Lapseni huostaanotettiin

Olen yhdeksänvuotiaan tytön yksinhuoltaja. Sairastan masennusta, hoito on kunnossa. Tuskallinen ero puolisostani viime talvena aiheutti minulle muutaman tilanteen, että menetin itsehillintäni täysin. Syynä tähän rakkaani uusi, joka aiheutti eromme.



Näiden tapausten takia, sekä exäni pahoinpitelyjen takia jouduimme/pääsimme lastensuojelun asiakkaiksi. Tytär sai mukavan tukiperheen.



Nyt maanantaina kuulin exäni kihlautuneen. En yleensä käytä alkoholia, olen lähes absolutisti. Silloin kuitenkin join lähes pullollisen viinaa, jotta nukahtaisin ja pääsisin tuskasta eroon. Lapsi oli ruokittu, sanoin hänelle, että äiti käy nyt nukkumaan, tule sinä perässä.



Olin soittanut exälleni itsetuhoisia kännipuheluja, joiden seurauksena hän tilasi meille ambulanssin. En ole oikeasti tappamassa itseäni.



Tämän seurauksena tyttö on nyt huostaanotettuna. Olen sossunkin lausuman mukaan erittäin hyvä ja huolehtivainen äiti, mutta tälläiset tempaukset eivät kuulu normaaliin elämään. Lapsi kokee turvattomuutta.



En kuulema saa tytärtäni kotiin ainakaan ennen joulua, mahdollisesti vasta ensi kesänä.



Nyt tuntuu, että kuolen tähän ahdistukseen. Elän hetki kerrallaan. Itken enkä saa syödyksi. Tämä on elämäni kauhein paikka, tuntuu kuin joku olisi kuollut. Menetin elämäni rakkaimmat ihmiset. Tytön takia täytyy jatkaa elämää, vaikka tuntuu ettei millään jaksaisi.