Kuinka kestäte lapsen oksentelun?

mutta pakkohan se on kestää.

Ja yleensä yrjötaudit vielä tarttuu seuraavaksi itselle...

todella, milloin mahataudit alkavat tulla meille. Melkein itken jo pelkästä ajatuksesta! Toiset ei siedä verta tai verikokeen ottamista. Mä en siedä oksennusta enkä oksentamisen katsomista.

Pelottaa, että livistän toiseen huoneeseen, jos lapseni alkaa oksentaa. Mulla on tosikovat itsesyytökset jo valmiina odottamassa.

Onko tämmönen ajattelu normaalia vastuullisen perheenäidin ajattelua?

Miten te monilapsiset perheenäidit kestätte, kun tauti käy läpi jokaisen???



t. Ap

Olen ihan rauhallinen, siinä vieressä pitämässä ämpäriä tai pöntöllä turvana ja tukena. Silitän ja koitan tukea lasta.

Juttelen miten hyvin lapsi pärjää ja miten se oksentaminen on vaan hyvä asia: masupöpöt tulee pois ja kohta on hyvä olo.

Joskus lapsen itkusuus oksentamisen aikana satuttaa. Mutta en ole hätääntynyt sitä, se ehkä lisää tukemisen tarvetta?



Koskaan ei ole ollut mielessä että jättäisin lapsen yksin tai nyrpistelisin hajulle.

Hajuille nyt ei voi mitään ja lapsi saattaa hermostua vanhemman käytöstä?

Näin minä sen näen.

Sillonkin jos oksennan itse niin hajut on viimesenä mielessä.



Jos lapsi sattuu oksentamaan sängyn, olen ihan rauhallisesti ensin hoitanut oksennuttamisen, sitten lapsi rauhottuu, istuu puhtaan peiton kanssa odottaan että raivaan sängyn puhtaaksi ja petaan uudet.

Paijaan lasta, juttelen miten reipas lapsi oli, juodaan vettä ja jatketaan unia.



Me päätettiin viime keväänä kolmannen lapsen hankkiminen juuri koko perheen läpikäyneen mahataudin "jälkitautina".

Eli tälle äidille lapsen oksentaminen ei ole kammotus.

Mäkin olin ihan kammoinen, mutta kuule KYLLÄ SE SITTEN KUITENKIN SUJUU! Tsempp tsemp. Oli ehkä turhin etukäteen stressaamani asia.

ja kyllä ne mahatautikierteet on just niitä ihan vihoviimeisiä helvettejä. Ei siinä auta kuin tsempata vaan itsensä, että ei ne onneksi kovin montaa vrk kestä.

Nyt tuntuu jo paljon helpommalta kun kaksi vanhinta (5v ja 7v) osaavat oksentaa sankoon. Se pyykkirumba on melko loputon, kun kaksikin lasta oksentaa monta kertaa yön aikana sänkyyn.

Miten te monilapsiset perheenäidit kestätte, kun tauti käy läpi jokaisen???

t. Ap

järkevästi, .Eka lapsi sai nukkua sylissäni kun oli oksutauti, koska pelkäsin että tukehtuu rajuun oksenteluunsa, silloin meillä oli luultavasti rota, ja kyllä siitä selvittiin, vaikka äiti lainasikin lapsen vaippoja kauppareissulla, olin sillon yh. Nyt kolme lasta, ja opiskelen sairaanhoitajaksi.Kyllä sen kestää, kun ottaa sen vaan siltä kannalta.

ammattiroolikin tulee automaattisesti päälle. Siis nimenomaan tällaisessa tilanteessa, kun ei ole hätää.

Kun lapseni syntyi ja vaihdoin löysät vaipat yäk...kävin ykäämässä, niin kun luulin et odotusaikana en oksentanut tarpeeksi. Sit nämä oksennustaudit oksennan välillä mukana. Pakko kertoo olen hoitaja, välillä oksennan työssäkin jos on herkkä tilanne - olen nyt hakeutunut tsto puolelle en vaan kestä oksentelua ja p....

Ei pyykkipoikakaan auta.

Minulla on ja oksennustaudit ovat helvettiä jo pelkissä ajatuksissakin!!

Elämä opettaa, vaikka ennen olisinkin voinut oksentaa oksennuksen viereen. Kummasti se "sairaanhoitaja" nousee äidistä esille, kun lapset sairastaa.. Ja parhaillaan meillä on ollut kolmekkin yhtäaikaa vatsataudissa. Se on ihan mielenkiintoista....

mutta pelkään ihan hysteerisenä että saan taudin itse, ne tulee mulle aina todella vahvoina. Mikään ei ole kamalampaa kuin oksennustauti...

jos itse on terve, mutta yleensähän se oksennustauti sitten iskee vanhempiin myös. Pahin kokemani tauti oli pari vuotta sitten. Ensin alkoi mies oksentamaan, sitten toinen lapsista ja minä heti perään. Pienin lapsista sairastui viimeisenä. Sitten meilä oli kaksi pientä oksentamassa (kumpikaan ei osannut ennakoida eli oksut meni ihan minne tahansa) ja me vanhemmat olimme niin huonossa kunnossa, että välillä ei vain pystynyt siivota ilman, että itsekin oksensi. Aivan kamalaa!

perheestämme vatsatautia. Ei se kaikille edes tule. Turha huolehtia etukäteen.

itsekin pelkään, ja meillä on vaan yksi lapsi...yhdestä taudista jo selvittiin hyvin, kun itse pysyin melkein terveenä. Jotenkin siinä tilanteessa vaan selviää, ja lapsen oksentelu ei ole mitenkään ällöä, vaan lähinnä herättää huolehtimisen tarpeen. En tiedä miksi pelottaa, ehkä siksi ettei mulla ole juurikaan koskaan ollut vatsatauteja, ja jos on ollut, ne on mennyt ohi mulla tosi helpolla.



Itse olen kolmelapsisesta perheestä ja en muista lapsuudesta että meillä olisi juurikaan ollut vatsatauteja, ainakaan niin että olisi kiertänyt kaikilla. Sellaisia en itse asiassa muista ollenkaan. Muistan, että toisilla oli useinkin, ja se oli musta pelottavaa jo silloin.

ollut perheessämme vatsatautia. Ei se välttämättä kaikille edes tule. Turha murehtia etukäteen.

tuli vahingossa kaksi kertaa.

perheestämme vatsatautia. Ei se kaikille edes tule. Turha huolehtia etukäteen.

mutta tositilanteessa se oman lapsen vointi oli niin paljon tärkeämpää, että jonkun oksennuksen pelkääminen oli aika toisarvoista.

mutta kyllä siinä päällimmäisenä silti on se lapsesta huolehtiminen ja rauhoittelu. pelkään kyllä hulluna, että saan itse tartunnan.



viimeksi lapsi oksensi päälleni kun oli sylissä, oksennusta oli tukassani ja valui selkää pitkin. no mentiin yhdessä suihkuun. ei se oikeastaan niin paha ollut. mieheni sai oksennuksen naamalleen, se olis kyllä inhottavaa.