Eilinen kasvatuskeskustelu ja fyysiset rajat

asettamista - mistä niin luulet ap?



Tietenkin lasta saa estää ja häneen koskea, mutta väkivallan käyttö - tukkapöllyt. luunapit ja vakavampi satuttaminen, on kielletty ja niin kuuluukin olla.



Ei pidä sotkea fyysisyyttä ja fyysistä väkivaltaa toisiinsa.

Terapeutti korosti sitä, että ketään ei satuteta, vaikka sitten jotkut yrittikin heti vääntää asiaa lyömiseksi ja väkivallaksi (kuten se suupaltti tyttö, no täys pentuhan se olikin)

Meillä esimerkiksi laittamasi 12-vuotiaan uloslähdön estäminen tai jotakin vastaavaa voi hyvinkin olla lähitulevaisuudessa edessä.



Tyttö nyt 11v ja uhmakkaan murrosiän alun kourissa. Nykyään kompastuskivenä aamut. Satun (onneksi) olemaan aamuisin kotona, kun tytöllä on kouluunlähtöaika. Epäilen, että hän voisi hyvinkin lintsata tai vähintään myöhästellä puolitahallaan ekalta tunnilta, koska ei millään jaksa nousta ja lähteä, jos en olisi paikalla. Ei tässä nyt sen enempää aiheesta, mutta kaikki hyvät ja huonot aamutemput, nalkuttamiset, hyvän puhumiset, ei puuttumiset ja puuttumiset, kiristämiset ja lahjonnat kokeiltuani niinä kaikista hankalimpina aamuina se mikä auttaa on, että yksinkertaiseti sanon tytölle, että jos hän ei nyt nouse ja pue, niin minä otan tyttöä niskasta kiinni ja vien yöpuvussa kouluun, tarvittaessa talutan vaikka luokkaan asti.



Minusta fyysisten rajojen asetus tulee varsinkin pikkulapsilla vastaan sekä voimakkaissa uhmakohtauksissa että perinteisemmissä raivareissa (kai ne lienevät samaa perua). Jos lapsi vain raivoaa tai muulla tavoin kerta kaikkiaan kieltäytyy yhteistyöstä, on huomattavasti parempi vaihtoehto esim. itse pukea lapsen päälle vaatteet tai viedä rauhallisesti lapsi omaan huoneeseen rauhoittumaan, mikä nyt sitten tilanne onkaan. Tämä kai lienee suurimmalle osalle sentään vielä itsestäänselvyys?

Johan tokenevat.

se, että lapsen fyysisiä rajoja ei kunnioiteta, voi johtaa myös siihen, että hänkään ei kunnioita toisten fyysisiä rajoja. Miksi kunnioittaisi, jos hänelle kerran koko ajan opetetaan, että niiden yli saa mennä, jos on vahvempi ja omasta mielestään oikeassa?



Sanon tämän äitinä, joka on tuloksetta yrittänyt käyttää myös holdingia (ja taatusti ihan "sääntöjen" mukaan) asperger-lapseen. TUlokset olivat huonompia kuin se, että lapsen antoi rauhoittua ilman tnkeilevaa kosketusta - VAIKKA pyrin aina myös kunnioittamaan lasta samalla, ja hänellekin oli selvää, että kyse oli meidän molempien turvaliisuudesta. Tätä nykyä myönnän, että on parempi kun hän asettaa omat fyysiset rajansa. jos tilanne ihmisten keskellä on hänelle liikaa, on parempi, että hän karkaa toiseen huoneeseen tai vaikka terassille. Pitemmälle hän ei ole koskaan lähtenyt, edes vihanpuuskassa. Kun hän on omassa fyysisessä rauhassaan rauhoittunut, hän pystyy ottamaan vastaan henkistä tukea, tietoa, ja neuvoja.



Nalkutus ja fyysinen pakotus eivät ole vaihtoehtoja. Jos sanasi ei mene perille, olet puhunut väärin. Sen sijasta, että ryhdyt fyysiseen pakottamiseen, sinun kannattaisi miettiä, miten voisit ilmaista itseäsi paremmin, selkeämmin ja perustellummin.

olen kyllä noiden fyysisten rajojen kannalla jos ei muu auta.

