Vaikeimmin hyväksyttävä asia

Etenkin raskausarpia verukkeena käyttävä pettäjäsikamies sekä epparihaavaeraiskaaja :( kamalia miehiä joita ette ansaitse elämäänne!!



Meillä vaikein asia on miehen erektiohäiriö. Vaikuttaa itsetuntooni hirveästi ja suhde on usein ihan lukossa epäonnistumisten jälkeen. Emme aio erota kuitenkaan, koska muuten on rakkautta.

Asiaa voi pyöritellä monelta kantilta, mutta enemmän kuitenkin puhuisin anteeksiannosta kuin hyväksymisestä.

miehen vieraisiin hinkumisen muuten vielä ymmärtääkin, kyseessä on kuitenkin hänenkin elämänsä - MUTTA tuo että käyttää vaimon raskausarpia verukkeena on täysin anteeksiantamatonta ja asiaa pahentaa entisestään se että on ilmeisesti saanut vaimonkin uskomaan että raskausarvet on joku elämää isompi kauhistus.

Raskausarvet on pikkujuttu, sillä selvä. tuo vieraisiin tahtominen on pienin paha kakkosen miehessä, pahempaa on tuo vaimon haukkuminen ja itsetunnon tuhoaminen.

Tuota tyyny naamalla naijaa en edes usko todeksi, oikeasti. Kukaan ei voi olla noin kauhea!

uskollisuus tai yksiavioisuus. Se tuntuu kohtuuttomalta koko loppuelämää ajatellen ja ihastumisia ja rakastumisia sivuille tapahtuu koko ajan.

Meillä on ollut 2 v. seksielämää ja nyt nelikuinen vauva, mutta kertaakaan yhdyntä ei ole onnistunut ilman, että se on sattunut minua järkyttävän paljon. Puhumattakaan siitä, että olisin saanut mitään orgasmeja tai edes jollain lailla nauttinut seksistä/läheisyydestä. Ennen raskautumista mies laukesi pari kertaa sisääni, eikä penis silloinkaan mennyt kokonaan sisään, muulloin terska ei ole mahtunut edes puolittain sisään... Ja aina on järkyttävä kipu. Nyt synnytyksen jälkeen ollaan kokeiltu yhdyntää muutaman kerran, ja olen ajatellut, että emättimeni on sen verran venynyt, että tilanne voisi helpottua siltä osin. Emätin on kuitenkin vielä kosketusarka synnytyksen jälkeen, jälkitarkastuskin sattui, vaikka se tehtiin vasta 3 kk synnytyksen jälkeen. Minua on aina kaikki sisätutkimukset sattuneet tosi paljon ja siksi pelkään gynellekin menoa. No, toivon että asia paranisi joskus (olen jumppaillut ahkerasti alapäätäni, mutta se tuntuu tekevän siitä vain timmimmän) ja voisin edes hiukkasen joskus nauttia seksistä (=yhdynnästä). Nyt ollaan lähinnä tyydytty iltaisin pusuihin ja haleihin ja joskus johonkin roolileikkeihin ja suuseksiin. Osittain olen kyllä hyväksynyt tilanteen, mutta toivoisin, että muutosta parempaan tulisi vielä.

Mikä on ollut Sinun sukupuolielämässäsi vaikein tai haastavin asia, jonka olet kuitenkin lopulta hyväksynyt?

Se, ettei vaimoni kiihota minua lainkaan. Massaa alkaa olla reilusti yli 2 x normaalimäärä,... pimeässä hyvällä mielikuvituksella pitää yrittää pärjätä.

Meillä harrastetaan seksiä silloin kuin vaimo haluaa. Ehkä 2-6 viikon välein. Joka kerta hän saa monta orgasmia ja kehuu kuinka tyydyttävää seksielämämme on. Ja sitten lappu luukulle taas. Minkäänlaista hellyyttä tai edes hartiahierontaa on turha pyytää. Tätä on kestetty pitkään ja homma alkoi vähitellen jo ennen lasten syntymää. Lasten takia olen kai tässä rimpuillut, muutenkaan en osaa itselleni tätä perustella.



