Edelleen surettaa ettei koululaisella ole juurikaan ystäviä:((

Onko teidän alueella avointa puistotoimintaa?



Ei siellä koulussa kovasti pääsekään ne kaverisuhteet syventymään; aikaa leikeille on vain muutama viisitoistaminuuttinen oppituntien välissä. Itse olen huomannut, että nimenomaan koulun jälkeen ip-toiminnassa ne kaverisuhteet syventyy ja koulun jälkeinen leikki- ja ulkoilu yhdessä muiden saman ikäisten kanssa tuntuu olevan tosi tärkeä päivän kohokohta eka- tokaluokkalaisille!



Meidän alueella on kaksi ip-toimintaa. Kirkon ip-kerho ja avoin puistotoiminta. Ja ihan selvästi ne läheiset kaverisuhteet on solmittu niissä ip-ryhmissä. Eli sellaiset lapset, jotka ovat kirkon kerhossa, ovat luoneet kaverisuhteita keskenään ja ne, jotka ovat olleet puiston ip-toiminnassa, ovat nyt (tokalle luokalle ehdittyään) alkaneet kyläillä toistensa luona muutenkin, ja esim. lähteä kahdestaan puistosta jonkun kotiin...



Ja vaikkei heti saisikaan solmittua sellaista ystävyyssuhdetta, että alettaisiin kyläillä, niin siellä ip-toiminnassa itsessään saa viettää aikaa saman ikäisten kavereiden kanssa ja touhuta porukassa. Laita ihmeessä lapsesi ip-toimintaan edes puoliviikkoisesti, vaikka itse olisitkin kotona. Kouluikäiselle lapselle se kaveripiiri ja sosiaalinen kanssakäyminen VERTAISTENSA kanssa alkaa olla jo tosi tärkeää. Et todellakaan voita mitään kasvatuksellisesti sillä, että lapsi "saa" aina olla kotona äidin kanssa koulupäivän jälkeen. Tämä on nyt aivan eri asia, kuin pienten lasten kohdalla...

Hän on nyt toisella luokalla. ja äiti sanoi, että nyt on vasta itse tajunnut sen, että voisi mennä kaverille koulun jälkeen. Eli luulen, että se tulee aikanaan. Tosin ei varmaan ole huono idea, jos kutsut kavereita teille ja näin tulee niitä yhdessäolon kokemuksia. Voisit vaikka varovasti kehoittaa/rohkaista poikaasi, että kysyisi itse joltakin kaverilta, että voinko tulle teille huomenna tai joku päivä koulun jälkeen.



Luulen, että pojille tämä koulun jälkeen yhdessä oleminen tulee vähän myöhemmin. Käykö poika missään kerhoissa/harrastuksissa, joissa on myös luokkakavereita. Monestihan pojat tutustuvat tätäkin kautta ja alkavat kaveeramaan yhteisen harrastuksen kautta.



Jatka vain kavereiden kutsumista. Voi olla, että luokan pojat tulkitsevat tämän sosiaalisen ujoiden siksi, ettei poikasi halua olla heidän kanssaan tai mennä heidän kotiin.

Muista, ettet vain itse lietso tätä tunnetta poikaasi. Toki olet tukemassa, mutta älä vain korosta asian negatiivista puolta. Koska ihan oikeasti yksinkin voi olla kivaa!! Ei aina tarvitse surkutella kaverin puutetta. Lisäksi voit houkutella lapsesi kirjojen lumoon, lukeminen on todella hyvä ja kiva harrastus. Eikä siihen kaveria tarvita.



Mutta sitten niiden kavereiden hankkimiseen. Meidän 7-vuotias on taas jopa välitunneilla usein itsekseen. Ei ole kiinnostunut jalkapallosta, jota kaikki muut luokan pojat pelaavat. Poikani leikkiikin useammin tyttöjen kanssa, mutta nyt näyttäisi tulevan tätä jakoa tyttöihin ja poikiin yhä enemmän. Toisaalta lapsi ei tunnu kantavan huolta näistä yksinäisistä välitunneista, enkä siksi ole niistä minäkään huolissani. En myöskään kysele niistä liikaa, ettei lapsi saa sellaista kuvaa, että olisi jotenkin "säälittävää" olla yksin.