Myös Dr.Philissä(tässä kohtaa saa nauraa ) kerran annettiin neuvoja miten murkuille asetetaan rajoja: jos hommat ei toimi, niin otetaan lapselta etuisuudet pois ja niitä saa sitten takaisin sitä mukaa kun osoittaa käytöksellään arvostavansa niitä ja kodin sääntöjä. Eli kannetaan murkun huoneesta jemmaan telkkarit, pleikat, tietokoneet, kännykät jne. Ne ovat etuja, joita ansaitakseen täytyy osata käyttäytyä kodin ja vanhempien sääntöjen mukaan. Eli käytöstavat muita perheejäseniä kohtaan on opittava, samoin tehdään kodin askareita pyydettäessä, huolehditaa koulunkäynnistä tms.



Meilä toimi loistavasti tuo, kun pojalla meinasi lähteä niinsanotusti seiskalla mopo käsistä: numerot laskivat, kaupassa jäi kiinni näpistelystä, puhelinlaskut olivat 80€/kk jne. Kannettiin kamat jemmaan ja selitettiin mitä pitää tapahtua, jotta saa takaisin. Nyt kaksi vuotta myöhemmin todistuksen arvosana on noussut melkein kahdella numerolla, kännylasku on 20€/kk ja muutenkin hommat toimii.

Jos lapsi on lähdössä väkisin illalla ulos tai jonnekin vaaralliseen - vaikka ryyppäämään - niin pitäähän lapsen lähteminen estää. Vähemmän riskialttiissa tilanteissa voi olla perusteltua välttää fyysistä rajoittamista.



Pienten lasten kanssa kasvatus on pitkälti fyysistä rajoittamista. Eihän lasta voi päästää vaikka autotielle, ei se ole mikään neuvottelun paikka.



Väkivaltaan sen sijaan saa ajatua missään tilanteessa, ei luunappeihin eikä tukkapöllyynkään. Ne eivät ole kasvatusmenetelmiä vaan aikuisen epäterveitä tapoja purkaa omaa aggressiota.

Sanon tämän äitinä, joka on tuloksetta yrittänyt käyttää myös holdingia (ja taatusti ihan "sääntöjen" mukaan) asperger-lapseen. TUlokset olivat huonompia kuin se, että lapsen antoi rauhoittua ilman tnkeilevaa kosketusta - VAIKKA pyrin aina myös kunnioittamaan lasta samalla, ja hänellekin oli selvää, että kyse oli meidän molempien turvaliisuudesta. Tätä nykyä myönnän, että on parempi kun hän asettaa omat fyysiset rajansa. jos tilanne ihmisten keskellä on hänelle liikaa, on parempi, että hän karkaa toiseen huoneeseen tai vaikka terassille. Pitemmälle hän ei ole koskaan lähtenyt, edes vihanpuuskassa. Kun hän on omassa fyysisessä rauhassaan rauhoittunut, hän pystyy ottamaan vastaan henkistä tukea, tietoa, ja neuvoja.

Nalkutus ja fyysinen pakotus eivät ole vaihtoehtoja. Jos sanasi ei mene perille, olet puhunut väärin. Sen sijasta, että ryhdyt fyysiseen pakottamiseen, sinun kannattaisi miettiä, miten voisit ilmaista itseäsi paremmin, selkeämmin ja perustellummin.

Sinun lapsesi kohdalla fyysiset rajat eivät toimineet. Jonkun toisen lapsen kohdalla saattavat toimia.

Minun omakohtaiset kokemukseni ovat lähinnä oman lapsuuteni peruja. Isäni kuritti ja pahoinpitelikin minua, sen sijaan äitini asetti hallitusti fyysiset rajat. Äitini osasi kyllä puhua rauhallisesti, argumentoida ja selittää asiat niin että ymmärsin. Siitä huolimatta en totellut. Tällöin äitini tarvittaessa kantoi tai talutti, mitä milloinkin. Minun kohdallani muu ei olisi toiminut, muistan sen hyvin.

Meillä on teini-ikäinen lapsi kotona, jotan on joutunut ottamaan kiinni ulko-ovelta. Siitä on syntynyt kova meteli ja lapsi on ollut sitä mieltä että me ollaan käytetty häneen väkivaltaa, mitä siis emme ole tehneet todellakaan.

Muutenkin hänen kanssaan ollaa vääntämässä nykyään joka asiasta, ja me vanhemmat ollaan hänen mielestään tietysti ihan sikopää kalkkiksia.



