Aikuisen neitsyys

palsta kun ei näköjään ole mitään ongelmaa jota jonkun muun narsismi ei olisi aiheuttanut. Näyttää kovin olevan muotia täällä. Alkaa olla jo hassua.



Sillekin varmaan on jokin hieno diagnoosi ja nimi että projisoidaan ongelmat jonkun muun aiheuttamiksi. Yleisimpiä ongelmanaiheuttajia näyttävät ihmiselämässä olevan vanhemmat ja puoliso tai ihan kuka vaan muu.



Ongelmat ovat paljon helpommin ratkottavissa jos niistä itse ottaa vastuun ja pohtii miten itse asioihin voi vaikuttaa. Syy ei välttämättä ole aina muissa, vaan ongelmat selittyvät olosuhteilla ja ovat aina monen eri tekijän summa. Jokainen on oman onnensa seppä ja uhriksi käpertyminen on välillä varmaan kivaa mutta ei ole lopullinen ratkaisu ongelmiin. Ongelmat pitää kuitenkin lopulta itse ratkoa.



Mitä sitten tulee neitsyyteen nelikymppisenä niin en usko että se on mikään varsinainen ongelma, jos et itse sitä sellaiseksi tee. Asioista joita kauheasti mielessään pohtii tulee ajan mittaan sellaisia elämää suurempia kysymyksiä joista tuntuu olevan vaikea päästä yli koska niitä koko ajan itse mielessään pohtii. Ongelmallisia asioita ne ovat lopulta vain itselle, eivät muille(asianosaisille)laisinkaan. Neitsyydestä pääsee tarvittaessa hyvin helposti eroon ja sitten sinulla on ihan muita ongelmia sen jälkeen. Ei ole mitään tiettyä ikää muutenkaan jolloin neitsyydestä pitäisi päästä eroon.



Jos tai kun löydät luotettavan ja ymmärtäväisen partnerin niin en ymmärrä lainkaan mikä tuossa niin ongelmallista tai noloa olisi.



Yleensä on paljon tärkeämpää se mitä itse ajattelet itsestäsi, kuin mitä muut ajattelevat sinusta. Kuulostaa kliseiseltä mutta todellakin on totta. Minusta se on oikein hyvä asia muistaa.

Kirjoittamastani ei ehkä käynyttarpeeksi selvästi esille se, että nuo ovat olosuhteita joiden vallitessa minusta tuli sellainen kuin olen. Minä en missään nimessä väitä että tämä ongelma on narsististen vanhemipieni syytä.



Kyllä, minä itse olen elänyt tälläistä elämää tai oikeastaan jättänyt elämättä. Nuo olosuhteet, kun vaan vaikuttavat siihen millaiset resurssit minulle tuli tähän elämään.



Nyt nimenomaan yritän alkaa elää ja otan vastuun itsestäni. Teen elämästäni sellaisen kuin itse haluan. Minun persoonani lapsuudessa muokkautui sellaiseksi, että ei se varmaan ennen terapiaa erillinen ollutkaan. Nyt minulla on rajat. Minä olen nyt olemassa ja vastaan itsestäni.



Täytyy kyllä myöntää ettei tämä mitään helppoa ole, mutta vähän kerrallaan mennään eteenpäin.

Seksi on kyllä ylisuuressa asemassa yhteiskunnassa ja neitsyenä itsensä tuntee kummajaiseksi, mutta ei sillä oikeasti ole mitään väliä. Toivottavasti kumppani löytyy.



Kakkoselle: Sinunko mielestä lapset ovat vastuussa itse itsestään, vaikka eläisivät missä perhehelvetissä? Kyllä lapsuuden koti vaikuttaa niin paljon siihen, mihin ihminen myöhemmin kykenee. Esim. minulla oli väkivaltainen koti, jossa molemmat vanhemmat alkoholisteja, ja menikin vuosia ennen kuin sain elämäni jollekin tolalle. Nyt kuitenkin elän hyvää elämää, kiitos siitä itselleni (vaikka psykologillakin kävin ja lääkkeitä pari vuotta napsin).

Kakkoselle: Sinunko mielestä lapset ovat vastuussa itse itsestään, vaikka eläisivät missä perhehelvetissä? Kyllä lapsuuden koti vaikuttaa niin paljon siihen, mihin ihminen myöhemmin kykenee. Esim. minulla oli väkivaltainen koti, jossa molemmat vanhemmat alkoholisteja, ja menikin vuosia ennen kuin sain elämäni jollekin tolalle. Nyt kuitenkin elän hyvää elämää, kiitos siitä itselleni (vaikka psykologillakin kävin ja lääkkeitä pari vuotta napsin).

