Eilinen kasvatuskeskustelu ja fyysiset rajat

kuin kaverini isä teki kun olimme nuoria. Nuori saa mennä ihan minne haluaa ja milloin haluaa, jos isä saa tulla mukaan....huumorilla vaan ja oikeasti mukaan, ja se tuli sellainen hirveän nolo pipo päässä oikein kiusallaan =) Sama juttu jos ei kuulunut kotiin sovittuna aikana, niin minuutin päästä isä hakemaan häväistyspipo päässään, ja oikein innolla tutustumassa kavereihin ja selittämässä kaikenlaisia teinin mielestä melko noloja juttuja.

Häväistyspipo päässä :-) Just näin meillä tullaan tekemään!

Oon ja aina ollut sitä mieltä, että tietynlainen "luovuus" lastenkasvatuksessa on parasta! Väkivaltaa tarvitsee vain yksinkertainen ja "laiska" kasvattaja.



Siis tossakin tilanteessa kun teini lähtee ulos, niin ei muuta kuin vetää itsekkin takin päälle ja sanoo "tuun mukaan:)"



Noista "väkivallan" rajoista - musta kotona voi ajatella, että on samat oikeudet kuin poliisilla.

KO ohjelma tulee just ny uusintana kakkoselta.

kuin kaverini isä teki kun olimme nuoria. Nuori saa mennä ihan minne haluaa ja milloin haluaa, jos isä saa tulla mukaan....huumorilla vaan ja oikeasti mukaan, ja se tuli sellainen hirveän nolo pipo päässä oikein kiusallaan =) Sama juttu jos ei kuulunut kotiin sovittuna aikana, niin minuutin päästä isä hakemaan häväistyspipo päässään, ja oikein innolla tutustumassa kavereihin ja selittämässä kaikenlaisia teinin mielestä melko noloja juttuja.

Kiitos vinkistä! Täytyy pistää tarkasti muistiin mahdollisia tulevaisuuden tilanteita varten.

Vanhemmat ovat löperöitä. Antavat mielummin lapselle periksi, että pääsevät omiin hommiinsa. Sohvalle kaljapullon kanssa tai sitten tuodaan työt kotiin.

Tai jotakin siltä väliltä.

olen kyllä noiden fyysisten rajojen kannalla jos ei muu auta.

Myös Dr.Philissä(tässä kohtaa saa nauraa ) kerran annettiin neuvoja miten murkuille asetetaan rajoja: jos hommat ei toimi, niin otetaan lapselta etuisuudet pois ja niitä saa sitten takaisin sitä mukaa kun osoittaa käytöksellään arvostavansa niitä ja kodin sääntöjä. Eli kannetaan murkun huoneesta jemmaan telkkarit, pleikat, tietokoneet, kännykät jne. Ne ovat etuja, joita ansaitakseen täytyy osata käyttäytyä kodin ja vanhempien sääntöjen mukaan. Eli käytöstavat muita perheejäseniä kohtaan on opittava, samoin tehdään kodin askareita pyydettäessä, huolehditaa koulunkäynnistä tms.

Meilä toimi loistavasti tuo, kun pojalla meinasi lähteä niinsanotusti seiskalla mopo käsistä: numerot laskivat, kaupassa jäi kiinni näpistelystä, puhelinlaskut olivat 80€/kk jne. Kannettiin kamat jemmaan ja selitettiin mitä pitää tapahtua, jotta saa takaisin. Nyt kaksi vuotta myöhemmin todistuksen arvosana on noussut melkein kahdella numerolla, kännylasku on 20€/kk ja muutenkin hommat toimii.

kuin kaverini isä teki kun olimme nuoria. Nuori saa mennä ihan minne haluaa ja milloin haluaa, jos isä saa tulla mukaan....huumorilla vaan ja oikeasti mukaan, ja se tuli sellainen hirveän nolo pipo päässä oikein kiusallaan =) Sama juttu jos ei kuulunut kotiin sovittuna aikana, niin minuutin päästä isä hakemaan häväistyspipo päässään, ja oikein innolla tutustumassa kavereihin ja selittämässä kaikenlaisia teinin mielestä melko noloja juttuja.

