rinnat ja itsetunto?

voin vain tarjota vertaistukea..



Minun ongelmani on taas ollut se että rintani ovat roikkuneet suunnilleen siitä hetkestä kun ne ilmaantuivat..

Nyt kolmen lapsen ja lihomisen jälkeen (olen laihtunut) minulla on kaksi tyhjentynyttä melonia 5cm alempana kuin näyttäisi kauniilta.

Tunnen itseni niiden vuoksi vanhan ja lurpahtaneen näköiseksi vaikka ikää on vasta 26.



Olen hävennyt niitä ikäni mutta nykyinen mieheni on hullaantunut niihin ja sanoo niitä oma-aloitteisesti kauniiksi.

Se on parantanut haavoja valtavasti.



Pystytkö puhumaan ongelmastasi miehesi kanssa? Sinulle tekisi hyvää kuulla niiden olevan kauniit.

Uskon että enemmistölle miehistä rintojen koko, näkö ja muoto eivät ole niin tärkeitä, kunhan on rinnat. Pienet tai suuret, sama se silloin kun mies on kiihottunut. :)

Isot ja pienet. Olennaista on se kroppa siinä ympärillä. Jos se roikkuu, niin sit ei nappaa ainakaa nii paljon kuin jos se olis timmi.







M

paitsi että mä aion ottaa jossain vaiheessa silikonit. En mitään ällöttäviä jättipotkupalloja, vaan jotku reilummat Beet tai pienet Ceet.



Mun päänsisäistä ongelmaan on auttanut miehen kehuminen ja vakuuttelu, että olen ihan normaali ja kaunis. Tosin kehuja ei tule miehen aloitteesta vaan vain silloin, ku puhun asiasta. Tiedän kuitenkin, että mieheni tarkoittaa mitä sanoo ja pitää mua oikeesti nättinä.



Itse korostan pukeutumisessa takamusta ja pitkiä sääriäni. Paidat ovat oikeaa kokoa, ei liian suuria eikä pieniä, ja paitojen kaula-aukot ei roiku navan kohdalla.

En mä nyt osaa muita vinkkejä antaa. :)

Miksi naiselle pitäisi sanoa, että rinnat on "todella kauniit" jos ne on vain "ihan ok"?



Vaimollani oli ennen imetystä kiinteä A tai B ja nykyään rintarauhaset ovat jopa pienemmät kuin ennen synnytystä ja nahka venynyt. Tietyissä asennoissa näyttää toki ihan siedettävältä, mutta esim. jos ratsastaa, niin ne ovat ihan järkyttävän näköiset tyhjät pussukat. En ymmärrä miten sellaisia voisi kukaan kehua.



En minäkään haluaisi, että keskikokoista kauani sanottaisiin "ihanan isoksi". Naisella täytyy todella olla päässä vikaa, jos itsetunto on kiinni katteettomista kehuista.

pienemmät kuin ennen raskautta.

Vaan uskotteko jos sanon, että itseasiassa tämä koko palsta on hyvinvoinnin ja tasa-arvon seurausta.





Kun ihminen saa vapauden, hän ei totisesti tiedä mitä sillä tekisi, vaan alkaa itkemään tissejään, kalujaan, kestoaan, seksikertojaan, peppuseksin puutettaan ja niin edelleen.







Eipä tarvinnut aikaisempina vuosikymmeninä näitä asioita vatvoa, kun murheet oli "vähän" toiset.

Minusta on tyhmää jos joudun pyytämään miestä kehumaan rintojani, enkä edes tarvitse oikeastaan kehuja, itsehän en niistä pidä. Jotenkin se vain toisi varmuutta jos mieheni edes koskettelisi välillä seksin aikana, en sitten tiedä kuinka paljon miehet edes rintoja hyväilee..ainakin leffoissa :)

Enkä tosiaan valita koskaan miehelleni rinnoistani, ettei hän ala sitten sen takia niitä kehumaan jotta mulla olisi parempi mieli.

-ap

Ja panin häntä silti ainakin neljä vuotta säännöllisesti. Hänkin joskus vihjaili, että "miksi et koskettele rintojani". No, mitä siinä sanoa? En pitänyt niistä. Mutta en myöskään häntä katsellessani kaikenaikaisesti kelannut hänen rintojaan. Ja kun itsellä on kymmenisen kiloa ylipainoa, niin mikäpä minä olen ketään arvioimaan? Enkä myöskään omista John Holmesin kalua, joten eikö olisi ollut aika törkeää sanoa suoria sanoja hänen tisseistään?





Onhan sitä joskus ns. "täydellistä" naista pannut. Mutta yllättävää kyllä parhaat panot on olleet niitä ei niin 100% täydellisiä. Liekö sitten niin, että kun ei ole missin mitoissa, niin pakko satsata taitopuolelle. No, tämä on jokatapauksessa josta en valita - päinvastoin ;-)