Me emme kanna huolta siitä, että poikani on useimmin kutsujana kuin kutsuttuna. Meillä on tapana kutsua joku kaveri tänne kerran viikossa, muut illat menevät harrastusten parissa. Ja lähes poikkeuksetta täällä on joku leikkimässä, melko harvoin lapsi on kavereiden luona. Mutta entä sitten? Ei sillä ole mitään väliä missä lapset leikkivät, tärkeintä on että lapsella on kavereita, joiden kanssa voi leikkiä silloin tällöin. En minä ainakaan mitään vastakutsuja odottele.



Eli summa summarum: Älä stressaa ja näytä huoltasi lapselle. Kutsukaa niitä kavereita teille, ja opeta lapsesi nauttimaan myös itsekseen olemisesta.

Poika viihtyy kavereiden kanssa hyvin koulussa välitunneilla. Koulun jälkeen iltaisin pojalla kaveri tai poikani kaverilla aika harvoin. Kerran viikossa käy harrastamassa, jossa tapaa luokkakavereitaan ja muita lapsia. Ihan tyytyväisiä olemme.

Juu taidankin jatkaa kavereiden kutsumista tänne meille ja yritän myös kehottaa poikaa kutsumaan heitä itsekin mutta myös oma-aloitteisesti kysyä jos hän saa mennä jonkun toisen luo leikkimään:). Toki poika onneksi leikkii itsekseenkin ja tykkää puuhastella kaikenlaista. Mutta selvästi viime aikoina on ilmassa ollut jotain... En tiedä mitä, mutta jotenkin kuvittelisin että kaipaa ikäistään seuraa! On valittanut ettei halua vain leikkiä sisarustensa kanssa. Tokihan sen ymmärrän.



Onhan poika vielä pienikin:). Varmaan kestää hetken ennen kuin tällaiset asiat loksahtavat paikoilleen. Toisaalta olen onnellinen että on välitunnilla kavereidensa kanssa! Alussa oli täysin yksin, sitä ei ole enää. Opettajankin mukaan on rohkaistunut eikä jää ulkopuolelle.



Ap

Olen kanssa 8v pojan äiti ja pojallani ei juurikaan ole kaverieta kenen luona hän kävisi ja hän tykkääkin olla yksikseen sekä meillä on koira jonka kanssa hän viettää paljon aikaa..

En mitenkään ole huolissani, ollaankin pojan kanssa puhuttu et parempi et on vaikka vaan yks hyvä kaveri kuin 10 huonoo kaveria...

Eikä sekään et hänen pari parasta kaveriaan on tyttöjä minua milläänlailla huolestuta...

Poika on muuten elämässä onnellinen ja pitää korostaa niitä asioita mitkä on hyviä eikä surkutella jos kaikki ei oo niinkuin toisilla...

Pojalla vain yksi harrastus ja siellä on mukana toinen luokkakaverikin. Mitään muita harrastuksia poika ei ole halunnut aloittaa, ei ole kovin liikunnallinen, mikään jalkapallo tai jääkiekko ei oikein iske...



Ap

Meillä poika ei ole koskaan pyytänyt päästä mihinkään harrastukseen. Mutta aina kun olemme jonkun aloittaneet, on hän innostunut niistä kovasti muutaman kerran jälkeen. Jalkapalloon tai jääkiekkoon emme ole vieneet, kun niistä poika ei oikeasti pidä. Mutta telinejumppa, soittotunnit, tennis ja uinti ovat kaikki olleet todellisia elämyksiä pojallemme. Joka ei muuten myöskään ole niin "urheilullinen", mutta silti nauttii näistä harrastuksistaan ihan älyttömästi. Itse asiassa pojan motoriikka on parantunut jumpan ansiosta tosi paljon, ja se on ollut lapselle hyväksi.

Jos mahdollista, niin aloittakaapa kevääällä jokin uusi harrastus. Kysykää, jos johonkin pääsisi ilmaiselle tutustumistunnille. Ja jos lapsi innostuu, niin sitten jatkatte kevään ajan. Eihän kukaan voi haluta jonnekin harrastukseen, jonka olemassaoloa ei edes tiedä.

Pojalla vain yksi harrastus ja siellä on mukana toinen luokkakaverikin. Mitään muita harrastuksia poika ei ole halunnut aloittaa, ei ole kovin liikunnallinen, mikään jalkapallo tai jääkiekko ei oikein iske...

Ap

Mutta käytännön elämä on vain estänyt viemästä useampaan harrastukseen kuin tuohon yhteen. Vielä. Sekin ihan uusi harrastus. Ensi kesänä menee ainakin ehdottomasti uimakouluun!