Teiniltä etuudet pois niin eiköhän aika äkkiä oppi kodin ja yhteiskunnan säännöt! Monet vanhemmat paapovat ja säälivät lapsiaan liikaa. Myös kotitöitä pitäisi jokaisen lapsen oppia tekemään, ihan pienestä. Vai oletteko te vanhemmat hotellinpitäjiä ja lapsenne saavat täysylläpidon?

Me saatiin oma muksu kuriin vasta sitten kun se oli asunut poissa kotoa 3 kuukautta. Mitkään rajat eivät häntä pidelleet eikä se että häneltä otettiin etuuksia pois, myöskään palkitseminen ei auttanut. Vasta se herätti lapsen kun todella joutui asumaan muualla kuin kotona vähän aikaa.

onkin keskustella omien lasten kanssa asioista, perustella asioita ja selittää asiat juurta jaksain. Jos lapsi seuraa mediaa ja saa kuvan, että okei, lapsiin ei saa koskea, voi vanhempi selittää mitä eroa on väkivaltaisella fyysisellä rajoittamisella ja mitä fyysisellä rajoittamisella. Lapsen kanssa voi yhdessä miettiä, miten kriisitilanteissa toimitaan - jos vanhempi ei rajoita fyysisesti lapsen uloslähtöä sopimattomaan aikaan, mikä voisi olla lapsen mielestä vaihtoehtoinen toimintatapa - tai mitä sanktioita otetaan käyttöön, jos sovituista, tai pikemminkin aikuisen asettamista järkevistä säännöistä ei pidetä kiinni.

Kyllä lasten kanssa kait pystyy käymään tällaisia keskusteluja - jos aikuisella itsellään on siihen kykyä. Ei lapsia tarvitse jättää median armoille, vaan minusta juuri keskustelut ovat kasvatusta ja nykymaailmassa välttämättömiä, ettei lapsille jää vääriä kuvia asioista.



Pitääkö lapsi päästää irti äidin otteesta, kun lapsi vähän älähtää? Jos pienen lapsen ottaa pois pahanteosta, eihän sinun äitinä tarvitse siitä välittää lapsen kommenteista -kai sinä itse tiedätlyötkä lasta vai et? Jos et, niin anna lapsen protestoida. Voit kertoa lapselle, että et lyö vaan että pidät kiinni tai kannat häntä, koska hän ei usko käskyjä ja nyt pitää joka tapauksessa totella ja noudattaa sääntöjä.

Lapsi pistää hanttiin ja äiti antaa periksi "no antaa olla sitten, palelluta kätesi!!!". Ja sitten ulkoillaan ilman hanskoja ja äiti valittaa miten mahdoton lapsi on. Ja kyse on oikeasti 1-vuotiaasta!!! Kivaa tekee lapsen itsetunnolle...



Anteeksi, tämä ei nyt varsinaisesti kuulunut tähän ketjuun. Mutta siis, olen ihan samaa mieltä, pienen lapsen kohdalla toimii että lapsi syliin ja vaatteet päälle, muistaakseni Jari Sinkkonen puhuu jossain kirjassaan runttaustekniikasta: eli jos lapsi ei suostu pitämään hanskoja, niin runtataan ne käteen niin monta kertaa kuin tarvitaan :-)

antamalla karkkia. Millähän lasta pitää lahjoa teini-iässä, että tottelee?

En ymmärrä, miten muka kaksivuotiasta ei saa muka muuten tottelemaan.

Laittaa vaikka valjailla kiinni niin eiköhän pysy.



Lapsella tulee olla turvalliset rajat, jotka kestävät koettelua. Jos lapsen antaa päättää asioista, jotka ovat ikätasolle liian vaativia, aikuinen laistaa omassa mukavuudenhalussaan tai kyvyttömyydessään vastuustaan, mikä taas kostautuu myöhemmin.

olla ihan hyväkin opettaa lapselle ihan konkreettisesti miksi niitä hanskoja pidetään, pelkkä selittäminen kun ei tuon ikäiseen oikein tehoa... Meillä ainakin kun uhmis repi hanskat pois tarpeeksi monta kertaa, annettiin sitten olla vähän aikaa ilman hanskoja. Kyllä se mieli aika äkkiä pakkasessa muuttui...

pidettyjä rajoja lapselleen vai siinä, että vanhempi ei laita lapselle hanskoja väkisin sen vuoksi, että lapsi kokemuksen kautta oppisi huomaamaan, mikä on järkevää toimintaa ja vanhemman toiminta on näin tietoista ja tarkoituksellista.