En väheksy sitä etteikö ihmisillä olisi ongelmia ja etteikö syy niihin ainakin osaltaan voisi olla lapsuudessa. Lähinnä huvittaa tuo narsismi-termin yleisyys.

Minulla henk.koht. on vähän huonoja kokemuksia vanhempien syyttelystä, koska siskoni joskus saattaa syyttää ongelmistaan lapsuudenkotiaan eikä meillä minusta ollut kotona mitään erityisiä ongelmia. Ihan täysin normaali lapsuus meillä oli minusta. Vanhempien syyttely on liian helppoa ja minusta ehkä myös vähän epäoikeudenmukaista.

Kun tällaiset kokemukset ovat subjektiivisia, on todennäköistä että hän vain kokee ihan samat asiat eri tavalla kuin minä. Ihan kaikilla ongelmia on, se pitäisi myös muistaa.

Ongelma on myös siinä että psykologia ei ole ihan eksaktia tiedettä ja syy- sekä seuraussuhteet saattavat olla hukassa, eli on lopulta vaikea sanoa mikä asia johtuu mistäkin. Myöskään se että on ns. hyvä lapsuus, ei ole tae sille etteikö voisi olla ongelmia ihan samalla tavalla kuin muillakin. Pienet lapset eivät tietenkään ole itse vastuussa itsestään, mutta jossain vaiheessa elämää on hyvä vain todeta että shit happens eikä katkeroitua ja "uhriutua". Mitä aiemmin, sen parempi.

Naisen neitsyys voi olla jopa plussaa. Miehet saattavat jopa pitää sellaisesta, vaikka sitten nelikymppisenä. En oikein ymmärrä edes miten asia olisi välttämättä nolo. Lisäksi asiat ovat noloja itselle, ei toisille ihmisille. Nolous on yleensä henkilökohtaista. Oman mahdollisen nolouden kyllä varmaan kestät.

T. Mies

Kakkoselle: Sinunko mielestä lapset ovat vastuussa itse itsestään, vaikka eläisivät missä perhehelvetissä? Kyllä lapsuuden koti vaikuttaa niin paljon siihen, mihin ihminen myöhemmin kykenee. Esim. minulla oli väkivaltainen koti, jossa molemmat vanhemmat alkoholisteja, ja menikin vuosia ennen kuin sain elämäni jollekin tolalle. Nyt kuitenkin elän hyvää elämää, kiitos siitä itselleni (vaikka psykologillakin kävin ja lääkkeitä pari vuotta napsin).

En väheksy sitä etteikö ihmisillä olisi ongelmia ja etteikö syy niihin ainakin osaltaan voisi olla lapsuudessa. Lähinnä huvittaa tuo narsismi-termin yleisyys. Minulla henk.koht. on vähän huonoja kokemuksia vanhempien syyttelystä, koska siskoni joskus saattaa syyttää ongelmistaan lapsuudenkotiaan eikä meillä minusta ollut kotona mitään erityisiä ongelmia. Ihan täysin normaali lapsuus meillä oli minusta. Vanhempien syyttely on liian helppoa ja minusta ehkä myös vähän epäoikeudenmukaista. Kun tällaiset kokemukset ovat subjektiivisia, on todennäköistä että hän vain kokee ihan samat asiat eri tavalla kuin minä. Ihan kaikilla ongelmia on, se pitäisi myös muistaa. Ongelma on myös siinä että psykologia ei ole ihan eksaktia tiedettä ja syy- sekä seuraussuhteet saattavat olla hukassa, eli on lopulta vaikea sanoa mikä asia johtuu mistäkin. Myöskään se että on ns. hyvä lapsuus, ei ole tae sille etteikö voisi olla ongelmia ihan samalla tavalla kuin muillakin. Pienet lapset eivät tietenkään ole itse vastuussa itsestään, mutta jossain vaiheessa elämää on hyvä vain todeta että shit happens eikä katkeroitua ja "uhriutua". Mitä aiemmin, sen parempi. Naisen neitsyys voi olla jopa plussaa. Miehet saattavat jopa pitää sellaisesta, vaikka sitten nelikymppisenä. En oikein ymmärrä edes miten asia olisi välttämättä nolo. Lisäksi asiat ovat noloja itselle, ei toisille ihmisille. Nolous on yleensä henkilökohtaista. Oman mahdollisen nolouden kyllä varmaan kestät. T. Mies

Taidat olla se perheen ainoa poika, jolla ei ollut mitään ongelmia ja vanhemmat "normaaleja". Eli lellikki, mutta siskot sitten kyllä saivat maistaa todellisuuden..

