Lue keskustelun säännöt.
Onko yh-aiti tuomittu aina epaonnistumaan 'hyvassa aitiydessa'?
01.01.2013 |
Olen ollut 'sinkkuaiti' raskauden alusta alkaen joten olen ehtinyt totuttelemaan yksinhuoltajuuteen. Silti, mika on tullut yllatyksena on se,etta minua raastavat ajatukset 'hyvasta aitiydesta' alvariinsa -olenko ikina riittavan hyva aiti juuri isan puuttumisen vuoksi?
Pitaako minun varta vasten hankkia 'isahahmo' lapselleni jotta olisin lahimainkaan riittavan hyva (mita se sitten tarkoittaakaan..). Rakastan lastani syvasti, hanon iloinen ja hymyilevainen kohta 7kk ikainen poikavauva.
Herattelenkin siis kysymaan etta niin kauan kuin olen yh-aiti/sinkkuaiti, olenko ikina tarpeeksi hyva?
Mita tasta ollaan yleisesti mielta? Onko yh aina tuomittu epaonnistumaan?
Ja -asiallisia vastauksia kiitos!
Terkuin,
ihanan 7kk pojan aippa
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihana tietää että en ole yksin tuollaisten ajatusten kanssa. Eli olen itse samassa asemassa. Erosin lapsen isästä ennen kun sain tietää olevani raskaana ja nyt minulla on ihana 6,5 kk tyttö jonka kanssa ollaan kahdestaan. Välillä pelkään sitä että en ole riittävä kasvattaja kun olen yksin, mutta sitten tulen toisiin ajatuksiin. Kyllä sitä yksin pärjää erittäin hyvin!! Tuttava piirissä on yh-äitejä jotka ovat kasvattaneet lapsensa upeiksi pikku ihmisiksi ja heiltä saan voimaa. En ala etsimällä etsimään itselleni miestä vain sen takia että saisin tyttärelleni isähahmon. Siinä ei ole mielestäni mitään järkeä.
Minulla on tytölle miesmalleja perheessä, oma isäni, veljeni ja myös siskon mies ovat mukana vaikka eivät kasvatuksessa niin antamassa mieskuvaa tytölle.
Eli lyhyesti kyllä yh-äiti voi onnistua kasvatuksessa!!