Tai sanotaanko että pienempänä ainakin repi pois hanskat alta aikayksikön vaikka laitoin ne monet kerrat takaisin. No usein sanoin sitten että oo sitten ilman. No ei kauaakaan kun tuli pyytämään hanskoja kun oli kylmät kädet:). Ja nykyään kyllä ottaa ne hanskat mielellään. On oppinut, miksi niitä pidetään.



Entäs syöminen? syötättekö myös väkisin lapselle esim. porkkanaraastetta? Tämä samainen herra ei syö porkkanaa missään muodossa. Jos syötän niin sylkee pois.

On aika pitkä matka jos lapsen pitää oppia kantapään kautta kaikki asiat. Ja vielä jos äiti valittaa vieressä miten mahdoton lapsi on jos ei sitten opikaan asioita niinkuin äiti haluaisi. Tosia paljon tekee hallaa lapsen itsetunnolle, esim. Liisa Keltikangas-Järvinen on puhunut tästä. Ja kyllä minä laitan lapseni maistamaan porkkanaraastetta, ja jopa syömään aamupuuron ihan sillä, että meidän perheessä syödään aamupuuro. Arki ei oikein toimisi, jos jokainen perheenjäsen päättäisi itse mitä syö kullakin aterialla TAI mitä laittaa päälleen kun mennään ulos.

t. 18

Ei koskaan söisi porkkanaraastetta vaikka muut perheenjäsenet sitä syövät! Ja huom! Ei ole ainut lapsi vaan perheen kolmas:). No ehkä kokemus sinutkin opettaa, että kaikkia ei voi todellakaan opettaa syömään KAIKKEA vaikka päällään seisoisi. Tämäkin voi vain olla vaihe lapsen elämässä. Voi olla että eskari-ikäisenä hän jo tuota raastetta syö. Koska kyllä meillä raastetta pöydässä on ainakin viikoittain. Mitään hepulikohtauksia en kylläkään mistään ruoan syömättömyydestä ota.



En muista numeroani mutta hanskoja poika nykyään pitää. Ja voi kuinka kamalaa jos on muutaman kerran ollut niitä hanskoja ilmankin kun on ne itse ottanut toistamiseen pois:).

Tiedän kyllä että kaiken syömiseen on turha pakottaa, ja minusta syöminen on muutenkin vähän eri asia, ja lapsen ikäkin vaikuttaa. Uskon meidän 9-vuotiasta jos hän sanoo että sormilla ei ole kylmä, mutta 1-vuotiasta en usko. Ehkä tämä on epäloogista, mutta minusta tässä kasvatuskeskustelussa oli ennemmin kyse siitä, että vanhempi ei voi heittää hanskoja tiskiin tyyliin tee mitä haluat. Jos vanhempi on vakuuttunut että lapsen ei tarvitse syödä porkkanaraastetta niin so what, heillä mennään sillä tyylillä. Mutta jos vanhempi on oikeasti sitä mieltä että raaste pitäisi syödä ja valittaa lapselle jos tämä ei syö, niin silloin homma on pielessä.



Että näin minun kokemukseni sanoo :-)

Menee vähän aiheen ohi, mutta kommentoin tuota yhtä kirjoitusta....



En ihmettele yhtään ettei kaksi vuotiasta saa rattaisiin kuin lahjomalla....meidän kohta 2 v on aina inhonnut sitä, että hänen pitää olla paikallaan. Auton istuimet, rattaat, sitterit jne, ovat olleet hänelle kauhistus. Kaikki lelut ja muut on kyllä kokeiltu. Veljeni neuvoi, että aja vaan autolla, kyllä se siitä hiljenee...kerran 6 kk iässä hän huusi 30 min suoraa huutoa auton istuimessa kun emme voineet pysähtyä moottoritiellä, en usko että hän olisi lopettanut vaikka olisimme jatkaneet matkaa....



