Lue keskustelun säännöt.
Pitäiskö loukkaantua tästä...?!
04.05.2006 |
Ystäväni on minun esikoislapseni kummi, ja pidin vaan jotenkin itsestäänselvänä, että hän pyytää nyt minut oman vauvansa kummiksi. Ehdin jo oikein innostua asiasta, minulla kun ei vielä ole kummilasta. Tälle ystävällekin olen asiaa " harmitellut" . Nyt tuli kutsu ristiäisiin, eikä minua nyt sitten pyydetäkkään kummiksi ja harmittaa niin vietävästi!
Tekis mieli jättää koko ristiäiset väliin!!
Kommentit (18)
Kummius ei ole mikään kaverijuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ihmeessä et menisi ristiäisiin? Hänhän on sinun ystäväsi..
Meilläkin oli niin monta " tarjokasta" kummiksi lapselle, ettei tiedetty ketä ois pyydetty - lisäksi meillä on veljia ja siskoja molemmilla (miehellä ja minulla). Päädyimme sit pyytämään yhtä minun veljeäni, ja yhtä miehen veljeä ja lisäksi yhtä yhteistä ystäväämme... Ja näin jäi esim. minun lapsuudenystäväni, paras ystäväni nyt vaille kummiutta... Ikäväähän se on, mutta ei haluttu miljoonaa kummia yhdelle lapselle, kun tarkoituksena on tehdä vielä monta lisää...
ehkä mies ei halua sua kummiksi tai haluavat sukulaisia, jonkun yhtesen kaveripariskunnan jne. Älä loukkaannu vaan ole onnellinen ystäväsi lapsesta.
Että vaikka hlö olisi selkeästi paras vaihtoehto kummiksi, häntä ei pyydetä jos juuri hänen lapselleen ollaan kummeja. Siis ehdoton ei vastavuoroisesti kummiudelle!
Olen muuten nyt neljälle lapselle kummina ja heti kuultuani kummiudestani olen harmitellut miehelleni, että nyt siinä meni kummiehdokkaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja me ollaan tunnettu lapsesta asti. Ja mulle oli ihan itsestään selvää pyytää sitä mun lapsen kummiksi!
ap (jo loukkaantunut......)
Heillä on varmasti syynsä valintaansa. Voithan kysyä asiaa suoraan, jos on kerran hyvästä ystävästä kyse. Sanoit vaikka naureskellen, että alkuun mietit, että pitäisikö loukkaantua, mutta tajusit sitten itsekin,miten hölmöä se olisi. Annat sitten hänelle mahdollisuuden kertoa syynsä. Mutta mikään pakkohan heidän ei ole sinulle asiaa selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään velvollisuutta pyytää sua. Ehkä hänellä on muita yhtä hyviä ystäviä kuin sinä ja siinäkään ei ole mitään pahaa.
ja ideana oli tällainen: aion antaa mahdolliselle tulevalle tyttölapselleni tuon lapsuudenystäväni nimen yhdeksi nimeksi, ja Ehdottomasti haluan hänet siis lapsen kummiksi.
Nyt kuitenkin saatiin poika, ja aiotaan tehdä vielä lapsia, joten odotellaan sitä tytärtä, ja säästän tuota lapsuudenystävän kummiutta vielä...
Mun mielestä on aika outoa, jos loukkaantuu siitä, ettei pyydetä kummiksi. Mulla ei ole itsellä yhtään kummilasta, vaikka tosi monilla ystävillä ja sukulaisilla on lapsia - oon ajatellut, etten ole ehkä tarpeeksi kristillinen ihminen (tai omaa samoja arvoja tai elämänkatsomusta), tai sit he on pyytäneet sukulaisia tai puolison ystäviä tms. Enkä ole moisesta todellakaan koskaan loukkaantunut! Heidän asiansahan se on! Ei kummius ole vastavuoroista, munkaan mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos järkevistä vastauksista! Eipähän tarvii sit mitään synttärilahjoja muistaa joka vuosi....:D Paitsi kai sitä nyt muutenkin hyvän ystävän kersaa muistaa....-ap
Mulla on vähän samankaltainen tilanne:
Mulla oli bestis jonka kanssa tunnettu alaluokilta asti- ja aina puhuttu keskenään että sit kun mennään naimisiin ja saadaan lapsia niin ollaan toisillemme kaasoja ja lapsille kummitätejä.