Kirjoittamastani ei ehkä käynyttarpeeksi selvästi esille se, että nuo ovat olosuhteita joiden vallitessa minusta tuli sellainen kuin olen. Minä en missään nimessä väitä että tämä ongelma on narsististen vanhemipieni syytä.

Kyllä, minä itse olen elänyt tälläistä elämää tai oikeastaan jättänyt elämättä. Nuo olosuhteet, kun vaan vaikuttavat siihen millaiset resurssit minulle tuli tähän elämään.

Luulen tietäväni mistä puhut. sit kysymyksesi 40 Neitsyestä? Luulen 100%varmaksi että jokainen mies haluais olla sulle eka kun asia selviää. MUTTA älä sitä mainosta niin löydät senkin oikean joka haluu siipiensä suojaan pienen linnunpojan näin kuvainollisesti, sillä joissain miehissä on myös hoivaamis viettiä.Sen olen nähnyt eläessäni. Sit kun se aika tulee niin etenette rauhallisesti toisianne Lämmittäen. MUTTA HAITTA NEITSYYS NAISESSA EI OLE PISTE. iso isä 64v

Nyt nimenomaan yritän alkaa elää ja otan vastuun itsestäni. Teen elämästäni sellaisen kuin itse haluan. Minun persoonani lapsuudessa muokkautui sellaiseksi, että ei se varmaan ennen terapiaa erillinen ollutkaan. Nyt minulla on rajat. Minä olen nyt olemassa ja vastaan itsestäni.

Täytyy kyllä myöntää ettei tämä mitään helppoa ole, mutta vähän kerrallaan mennään eteenpäin.

Miten suhtaudutte aikuisen ihmisen neitsyyteen. Aikuisella tarkoitan vaikka 40-vuotiasta. Sen arvaan että heti kommentoidaan että jotain vikaa on oltava.

No vikaa on. Narsistivanhemmat, huono itsetunto, emotionaalinen kaltoinkohtelu yms.

Nyt terapian ansiosta päässyt kiinni elämään ja eroon kunnolla marttyyrivanhemmista. Ujo ja arka tietysti, mutta halu löytää oma rakas läheinen ihminen on kova. Nyt kun sentään jo uskon siihen että olen ihan hyvä ihminen ja antsaitsen tulla rakastetuksi.

Onkohan tällä iällä mahdollista löytää sellaista ihmistä, jolle tuo neitsyys ei olisi haitta ? Tämä niin vaikea asia että ei tästä kehtaa puhua kenellekään. Tuskin olen tässä maassa ainoa kaltaiseni, mutta eipä näistä paljon huudella.

Miten suhtaudutte aikuisen ihmisen neitsyyteen. Aikuisella tarkoitan vaikka 40-vuotiasta. Sen arvaan että heti kommentoidaan että jotain vikaa on oltava.

No vikaa on. Narsistivanhemmat, huono itsetunto, emotionaalinen kaltoinkohtelu yms.

Nyt terapian ansiosta päässyt kiinni elämään ja eroon kunnolla marttyyrivanhemmista. Ujo ja arka tietysti, mutta halu löytää oma rakas läheinen ihminen on kova. Nyt kun sentään jo uskon siihen että olen ihan hyvä ihminen ja antsaitsen tulla rakastetuksi.

Onkohan tällä iällä mahdollista löytää sellaista ihmistä, jolle tuo neitsyys ei olisi haitta ? Tämä niin vaikea asia että ei tästä kehtaa puhua kenellekään. Tuskin olen tässä maassa ainoa kaltaiseni, mutta eipä näistä paljon huudella.

näin vaarina sanoisin että 100% miehistä haluais naisensa neitseenä. joten se ssiitä. Sinun on vain löydettävä hieman hoivaamis viettiä omaava mies joka lähtis sun kanssa elämän taipaleelle. sitä sinun kanattaa ajatella eikä sitä menneisyyttä,me elämme tulevaisuutta varten emme menneisyyttä. iso isä 64v

Toivottavasti löydät jonkun tasapainoisen, mukavan miehen.