Miksi kotiäidin pitää selitellä kotona oloa?!####

Olin itse kotiäitinä melkein 4 v ja koin sen elämäni haastavimmaksi ( = vaativimmaksi) ajaksi- niin fyysisesti, psyykkisesti kuin taloudellisestikin. Silti halusin olla kotona ja antaa oman arvomaailman ja kiirettömyyden lapsilleni.



Nyt kun olen töissä, olen yrittänyt tutustua ja heittää juttua monien kotiäitien kanssa. Aika vaikea on ollut tutustua. Heistä monella on ollut fasadi/ suojamuuri työssä käyviä äitejä kohtaan - olen saanut kuulla juuri samanlaisia heittoja, kuin tässä jutussa.



Puolustellaan kotona oloa - miksi? Sehän on oma valinta, ihan ok juttu. Ei sitä tarvitse puolustella. Kotiäitiys on hieno juttu!



Naapurin kotirouvaa olen pyytäyt monta kertaa tutustumiskahville, mutta esteitä on löytynyt niin, etten enää kai kutsu? Toinen naapurin kotirouva kääntää pään, kun muut äidit häntä tervehtivät esikoulun pihalla.



Hyvän itsetunnon ei tarvitsisi olla riippuvainen siitä onko kotona vai töissä (eikä se monella olekaan niin). Samanlaisia ihmisiä me äidit ollaan. Aika moni työssäkäyvä äiti on ollut ainakin jonkin aikaa hoitovapaalla- kyllä he ainakin jotakin kotiäitien arjen haastavuudesta ymmärtävät.



Muistakaa olla ylpeitä kotiäidit asemastanne!

siis uskomatonta myös minun mielestä kaikki tämä järkyttävä painostus ja tenttaus. Itse olen vasta 20vuotias ja minulla on kohta 1,5v täyttävä tyttö (eli ihan pieni neiti vielä!) ja nyt on toinen alulla (rv n.6) toisesta ei kyllä kukaan vielä tiedä puolison lisäksi mutta kuitenkin. Heti kun meidän neiti täytti sen 10kk milloin äitiysloma loppuu niin alkoi se järkyttävä painostus ja kyselyn tulva. joka kerta kun ollaan yhteydessä sukulaisiin ym tuttaviin on aina se kysymys edessä: " siis ootko sinä VIELÄKIN kotona?!" mulla oli ennen raskautta sellainen käsitys että suurin osa äideistä haluaa olla kotona vähintään siihen asti kunnes lapsi on 2v! olin ilmeisesti uskomattoman paljon väärässä, jos kerta vähän yli vuoden ikäisen lapsen äitiäkin katsotaan kuin halpaa makkaraa.

Minulla on vielä henkilökohtaisesti se tilanne ettei ole mitään työpaikkaa edes minne palata koska en ole koulutukseltani mikään muu kuin ylioppilas vasta. eli kouluun voin hakea hyvin sitten kun siltä tuntuu ja ei tunnu pahalta viedä lapsia päiväkotiin. En käsitä miten ihmisille voi olla niin vaikeeta ymmärtää että myös nuorena voi olla kotiäitinä ja minulla on itselläni vielä sellainen olo että nyt on varmasti just oikea aika olla kotona lapsen kanssa. voin samalla miettiä tarkkaan mitä haluan työkseni tehdä ja lapsella on hyvä olla. ei tarvii suin päin syöksyä mihinkään kouluun mihin en välttämättä edes sydämmessäni halua, menisin vaan koska " ei nyt enää voi kotona olla kun lapsi on jo noi " ISO" " . ihana tietää että moni muukin on törmänny tähän suorastaan järkyttävään ilmiöön tässä nykymaailmassa!

tsemppiä kaikille ja näyttäkää vaan kintaalla niille kyselijöille :)

Kuulostaapa niin tutulta teidän muiden jutut! Eniten itseäni sieppaa se, että minulle ollaan kateellisia. Muutama tuttu on sanonut, että heillä ei ole varaa siihen, että äiti jäisi hoitamaan lasta kotia, vaan on palannut töihin lapsen ollessa vielä alle 1-v. Kun kuitenkin tiedän suurinpiirtein heidän palkkatason, niin ei se meidän perheessä ole juuri kummempi. Meillä vain raha käytetään hyvin erilain. Meillä ei kuluteta rahaa paljon ulkona syömiseen, matkusteluun eikä varsinkaan alkoholiin eikä tupakkaan. Nämä taas kuuluvat arvostelevan perheen elämään. Ei täällä kotona leveästi asuta, ollaan jouduttu tinkimään ja pihistämään tiukimpina ajankohtina. Mutta en voisi kuvitellakaan vieväni lapsiani vieraalle hoitoon. Kun joskus työelämän aloitan, yritän tehdä vain puolikasta viikkoa. Mielestäni parasta mitä voin tällä hetkellä tehdä, on antaa kiireetön lapsuus lapsilleni. He ehtivät hypätä oravanpyörään sitten vanhempana.. Ja ihan muutama päivä sitten kuulin, että tehkää lisää lapsia, niin saatte lisää rahaa..=) Joo, me varmaan lähettäs lapsilisillä sit vaikka miehen ka etelään, heh, eihän ne lapset mitään kuluta.. =)

Myös ahdistavinta on kun kaikki puolitutukin vastaan törmätessä tiedustelee aina, että milloin aiot mennä töihin..kolmannen lapsen jälkeen ehkä vähän vähemmän kyseltiin, mutta edelleen tuntuu, että pitäisi selitellä.. Nyt miehen työkaveri tuli kaupassa vastaan ja mies oli lasten ka kaupan leikkipaikalla kun minä keräsin ruokaostoksia. miehen työkaveri vain sanoi, että onhan se kiva kun mies jäi lasten kanssa, kun sinä joudut olemaan niiden kanssa koko päivät kotona... Ehkä tarkoitti hyvää, mutta joo, en joudu olemaan, vaan haluan olla..

