi täysin poikaa ilman puhettakin. Lisäksi pojalla oli liimakorva joka heikensi kuuloa. Putkituksen jälkeen puhuminen kehittyi ihan eri tahtiin.



Onko ihan varma että kummilapsesi kuulee hyvin ?