Aloitan sitten tupakkalakon huomenna!

mutta jotenkin se nyt vaan kääntyi siihen että yritän ensin vähentää radikaalisti (ennen 10-15/päivä, nyt 1-5/päivässä) ja sitten kun aika on kypsä, se loppuu.

tänään!

Itse lopetin 10 vuotta sitten,kun rupesin lapsia tekemään.

Jokaisen imetyksen päätyttyä aloitin aina uudelleen ja poltin pienen hetken kunnes tulin uudelleen raskaaksi.

Nyt vasta tuntuu siltä, ettäolen ihan oikeesti päässyt siitä eroon, eli ei kannata edes kuvitella, että muutaman päivän päästä helpottaisi, kun oikeesti siihen menee vuosia.

Toi nikotiini on kyllä niin vahvasti riippuvuutta aiheuttava aine, että suosittelen laastareita avuksi.

Tsemppiä,päätös varmasti kannattaa!!

Jos tuolla ajatuksella yrität, niin jää yrittämiseksi. Lue Stumppaa tähän, niin oikein innostuu lopettamisesta. En ole tarvinnut mitään nikotiinituotteita sen koommin kun päätin lopettaa. Nyt 4kk ilman.

paniikissa, kun aika käy vähiin.



Olen yrittänyt aiemmin lopettamista vähentämällä, eli eka viikko 5kpl/pvä, tokalla 3 ja kolmannella vaan yksi, neljännellä ei yhtään. Toisaalta tuntui lohdulliselta, kun tiesi, että sen tupakan saa esim. 6 tunnin päästä, mutta kuten sanoin, niin monta epäonnistunutta yritystä takana, että oletan että kerralla se on lopetettava jos sen lopettaa haluaa.

Nyt sitten mietin, että poltanko viimeisen tupakan jo tänä iltana, vai säästänkö sen huomisaamuun (aamutupakka on aina ollut mulle se tärkein). Toisaalta, jos tumppaan tänään, on minulla lakkoa aamulla takana jo monta monituista tuntia, sitten voisi ajatella, että miksi enää polttaa, kun en 8 tuntiin ole polttanut. =)



Huvittaa itseänikin nämä mietteet, mutta ei voi mitään. =)



Ja sitten jos oikein paha paikka on, kannattaako turvautua korvaaviin (purkka, laastari) vai onko se vain väistämättömän siirtämistä myöhempään?



Anyway, mieli on samaanaikaan varma, epävarma, pelokas, jännittynyt, optimistinen ja pessimistinen. Lisäksi tuntuu, kuin joku ottaisi minulta viimeisenkin ilon elämästä, vaikka itse tämän päätöksen olen tehnytkin..



HUOH!!!

Itse en ollut suunnitellut tupakanpolton lopettamista mutta. Jouduin 9.11 sairaalaan ja sinä päivänä poltin savukkeen ennen lääkäriin menoa. Olen ollut ilman tupakkaa siitä asti.

Oliko/onko paha?



t. ap

Sain sairaalasta laastaria, en pyytänyt koska ei ollut tarvetta. Lääkäri vain kysyi poltanko ja sanoin että, poltan ja sanoin perään että, tai siis poltin, päätin just lopettaa. Olin sillon ollu kaks päivää ilman .

Välillä tupakka on tullut mieleen mutta mitään himoa tai kamalia taistoja asian kanssa ei ole ollut. Toisaalta, en ole mainostanut kellekkään että olen ollut polttamatta, en ole myöskään itselleni mitään luvannut. Mennään päivä kerrallaan eteenpäin, minusta jotenkin tuntuu että, sinä et ole riittävästi valmistellut itseäsi lopettamiseen? Käyt tuollaista taistelua asian kanssa niin pahoin pelkään että, sulla tekee todella tiukkaa. Yritä mutta, älä lupaa mitään itsellesi äläkä muille. Älä tee asiasta numeroa, älä kerro kellekkään että, olet lopettanut. Ja suosittelen, osta korvaustuotteita, ne tukee ajatusta jonka olet tehnyt päässäsi. Tsemppiä paljon. T:20

t. ap

Saa keuhkot vähän lomaa.

Lakothan on aina sellaisia, että ne loppuu aikanaan.