Mä tiesin jo ennalta että siitä ohjelmasta tulee hyvä keskustelu, ja tavoista poiketen annoin teinin mennä eilen normaalia myöhemmin nukkumaan, syystä että hän sai (pakotin) :) hänet katsomaan meidän kanssaa kyseisen ohjelman. Mä luulen että meidän teiniin vähän kolahti ja hän pikkasen enemmän ymmärtää meitä vanhempia, syyn miksi ollaan tiukkoja ja se syyhän on vaan se että me välitämme hänestä. Esim. ei me pahuuttamme haluta tietää ja udella missä sivustoilla hän pyöriin netissä.



No, taistellaan varmaan vieläkin tietyistä asioista hänen kanssaan, mutta luulen että keskustelu sai myös hänet ajattelemaan vähän asiota eri kantilta.

suuri osa murrosik. pojista on ihan varmasti vahvempia kuin minä ja jos päättävät lähteä niin lähtevät vaikka minä kuinka yrittäisin fyysisellä voimalla estää

Mitenkä asettaa 3 vuotiaalle tai sitä pienemmälle rjat jos ei fyysisyys ole läsnä.

Liioittele on aina liikaa. Kumpaakin suntaan.



Meidän kuopus ole ja on edelleen hyvin väkivaltainen, mutta myös empaattinen kaveri. 1 vuoden iässä tämän suurinta hupia oli purra muita niin, että veri lentää.

Ei sellaista puhumalla saa loppumaan, mutta luunappi auttoi :|



Olisihan ollut vaihtoehtona ettei hän ole muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Mielestäni se kuitenkin olisi ollut väkivaltaa.

Olen kanssasi samaa mieltä.



Suomessa tuntuu olevan suuria ongelmia siinä miten tulkitaan käsitteet fyysisten rajojen kunnioittaminen ja väkivallallinen/väkivallaton fyysinen rajoittaminen.



Myönnän tehneeni itse isoja virheitä kasvatuksessa... Olen erittäin voimakkaasti puhunut lapsille siitä kuinka toisiaan ei saa läpsiä, lyödä eikä mitenkään vahingoittaa. Olen tainnut korostaa asiaa liiaksikin, sillä nyt meidän lapsi käyttää tuota asiaa vallankäytönvälineenään: jos nostan rimpuilevan lapsen pois pahanteosta (esim. kiusaa pikkusisartaan tai makaa lattialla tyyliin "en halua pukea vaatteita päälle") niin lapsi heti huutaa: "äiti, sattuu, ei saa..." tai sitten huutaa "Ei saa lyödä", jos tartun häntä kädestä :( Meidän lapsi on huomannut kuinka jyrkästi suhtaudun näihin asioihin ja että pääsee heti irti äidin otteesta ja takaisin pahantekoon kun sopivalla tavalla älähtää.



Sama ongelma on varmasti noiden 12-vuotiaiden kanssa. Asiaa korostetaan liikaa joka paikassa. Uutisissa ja joka tuutissa kerrotaan kuinka lasten fyysinen koskemattomuus on turvattava ja kuinka opettajia ja vanhempia on tuomittu omien lastensa huonosta kohtelusta (varmasti oikeus on tehnyt oikeita tuomioita, en epäile sitä) ja vielä käydään näitä kasvatuskeskusteluja televisiossa, vanhempien kesken jne. Varmasti hyviä asioita sinänsä käsitellä, mutta pitäisi muistaa että media tavoittaa myös lapset ja miettiä sitäkin että miten asia vaikuttaa heihinkin. Näiden asioiden yhteydessä olis minun mielestäni hyvä aina muistaa mainita myös se, mitä tuo asiantuntija oli ap:n mukaan tuonut ohjelmassa esille. Eli se, että vanhemmalla on oikeus/velvollisuus myös fyysisesti estää (esim. juuri seisomalla oven edessä, pienemmän lapsen kohdalla holding jne.) lasta rikkomasta järkeviä/lapsen turvallisuuden takaavia rajoja.

Teiniltä etuudet pois niin eiköhän aika äkkiä oppi kodin ja yhteiskunnan säännöt! Monet vanhemmat paapovat ja säälivät lapsiaan liikaa. Myös kotitöitä pitäisi jokaisen lapsen oppia tekemään, ihan pienestä. Vai oletteko te vanhemmat hotellinpitäjiä ja lapsenne saavat täysylläpidon?