Ap

mutta meillä ollut vähän samanlainen tilanne.

Alkuun näytti huonolta, jutteli aina kotona, ettei hänellä ole koulussa kavereita.

Sitten alkoi leikkiä välitunneilla luokan tyttöjen kanssa ja alkoivat nähdä koulun jälkeekin. Nyt on silloin tällöin tullut muutama luokan poikakin meille koulun jälkeen. Vastakutsuja ei ole juurikaan tullut, paitsi näiden tyttöjen kotiin. Mutta pääasia, että vähän on tullut kavereita. Ja minulle sopii, että ovat meillä.

Koska alussa oli tosi yksinäinen, eikä tiennyt mitä tehdä välitunneilla!



Ap

Ajattelen niin että ei-niin-kovin-sosiaaliselle pojallemme koulupäivästä selviäminen on jo haaste. Iltasin hän tarvitsee lepoa ja kotona olemista jaksaakseen taas seuraavana päivänä olla sosiaalinen suuressa laumassa. Kasvun myötä varmaan kaipaa kavereitakin enemmän, niin sitten pyydämme heitä lapen omista tarpeista lähtien. Onko teillä enemmän äidin ongelma, eli olet itse kärsinyt yksinäisyydestä ja yrität elää uudelleen tätä kipeää asiaa lapsesi ja hänen kavereittensa kautta? Ei kai lapsen tarvitse olla iltaisin aktiivinen, sillä harva aikuinenkaan jaksaa enää töitten jälkeen jatkuvasti kylästellä. Hyvä että lapsellasi on koulussa kavereita, sehän puhuu sosiaalisten taitojen puolesta. Hän on vielä pieni ja helposti väsyvä. Sallittakoon se hänelle. Ettet vain liioittelisi luokkatovereitten kyläilyrengasta? Varmasti joukossa on hyvinkin sosiaalisia ja aktiivisia lapsia, jotka oma-aloitteisestí hankkivat itselleen seuraa/kyläkutsuja. Siis juuri näitä jotka itse sopivat koulussa kyläilyistä. Ei kaikkien kuitenkaan tarvi olla yhtä seurallisia ja luulenpa että suurin osa tuon ikäisistä viettää illat kotona vanhempiensa kanssa ja ehkä välillä jossakin harrastuksessakin.

tärkeä aihe

Meillä on aivan samanlainen ekaluokkalainen poika. Kiinnostaisi tietää mitä hän harrastaa kerran viikossa? Meidänkään poika ei ole erityisen liikunnallinen ja emme ole keksineet oikein sopivaa harrastusta.

eli soittaa ryhmässä rumpuja mutta myös pianoa "yksin".



12: en sanoisi että tämä on pelkästään minun ongelmani kuitenkaan... Koska taas eilen kun poika tuli kotiin niin kateellisena kertoi että "Jukka" oli taas kysellyt "Mikolta" voisiko hän tulla tämän luo leikkimään heti koulun jälkeen ja kuulemma olivat heti näin sopineet. Näin poika on kertonut useamman kerran tapahtuneen ilman että olen sitä häneltä mitenkään kysynyt. Ja eilen poika sitten valitteli että miksei hän ikinä saa mennä "jukan" luo leikkimään. Kehotin häntä sitten itse kysymään tuolta kaverilta suoraan sopisiko joku päivä tulla leikkimään.



Kerran syksyn aikana poikani oli kysynyt tältä kaverilta voiko hän tulla heille mutta vastaukseksi oli tullut että ei sovi kun ehkä "Mikko" oli sinne tulossa:(. Vähän mietityttää että onko poikani sitten jonkinlainen varakaveri?



Kyllä näihin iltapäiviin ihan hyvin vaikkapa kerran viikossakin sopisi joku kaverin luona leikkiminen. Poika ei valita väsymystä lainkaan. Tulee siis jo kotiin klo 13 ja onhan siinä monta tuntia olla kotona ennen nukkumaan menoa! En näe miten joku kaveritapaaminen silloin tällöin rasittaisi lasta. Kun kuitenkin useimpina iltoina vain roikutaan kotosalla...



Tuntuu vain että tein väärin siinäkin kun en laittanut poikaa ip-kerhoon edes joinain päivinä. Siellä olisi ehkä tutustunut muihin lapsiin paremmin. Tosin monet lapsista eivät edes ole siellä, esim. juuri useat pojan luokalla olevat.



Ap