Argh! Yläkertaan muutti joku kotikitaristi!

Toivoo kotikitaristin aiti Englannista. Meilla valittaa naapurit vaikka asutaan omakotitalossa (tosin ne taalla Englannissa ovat paljon lahempana toisiaan kuin Suomessa) - niuhat naapurit valittaa, kun ne haluaa istua olohuoneessaan ilman telkkaria tai radiota ihan hiljaisuudessa, etta kuulemma kuuluu sisalle pojan soitto. Tuplaikkunat on meilla seka naapureilla...



Ei ole tarkoitus vaheksya sinun karsimyksiasi - ymmarran taysin miten rasittavaa jatkuva meteli on. Meilla soitti edellisessa asunnossa seinanaapurin poika jotain intialaista rappia karmeella volyymilla, meilla ei edes voinu katsoa telkkaria samaan aikaan. Onneksi se yleensa lopetti kun kaytiin valittamassa, eika tehny sita myohaan illalla kun isa oli kotona.



Mun poika lahtee syksylla yliopistoon ja talo hiljenee varmaan kummasti. Olen niin tottunut siihen meteliin etta tulee kuitenkin varmaan ikava..

Ah, mikä ihana rauha.



Rupea vastaiskuna soittamaan täysillä sähköurkuja, sambakompilla.

Kuitenkin on muistettava, että normaaliin päiväaikaan on jokaisella oikeus tehdä asunnossaan mitä mielii, vaikka siitä " normaalia" ääntä lähtisikin. Jos yöaikaan soitto raikaa, niin siitä on lupa valittaa.



Kaikki eivät ole niin vieraskoreita kuin minä soittonsa suhteen... Toivotan pitkää pinnaa. Ja voithan keskustella kauniisti naapurisi kanssa, ehkä hän ei täysin tajua, miten selvästi musiikki kuuluu läpi?



Tästä esimerkkinä... Meidän kerrostalossa kuunneltiin aamut, päivät, illat ja yöt vastamuuttaneen nuorenparin riemukkaita ja tiheään toistuvia lemmenleikkejä, korviavihlovaa kirkunaa ja suorastaan koomista karjahtelua, ennen kuin naapuriporukan kesken keksittiin laittaa postiluukusta kortti, jossa vihjattiin humoristisesti, ei valitussävyyn, seinien äänieristyksen heikohkosta laadusta. Koitti autuaallinen rauha ja kun äänet alkoivat uudelleen, ne olivat huomattavasti vaimeampia... ;D