Monta vuotta uskollisena jaksoin, mikä välillä oli kovaa, etenkin kun vaimolla on tapana vittuilla aika avoimesti siitä, että minua haluttaisi rakastella silloin kuin häntä ei. En ole vuosiin siis enää tehnyt aloitetta, kun siitä seuraa kriisi. Hän mollaa aamuseisokeitani tai sitä, jos myönnän kysyttäessä, että kyllä on ollut pakko turvautua nyrkkikyllikkiin, kun ei muutakaan ollut tarjolla.



Sekin loukkaa, kun avoimesti kerrotaan kosketukseni ällöttävän, ja että kumpa olisi joku keino saada minulta haluni pois, silloin kuin vaimo ei halua. Sitten kun taas sattuu hänellä olemaan halukas olo, niin kylläpäs muuttuu ällöttävä kovin ihanaksi ja haluttavaksi taas yhden illan ajaksi.



Sattumalta törmäsin erääseen viehättävään itseäni vähän vanhempaan naiseen, jolla oli samankaltainen tilanne kotonaan, joskin osat päinvastoin. Nyt on reilu puolitoista vuotta hoidettu seksin ja hellyyden tarve keskenämme ja voisinpa väittää rakastuneeni tähän ihmiseen ihan tosissani.



Vielä muutama vuosi tätä kulissia, niin nuorin muuttaa kotoa pois ja minä saan jättää noita-akan hautumaan omiin myrkkyihinsä.

kokemukseni eivät olleet seksiä vaan oikeastaan raiskauksia. Ainakin luulen niin. On ollut helpompaa ajatella, että se oli vain huonoa seksiä, koska en halua olla kenenkään uhri.

ja olen ihan lukossa seksin suhteen. En voi uskoa, että mies haluaisi minua vielä kun olen tällainen kasa, ja erektio-ongelmia onkin ollut... Ei ainakaan helpota itseinhoani. Tosin niitä ongelmia oli jo ennen tätä hillitöntä lihomistani, että en sitten tiedä mikä johtuu mistäkin. Vaikeaa on jokatapauksessa.

Mikä on ollut Sinun sukupuolielämässäsi vaikein tai haastavin asia, jonka olet kuitenkin lopulta hyväksynyt?

Se, ettei vaimoni kiihota minua lainkaan. Massaa alkaa olla reilusti yli 2 x normaalimäärä,... pimeässä hyvällä mielikuvituksella pitää yrittää pärjätä.

Minulle vaikeinta on ollut hyväksyä yksinkertaisesti sitä, etten minä vain riitä miehelleni. Tiedän järjen tasolla, ettei ole minulta seksuaalisella tasolla pois, jos mies hoitaa tarpeitaan muidenkin naisten avulla (ajallisestihan tämä aika kyllä on pois minulta ja perheeltämme, koska tämä aika menisi sitten oletetusta perheemme tai meidän kahdenkeskisestä yhteisestä ajasta, eikä suinkaan esim. miehen työajasta tai harrastusajoista). Tiedostan myös omat vajavaisuuteni ja virheeni, kuten esimerkiksi raskausarvet, jotka ovat minulla aika rajut, ja mies nimenomaan haaveilee naisista, joilla ei raskausarpia ole. Tämäkin harmittaa - minä sain arpeni mieheni siittämiä lapsia kantaessani, ja nyt joudun kärsimään siitä.



Miehelle taas on vaikeaa hyväksyä sitä, etten minä sulata tuosta vain hänen halujaan ja toiveitaan vieraista naisista. Hän ei ymmärrä sitä, että asia loukkaa minua, eikä sitä, etten itse voi sille mitään, että se loukkaa. Hänen mukaansa olen itsekäs ja inhottava, kun pahoitan mieleni...

Vaimon haluttomuus.