No minun häissäni tää ystäväni oli kaasona, mutta kun hän sai esikoisensa niin " unohti" minut kokonaan ja katosi mammamaailmaan. Kummiksi pyydettiin lapsen isän sisarukset, eikä mua kutsuttu edes ristiäisiin.
Kun pari meni lapsen syntymän jälkeen naimisiin niin hääkutsu tuli postissa, ja oli mulle eka tieto siitä että ovat ylipäänsä naimisiin menossa. Kaasona oli yllättäen taas miehen sisko.
No minä noista jutuista sitten otin itseeni enkä asioita enää puheeksi ottanut, koska kaverini ei ollut muutenkaan enää kiinnostunut ystävyydestä, tavatessamme puhui vaan lapsestaan loputtomasti. Tapaamiset olivat äärimmäisen lyhyitä ja kaveri " seurusteli" lähinnä vauvansa kanssa, ei minun.
Sain itse esikoisen vuosi sitten enkä pyytänyt tätä kaveria kummiksi.
Onneksi minulla on muitakin, oikeita ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli Saat muistaa lasta, mutta ei ole pakko! Mikäs sen mukavampaa :) Ja varmasti olet kuitenkin läheinen ihminen lapselle.
Itselleni ovat tosi monet vanhempieni ystävät tuhat kertaa läheisempiä ja tärkeämpiä kuin omat kummini... Asenteet ja välittäminen ratkaisee!
ei minullekkaan omat kummit ole olleet mitenkään läheisiä, ihan muut aikuiset!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minä ainakin loukkaannuin, kun en päässyt ystäväni lapsen kummiksi. Hän on hyvä ystäväni ja esikoisemme kummi. Hänellä on nyt itsellään kolme lasta, eikä enempää tule, ja yhdeksikään näistä yhdeksästä kummista en ole kelvannut.
Oli vaikea päättää, paljon sisaruksia ja hyviä ystäviä. Jos valitaan tuo, loukkaantuuko tuo toinen. Kun sitten oli valinta tehty, sanoin veljelleni ja parhaalle ystävälleni, joista ei tullut kummeja, että onko ne loukkaantuneita ja selittelin, että tuleville lapsille sitten. Ne vaan nauroi, että eihän tollasesta voi loukkaantua ja että he ymmärtää, että ovat yhtä tärkeitä ihmisiä mun lapselle, vaikka eivät kummeja olekaan.
Valinnat on usein vaikeita. Älä vaikeuta ystäväsi oloa sillä, että loukkaannut moisesta.
Kummin valinta ei ole helppo juttu. Itse olin aikanaan ajatellut, että pyydän ystävääni (lapsuusajoilta). Kun sitten aika tuli, halusinkin pyytää toisen ystävän, joka oli tullut läheisemmäksi viime vuosien (ja raskausajan) aikana ja joka asuu lähempänä.
Sitten lapsuuskaverini sai lapsen, eikä myöskään pyytänyt minua kummiksi. Eikä olla myöskään pyydetty toisille lapsillemme.
Kaveruuteemme tämä ei ole vaikuttanut!
eikä hän minun lapsieni. Meillä kummallakaan ei ole siskoja, joten
ajattelimme että ollaan tasapuolisesti toistemme lasten " tätejä" , koska kummit yleensä on kummilapsiinsa enemmän " sidottuja" =).
olivat halunneet....
en menisi ristiäisiin.