Gallup: monenko hengen ryhmässä pystyt sanomaan edes yhden lauseen oma-aloitteisesti?

Minä aloitan. vastaus 3.

. ja oon kai paallekkin puhunut

Mutta yli kymmenen alkaa jännittää.

ihan ventovieraassa porukassa on todella vaikea avata suuta

Tarkoitin siis sitä, että pystytte sanomaan saitte suun vuoron tai ei. Onko maailmassa ketään muuta joka ei osaa sanoa ryhmässä mitään? Ei ole ujoutta tai jännitystä. Jotain vaan ettei TAJUA miten ryhmässä toimitaan. Puuttuu joku lohko päästä tai jotain... eli kohtalotovereita etsin tässä kait. Olen harjoitellut kovasti mutta tämä on asia jota en opi.

Tarkoitin siis sitä, että pystytte sanomaan saitte suun vuoron tai ei. Onko maailmassa ketään muuta joka ei osaa sanoa ryhmässä mitään? Ei ole ujoutta tai jännitystä. Jotain vaan ettei TAJUA miten ryhmässä toimitaan. Puuttuu joku lohko päästä tai jotain... eli kohtalotovereita etsin tässä kait. Olen harjoitellut kovasti mutta tämä on asia jota en opi.

Saan aina suuni auki, jos sanottavaa on. Uskallan rohkeasti sanoa mielipiteeni, vaikka se olisi eri, kuin muilla. En ole kuitenkaan suuna päänä koko ajan äänessä, vaan kuuntelen myös muita. Mulla ainakin tämä on ollut aina näin eli ei ole tarvinnut opetella.

Siitä en tiedä, pystyykö harjoittelemaan, kun ei itse ole tarvinnut, mutta uskoisin, että se ainakin helpottaa harjoittelemalla.

On niin vaikeaa olla työelämässä ilman tuota taitoa ja usein ahdistaa olla vaan hiljaa. Tulee niin huono itsetunto, kun muut osaa keskustella ja itse ei. Tuntuu etten jaksa enää yrittää kun olen niin kovasti yrittänyt ja suurin saavutukseni on tähän mennessä yksi sana ruokatunnin aikana. En enää voi sietää itseäni.

ap

mutta yli kymmenen hengen ryhmä alkaa jännitta jo kovasti. Silloin en sano mitään, jos mulla ei ole puheenvuoroa tai sitten mielestäni erityisen hyvää asiaa.

pidetäänkö minua normaalimpana jos eristäydyn kokonaan porukasta vai jos menen mukaan esim. kahvitunnille mutta olen aina hiljaa?

ap

ja mene sen kanssa kahdestaan syömään

mutta sitten vain ajauduin tilanteisiin jossa oli pakko puhella jotain ja nykyisin voin jonkun sanase sanoa 10-15 hengen ryhmässäkin, sen isompia ei ole tullut kokeiltua.

Voin siis puhua yhdelle, tai kuudelle miljardille.

Itse olen testien mukaan introvertti. En voi ystävystä kehenkään koska porukka on pieni ja menee aina ryhmässä. Luultavasti eristäydyn koska en jaksa enää yrittää sellaista missä en yhtään kehity.

ap

On niin vaikeaa olla työelämässä ilman tuota taitoa ja usein ahdistaa olla vaan hiljaa. Tulee niin huono itsetunto, kun muut osaa keskustella ja itse ei. Tuntuu etten jaksa enää yrittää kun olen niin kovasti yrittänyt ja suurin saavutukseni on tähän mennessä yksi sana ruokatunnin aikana. En enää voi sietää itseäni.

ap

Minusta vikaa on myös siinä sun porukassasi. Itse pyrin aina saamaan juttua aikaiseksi niiden ryhmän hiljaisimpien kanssa. Näin etenkin työyhteisöissä. Ja jos ryhmässä työskennellään, niin minusta hyvä ryhmänvetäjä huomioi kaikki. Valitettavasti näin ei aina kuitenkaan ole.

Yksi kysymys vielä,



pidetäänkö minua normaalimpana jos eristäydyn kokonaan porukasta vai jos menen mukaan esim. kahvitunnille mutta olen aina hiljaa?

ap

Kyllä mulla suu aukeaa vaikka paikalla olis puoli planeettaa.

osallistut keskusteluun näyttämälllä kiinnostuneelta sekä nyökkäilemällä, hymyilemällä ja muulla kehonkielellä.

Yritä vaikka ystävystyä yhden tai kahden kahvitaukolaisen kanssa ensin. Ja aloita puhuminen heidän kanssaan.



Minä yritän yleensä ainakin huomioida niitä hiljaisiakin. Pyydän kahville kanssamme, jos näyttää, että yrittävät eristäytyä, tai käyn juttelemassa kahden kesken. Onhan se kiva, jos töissä edes jollekulle voi käydä porisemassa tarvittaessa. Vaikka sitten vessaanmenomatkalla edes "hei" sanoa. Meillä näitä hiljaisempia on pari-kolme kappaletta. Oikeastaan vain yksi (mies) on niin vaikea pala, ettten minäkään hänestä hei-sanaa enempää irti saa. En vaikka on jo kotha vuosi tehty yhdessä töitä. Eri projekteja kylläkin, joten ei minulla hänelle asiaa ole. Kollegat samassa projektissa sanoo, että kyllä tämäkin tyyppi tarvittaessa puhuu.

Eivät ihmiset ole oikeasti niin nopeita tuomitsemaan, ei sen mitä suustasi päästät tarvitse olla mitenkään "täydellistä". Kaikki ovat vain iloisia jos joku sanoo jotain eikä itse joudu olemaan ainoa joka yrittää pitää keskustelua yllä.



Mutta samaa mieltä siitä että jos puhuminen tuntuu mahdottomalta niin normaalimman oloista on hengailla mukana hiljaa hymyillen kuin eristäytyä kokonaan.



Joku esiintymiskouluttaja jossain sanoi, että isoille joukoille puhuvan kannattaa muistaa että yleisö haluaa puhujalle hyvää. Sama pätee mielestäni myös vieraiden ihmisten kanssa joukossa toimimiseen.

Periaatteessa uskaltaisin puhua stadioniselle ihmisiä.