Melko pian muutettuamme yhteen, yli 10 vuotta sitten, hän alkoi vaikuttaa haluttomalta. Lopulta hän sanoi, ettei vain innostu. Asiaa on yritetty käsitellä ihan asiantuntijan avullakin. Mutta kun vika ei kuulemma ole minussa, en tiedä miten omalta osaltani tulla vastaan asiassa.



Vaimossani ei ole mitään suoranaista vikaa. Joskus hän on jotenkin tätimäinen ja hössöttäjä, mutta kaunis ja fiksu kuitenkin.



Vai johtuisiko tuo tätimäisyys ja hössötys samasta kuin haluttomuus... en tiedä. Olen jo ilmoittanut muuttavani muualle, kunhan saan pysyvän työpaikan. Ja kyse on osittain siitä, että minä haluan muuttaa elämääni ja tavata vielä naisen, joka jotenkin vakuuttavasti osoittaisi haluavansa minua.

Meillä vaikein asia on ollut anatominen yhteensopimattomuus; mieheni penis on ohut (vajaa 11 cm) enkä minä varmasti ole tiukimmasta päästä, ainakaan nyt synnytysten jälkeen. Yhdyntä ei varsinaisesti tunnu minusta (eikä miehestänikään) fyysisesti juuri miltään, koska en juuri edes tunne miestäni sisälläni. Koska kuitenkin rakastamme toisiamme hirveästi olemme halunneet pysyä yhdessä. Ja pitkällisen opettelun jälkeen myös seksielämämme on oikein tyydyttävää ja me molemmat onnellisia!

Minulle vaikeinta on ollut hyväksyä yksinkertaisesti sitä, etten minä vain riitä miehelleni. Tiedän järjen tasolla, ettei ole minulta seksuaalisella tasolla pois, jos mies hoitaa tarpeitaan muidenkin naisten avulla (ajallisestihan tämä aika kyllä on pois minulta ja perheeltämme, koska tämä aika menisi sitten oletetusta perheemme tai meidän kahdenkeskisestä yhteisestä ajasta, eikä suinkaan esim. miehen työajasta tai harrastusajoista). Tiedostan myös omat vajavaisuuteni ja virheeni, kuten esimerkiksi raskausarvet, jotka ovat minulla aika rajut, ja mies nimenomaan haaveilee naisista, joilla ei raskausarpia ole. Tämäkin harmittaa - minä sain arpeni mieheni siittämiä lapsia kantaessani, ja nyt joudun kärsimään siitä. Miehelle taas on vaikeaa hyväksyä sitä, etten minä sulata tuosta vain hänen halujaan ja toiveitaan vieraista naisista. Hän ei ymmärrä sitä, että asia loukkaa minua, eikä sitä, etten itse voi sille mitään, että se loukkaa. Hänen mukaansa olen itsekäs ja inhottava, kun pahoitan mieleni...

ihan hirvittävää! Onko tämä tottakaan? Onko tällasia miehiä olemassa..? Siis ihan oikeasti. Mitä he kuvittelevat olevansa? Eihän toi ole tervettä edes. Oletko kysynyt että jos sinäkin hakisit tyydytystä muualta, hyväksyisikö? Ehottomasti pitäs hyväksyä jos vaatii sunki hyväksyvän hänen juoksut.. Vai onko tämä niitä että mies saa tehdä mitä haluaa mutta nainen ei. Mistä näitä hulluja sikiää?

On ollut vaikea päästä yli siitä, että mieheni oli väkivaltainen minua kohtaan. Se on vaikuttanut seksielämäämmekin kielteisesti, vaikkei tapahtunut seksin yhteydessä. Edelleen on vaikea luottaa.

Yhdyntä ei tunnu miehestäkään miltään ja silti hänelläkin on oikein tyydyttävä seksielämä???