Auton istuimeen laittaminen on varsinainen temppu jos hän vastustaa ajatusta. Minulla ei siihen voimat edes riitä, kun samanaikaisesti pitäisi kaarella olevaa lasta saada istuimeen ja näprätä niiden vöiden kanssa. Paras keino on puhuminen tai sitten se että ajoittaa autoilun s.e. on esim. maidonjuonti aika tai että on välipala-aika ja voi antaa leivän tms. käteen.



Karkeilla en ole ryhtynyt lahjomaan, mutta olen joskus seissyt 10 min selostaen, että ei voidan mennä puistoon/kauppaan tms. nyt et tule rattaisiin istumaan. Ja on hän sitten tullutkin, kun olen n. 50 kertaa sanonut , että nyt "Miina" rattaisiin että päästään kauppaan, muuten seistään tässä. Parhaiten nämä hommat hoituvat ennakoimalla, eli hänelle kerrotaan että nyt ajetaan sinne ja sinne, ja sitten tehdään sitä ja tätä. Nyt kun hän jo itsekin puhuu ja jollain tasolla ymmärtää että esim. päästäkseen uimaan pitää joko istua hetki auton istuimessa tai sitten olla rattaissa, niin homma on huomattavasti helpompaa.



Saa nähdä millainen murrosikä meillä on odotettavissa, kun tätä omaa tahtoa on jostain kertynyt :). Onneksi ollaan miehen kanssa molemmat pitkäpinnaisia ja yleensä meillä ei ole kiire. Ja omasta mielestäni olemme ihan normaaleja vanhempia, jotka osaavat tomia johdonmukaisesti. En usko että me olisimme (tai joku muukaan) jotenkin toisin toimimalla saaneet häntä sen paremmin istumaan paikallaan silloin kun hän ei sitä halua.



Mutta ei siis kannata kummastella miten joku asia on hankalaa, lapset vaan on niin erilaisia. Tämä tyttö, joka näin voimaperäisesti vastustaa jotain asiaa, on taas aivan ihana ja yhteistyökykyinen joissakin muissa asioissa. Olen yllättynyt siitä, että hän ei esim. vie toisten kädestä tavaroita tms., mitä olen kuvitellut kaikkien lasten pienenä tekevän.

kuin kaverini isä teki kun olimme nuoria. Nuori saa mennä ihan minne haluaa ja milloin haluaa, jos isä saa tulla mukaan....huumorilla vaan ja oikeasti mukaan, ja se tuli sellainen hirveän nolo pipo päässä oikein kiusallaan =) Sama juttu jos ei kuulunut kotiin sovittuna aikana, niin minuutin päästä isä hakemaan häväistyspipo päässään, ja oikein innolla tutustumassa kavereihin ja selittämässä kaikenlaisia teinin mielestä melko noloja juttuja.



Saattaisi tehota useimpiin nuoriin, vai olenko väärässä? Näin kun jälkeenpäin ajattelen niin se oli musta todella nerokas, vaikka tosin paljon vaivaa vaativa keino. Helpompaa olisi vain sanoa ja lapsi uskoisi, mutta niinhän se ei aina toimi.



Tässä tapauksessa ei tarvittaisi käsirysyä kun nuori koittaa rynniä ulos kielloista huolimatta.



Muuten kyllä olen sitä mieltä että vanhempien pitää puuttua lapsen tekemisiin myös fyysisesti : vrt. kolmevuotias juoksee uhallaan autotiellä --> vanhempi nappaa kainaloonsa kolmetoistavuotias on lähdössä pussikaljaa juomaan --> vanhempi ei anna mennä ovesta ulos. Ihan sama asia; pelastetaan lapsi itseltään.

mutta kun lapsi on 14-vuotias ja samankokoinen kuin sinä niin käsiksi käymisestä tulee vain käsirysy ja paha mieli kaikille. Kokemusta on.



Kyllä murrosikäisten kanssa pitää vain pärjätä muilla konsteilla.