Mut on varman tuomittu keskiluokkaiseksi :(
Olen ahkera tekemään töitä mutta ikinä ei näytä jäävän ylimääräistä rahaa. Olen yrittäjä ja joka kerta kun näyttäisi siltä, että tässä kuussa tulee hyvät tulot, sattuu jotain yllättävää ja kaikki turhat kuvitelmat haihtuvat taas ikkunasta ulos. Emme varsinaisesti kituuta, mutta emme myöskään saa ostettua omaa asuntoa, jonka kovasti haluaisimme.
En tajua millä rahoilla ihmiset ostavat pääkapunkiseudulta omakotitaloja. Olen varovainen lainanottaja enkä uskalla ottaa kauheaa lainaa, kun kerran perheemme on jo ollut yhden lainan kanssa liemessä kun mies menetti työnsä. Ihmettelen vain miten muut lapsiperheet tuntuvat kykenevän hankkimaan talot ja pihat. Olen niin kateellinen!! Eikä tullut eilen sitä lottovoittoakaan, nyyh.
Kommentit (19)
Mutta mielestäni en ole mitään niin kamalaa tehnyt etten ansaitsisi palkkiota kaikesta vaivasta, jonka näen. Kuten sanoin, en ole mikään laiskuri ja työn ohella jatkokoulutan itseäni jatkuvasti. Se on vain kummaa, että aina kun näyttää vähän paremmalta, kuten tässä kuussa, tapahtuu ilkivaltaa, välttämättömien tarvikkeiden hajoamista ym. ym. ja saan taas monet omavastuut maksettavaksi. Tili lentää siis tuhkana tuuleen.
Entä jos et olisi tehnyt sitä työtä? Ne yllättävät menot tulisivat SILTI. Ja sitten olisit qusessa.
Kohta asuntojen hinnat romahtava ja sitten oot tyytyväinen, kun et ostanut kun hinnat oli korkeimmillaan.
on omistusasunto, ovat keskiluokkaisia. Ne, joilla ei ole siihen varaa, ovat alempaa luokkaa. Eli olet alempaa luokkaa kuin keskiluokkainen.
ja sen mukaan siis väitän olevani keskiluokkainen. Sitä en tiedä, mikä se virallinen määritelmä on. En kuitenkaan ottaisi 250.000 euroa lainaa jotta saisin meille omistusasunnon. Olen niin pessimistinen näissä laina-asioissa, että 100.000 on ehdoton maksimi asuntolainaan ja sekin on silti aika huikea summa.
ap
Aloitin asuntosäästämisen vuonna -99 tehdessäni diplomityötä. 2002 ostimme oman asunnon, tarvitsimme lainaa sen 100000 euroa, kun säästöjä oli. Nyt 2008 lainaa on jäljellä 23000 ja pian voimme ottaa lainaa toiset 100000.
Nythän on hyvä aika aloittaa säästäminen, kun asuntojen hinnat tulevat alaspäin.
Jos tulette aikuisten oikeasti omillanne toimeen eli vanhempanne eivät teitä elätä niin asianne ovat hyvin.
"Oman" asunnon saa vain ottamalla lainan.
mutta ei sillä osteta asuntoa vielä hetkeen. Saa tässä säästellä vielä aika kauan. Talous on ollut tällä mallilla kuitenkin vasta vuoden verran. Sitä ennen siis taiteilimme tuossa talouskatastrofissa kun mieheltä meni saneerauksen vuoksi työpaikka ja hänen vanhat velkansa painoivat niskaa. Selvisimme ehjin nahoin mutta olin kyllä niin riekaleina etten halua kokea moista toiste.
ap
Jos sulla ei ole oikeanlaista taustaa ja koulutusta, ei susta tule kuin nousukas :-)
Ei kai se että on korvia myöten veloissaan pankille tee ihmisestä mitenkään yläluokkaisempaa kuin se joka tienaa keskituloisesti ja asuu vaikka vuokralla?
Ei se ole sulta pois. Pitäiskö niiden lahjoittaa kaikki rahansa hyväntekeväisyyteen? Ja "oman" asunnon voi saada myös esim. perimällä.
Laittele säästöön niitä rahoja vaikka Aspiin. Ja josku sitten ostatte sen oman. Mutta voi vuokrallakin asua ihan hyvin, ei se ole mikään luuseriuden merkki.
Siinähän on omat riskinsä. Jos kaipaat riskittömämpää toimeentuloa, mene jollekin toiselle töihin. Itselleni ei ainakaan nyt yrittäjyys sopisi, kun on pienet lapset elätettävänä. Ehkä myöhemmin sitten.
Mutta ei mekään kamalasti törsäillä, sen takia se laina niin ripeästi lyheneekin. Mutta kyllä muakin harmittaa, kun välillä on laskeskellut, että tässä kuussa voidaan lyhentää lainaa vaikka 2000 ylimääräistä ja sitten se hupeneekin joihinkin vakuutuksiin ja auton korjauksiin.
Toivoisin vaan, että elämä ei aina tuntuisi tällaiselta taistelulta. Aina kun tuntuu vähän hyvältä, vedetään matto jalkojen alta. Meidän perheessä ei ole esimerkiksi lomailtu vuosiin kun ei ole ollut varaa. No nyt ehkä olisi varaa mutta olen jo niin tottunut tähän elämän takapakkiin etten uskalla heittää rahaa matkaan kun seuraavassa kuussa saattaa taas ilmaantua jokin yllätys ja niitä matkaan laitettuja rahoja tarvittaisiin.
Vika on siis siinä etten osaa enää kituutusvuosien jälkeen lainkaan nauttia hetkestä kun aina varaudun jonkin pahimman varalle. Tuntuu jotenkin typeältä kaikki rehkiminen jos siitä saatu tuotto menee vakuutusten omavastuuosien makseluun, kuten tässä kuussa on käynyt.
ap
on omistusasunto, ovat keskiluokkaisia. Ne, joilla ei ole siihen varaa, ovat alempaa luokkaa. Eli olet alempaa luokkaa kuin keskiluokkainen.
Vuokralla voi asua ja kuulua vaikka aatelisiin. Luokka-asema määritellään varallisuuden, tulojen, koulutuksen, ammatin jne. perusteella.
Täysin lainarahalla rahoitettu asunto ei ole vielä varallisuutta...
jos hankitte sen puhtaasti asumista varten, ettekä aio enää siitä isompaan, se toimii
olethan laittanut omat eläke-, työttömyys- ja sairaslomaturvasi kuntoon? siitä tulee lisäturvallisuutta.
ollaan kaksi silpputyöläis-apuraha-tutkija-humanstia, FM ja FL, 2 lasta ja aika turvaton taloudellinen tilanne kaikenkaikkiaan. Mutta pärjätään, kun varotaan ylivelkaantumista. Asutaan Helsingissä ASOssa ja omaa asuntoa ei kyllä vielä pitkiin aikoihin tule.
Se on se Karman laki.