Naisesta tämän vielä jotenkin ymmärrän, moni kun ei nauti yhdynnästä muutenkaan, mutta MIES!, huhhuh

Yhdyntä ei varsinaisesti tunnu minusta (eikä miehestänikään) fyysisesti juuri miltään, koska en juuri edes tunne miestäni sisälläni. Ja pitkällisen opettelun jälkeen myös seksielämämme on oikein tyydyttävää ja me molemmat onnellisia!

onko tossa 2 vastauksessa kyse ihan fyysisestä kanssakäymisestä vai pornon katselusta, moni nainen saattaa pitää sitä pettämiseen rinnastettavaan ja puhua siitä kuin suurimmasta synnistä oman itseluottamuksen ollessa täysin nollassa. eihän se toki itseluottamusta paranna jos mies katselee mieluummin pornoa kun on vaimonsa kanssa ja mikäli oikein pettämässä käy niin tarviiko sitä edes hyväksyä, kimpsut kainaloon ja kattilat jakoon!!

Yhdyntä ei tunnu miehestäkään miltään ja silti hänelläkin on oikein tyydyttävä seksielämä??? Naisesta tämän vielä jotenkin ymmärrän, moni kun ei nauti yhdynnästä muutenkaan, mutta MIES!, huhhuh

Yhdyntä ei varsinaisesti tunnu minusta (eikä miehestänikään) fyysisesti juuri miltään, koska en juuri edes tunne miestäni sisälläni. Ja pitkällisen opettelun jälkeen myös seksielämämme on oikein tyydyttävää ja me molemmat onnellisia!

Lisäksi naisen on helppo stimuloida muuten yhdynän aikana, miehen taas ei oikein.

EN kyllä ymmärrä, miksi koko penetraatiota pitää harrastaa, jos kumpikaan ei siitä mitään saa. Seksiä on paljon muutakin kuin sisään-ulos.

että se riippuu lääkkeistä?? Erektion saa kyllä aikaiseksi mutta se kestää turkasen kauan.... ehdin jo itse unohtamaan mitä oltiin tekemässä

on ollut se, etten syty omasta miehestä, mutta sen sijaan yhdestä varatusta tuttavasta. En ole pettänyt, eikä tuo toinen mies minua varmaan huolisikaan. Seksuaalisuuteni on oikeastaan herännyt vasta nyt tavattuani tämän tuttavan, ja on vaikeaa hyväksyä se, ettei hän kuitenkaan kuulu sänkyyni enkä koskaan saa tietää reagoisiko kehoni häneen todellisuudessa. Olisiko mahdollista saada orgasmi tuon miehen kanssa, oman kanssa en ole saanut koskaan? Välillä mietityttää onko mitään järkeä jatkaa suhteessa, jossa ei ole koskaan ollut kipinää. Toisaalta jos elämässäni on tullut vastaan vain yksi ihminen johon kehoni reagoi (ja häntä en voi saada), mahtaako toista sellaista olla olemassakaan?

onko tossa 2 vastauksessa kyse ihan fyysisestä kanssakäymisestä vai pornon katselusta, moni nainen saattaa pitää sitä pettämiseen rinnastettavaan ja puhua siitä kuin suurimmasta synnistä oman itseluottamuksen ollessa täysin nollassa. eihän se toki itseluottamusta paranna jos mies katselee mieluummin pornoa kun on vaimonsa kanssa ja mikäli oikein pettämässä käy niin tarviiko sitä edes hyväksyä, kimpsut kainaloon ja kattilat jakoon!!

Ei ole kyse pornosta, sen suhteen ei minulla mitään ongelmaa ole/olisi. Itseasiassa voisin ihan mielelläni jopa yhdessä mieheni kanssa katsella pornoa, mutta häntä se ei kuulemma kiinnosta. Hänen sanojensa mukaan se olisi sama juttu kuin omistaa mersu vs. katsella Mersun kuvaa lehdestä, eli pelkästään sen katselua mitä hän oikeasti haluaa.

En ole tullut kysyneeksi, miten mies olisi sitten käytännössä ajatellut asian toteuttaa, mikäli ilmoittaisin että ok, menköön vieraisiin, ja että olisiko mulla sitten sama oikeus. Mutta kun nämä raskausarvet kerran on niin kamalat, niin tuskinpa niitä ottajia mulle kovin montaa olisi edes.