Sun pitää tehdä luja päätös, miettiä ja pohtia ja kypsytellä asiaa valmiiksi mielessäsi ja sitten vaan päättää, että nyt se loppui. Ja se siitä.

Ja kerrasta jäi pois, ainoastaan yhden paketin söin paskanmakuista nikotiini purkkaa. Huomasin, että normaali purkka olisi ajanut saman asian.



Tosiaan kannattaa päättää etukäteen tietty päivä milloin lopettaa ja samalla hävittää kaikki tupakointiin liittyvä.



Ja tupakoinnin lopettaminen on ainoastaan kiinni omasta pääkopasta, se vaatii tahdonlujuutta ei mitän muuta! Kun päätät, että lopetat niin kyllä se sillä muös loppuu!!! Tsemppiä vaan koitokseen!!

Lakothan on aina sellaisia, että ne loppuu aikanaan.

Sun pitää tehdä luja päätös, miettiä ja pohtia ja kypsytellä asiaa valmiiksi mielessäsi ja sitten vaan päättää, että nyt se loppui. Ja se siitä.

Siltikin pieni osa minusta suree, ihan kuin ystävän jättäisi. Nyt yritän ajatella tupakkaa sekä minun että lasteni pahimpana vihamiehenä..

Kuulostaa tyhmältä, mutta mieli pitäisi saada oikeasti vihaamaan tupakkaa.

T. ap

miltä lapsistasi tuntuu kun äiti kituu keuhkosyövän kourissa ja he jäävät orvoiksi ihan kohtsiltään...

että ne vieroitusoireet eivät satu! Miksi pelätä jotain sellaista, mikä ei satu ja on vain ja ainoastaan hyväksi...



Voi kunpa en olisi polttanut silloin sitä ensimmäistäkään käärylettä!!!!

sanoi että tule nyt tule nyt tule nyt mun kanssa vähän kartsalle, oli olevinaan kaveria seuraavat 20 vuotta, mutta varasti jatkuvasti rahasi ja sytytti ne tuleen nurkan takana, ja myrkyttää sinua vaivihkaa. Tosi hyvä frendi? So not.



Raha on usein paras motivoija joten auttaisko se että lasket paljonko rahaa tupakkaan menee vuodessa tai 20 vuodessa tai kuukaudessa ja nosta pankista moinen summa ja mieti sitten tekeekö mielesi tehdä niistä nuotio

Oothän sä lapseskin synnyttänyt ja hengissä selvinnyt, eikö?

Pidän sulle peukkuja.



Ei se todellakaan ole helppoa, tiedän. Mä oon nyt ollut 3 ja puoli viikkoa polttamatta ja hyvin menee. Toisaalta mulla on maailman paras syy. Olen raskaana ja olin aina ajatellut, että lopetan sitten, kun olen raskaana.

Alussa poltin 0-3 tupakkaa päivässä, nyt kolmeen viikkoon en mitään. Olen kyllä päivittäin ottanu miedoimpia nikotiinitabletteja 1-4. Ei nekään hyväksi ole, mutta parempi kuin tupakka.



Aikaisemmin kun yritin lopettaa, sorruin aina.



Tässä mun vinkkejä.

Mieti, oletko kerrasta poikki -tyyppi vai vähentäjätyyppi.



Mulle oli jotenkin helpompi, että "sain" polttaa 3 tupakkaa päivässä. Pidätin niin kauan aamusta kun pystyin. Sitten jos oli pakko (murhehetki tms.), poltin yhden tai joskus juhlissa. Jonain päivinä en tarvinnut yhtään, kaksi kertaa meni 5.

Nyt tekee mieli viikoittain yksi tai kaksi kertaa, mutta oon pysyny kovana. Ja toki olen myös ylpeä itsestäni. Mies polttaa kuitenkin.



Mua pelotti kanssa noi vieroitusoireet, mutta noin niitä ei tullut. Aiemmin kun olen yrittänyt lopettaa, olen ollut ekan viikon sairaana.



Suosittelen myös, että käyt hypnoosissa. Mä kävin, ja olin kaks kuukautta polttamatta. Sain siitä sellasta henkistä voimaa.



Tsemppiä! Kyllä sä pystyt siihen.