Voi Celena -- juuri tällaista se on! Minuakin kaikki arvostelevat, kun olen kotona lapsen kanssa. Lapsestani (alle 2-vuotias) tulee kuulemma sosiaalinen hylkiö, joka ei sopeudu yhteiskuntaan, koska ei pääse tarhaan opettelemaan " normaalia" sosiaalisuutta. Kuulemma uraportailla eteneminenkin on nyt täysin mahdotonta lapselleni, koska hän ei kertakaikkiaan voi kehittyä normaalisti sosiaaliseksi. Hänestä tulee " ihminen joka ei edes uskalla postimiestä moikata" .



Ja minä kelvoton, joka en halua mennä töihin suorittamaan kuolemaani asti jotain typerää napin painamista ja oravanpyörässä huhkimista ja olemaan " kunnon kansalainen" . " Millä sinä nyt ihania vaatteitakin ostat?!?!" (olen kiitos mieluummin lapseni kanssa). " Älykkyytesi menee ihan hukkaan kotona!" (älyä tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi, mutta liian vähän rakkautta.)



Minä en suostu lapseni kustannuksella ajamaan omia itsekkäitä pyrintöjäni. Ne on nyt laitettu hyllylle joksikin aikaa. Minä en kaipaa rahaa, en hienoja vaatteita enkä öky-mersua (no totta kai joskus unelmoin niistä, mutta tiedän tekeväni oikein, kun olen oman lapseni kanssa kotona). Minulla ei ole tarvetta pönkittää yhteiskunnallista asemaani ja arvostustani muiden " oravanpyöräläisten" silmissä. Minun ei tarvitse mennä siihen hullunmyllyyn mukaan.



Sitä paitsi, kun minä hoidan lastani kotona on työmarkkinoilla yksi työpaikka vapaana eikä kenenkään -- joka ei siis halua olla työtön -- tarvitse olla turhaan työttömänä. Miksi minun pitäisi mennä työmarkkinoille, kun haluan olla lapseni kanssa kotona --- ja kun missään tapauksessa töitä ei kaikille riitä?



Uskon vakaasti, syvällä vakaumuksella, että on lapseni ja minun kannaltani oikein olla kotona nämä lyhyet vuodet.

Siis se, että myös ne jotka menee töihin valittaa, että pakko mennä, ei ole vaihtoehtoja rahan takia... Siis ymmärrän ja jokainen voi tehdä tosiaankin niinkuin haluaa. Mutta lopulta se on paljolti oma päätös. Tuohon kommenttiin meinaan aina hermostua, kun itse olen ollut kotiäitinä 3,5v. ja mies ei ole tosiaan tienannut läheskään samaa kuin näiden tuttavien miehet, jotka eivät voi millään jäädä kotiin. Jos menee työhön niin voihan sen sanoa, että haluaa jatkaa töissä, mutta ärsyttää kun aina vedotaan rahaan, vaikka en tosiaankaan usko, että päätös on pelkästä rahasta kiinni... tietysti sitä on vähemmän rahaa jos kotiin jää, mutta sehän on valinta, eikö? En ole itse kotiäiti enää ja hyvä niin, mutta tämä juttu jäi hampaan koloon... :)

Sori, että sotkeudun tähän ketjuun. Mun mielestäni vastakkainasettelu on niin turhaa. Tuntuu, että äidit (ja nimen omaan äidit) joutuvat selittelemään valintojaan, olivat ne valinnat mitä tahansa. Joka asiasta löytyy jonkun mielestä hyviä, jonkun mielestä huonoja puolia. Kaikki äidit luultavasti kokevat itsensä syrjityksi muiden taholta, jos antavat itselleen luvan tuntea niin.

Kaikilla töihinlähtö ei ole hienon uran, ison talolainan tms. sanelema. Joillakin varmasti on näinkin, mutta toisten ihmisten tilannetta on vaikea tietää tarkkaan. Usein kuulee sanottavan, että kyllä ne työt odottavat ja ehtiihän sitä myöhemmin töitä tehdä, mutta joillakin aloilla oikeasti putoaa kelkasta tai pudotetaan, jos ei pidä varaansa. Silloin on tietysti turha vedota rahanpuutteeseen töihin paluun syynä.

Meillä syynä varhaiseen töihin paluuseeni on mieheni työpaikassa tapahtunut kiusaaminen ja syrjintä ja siitä johtuva irtisanoutuminen sekä päälle päätteeksi työkkärin karenssi. Tähän soppaan irtisanominen työnantajan omistamasta asunnosta ja taloudellinen vastuu miehen sairastavista vanhemmista. Meillä oli tuossa tilanteessa vain huonoja vaihtoehtoja. Tällaistakin tapahtuu.

Parempi keskittyä omaan ja lasten hyvinvointiin ja jättää asiassa kuin asiassa muiden kommentit omaan arvoonsa, eikös? Hyvä sinällään, että vanhemmat heräävät kyseenalaistamaan valintojaan.

IinesA:

Jos menee työhön niin voihan sen sanoa, että haluaa jatkaa töissä, mutta ärsyttää kun aina vedotaan rahaan, vaikka en tosiaankaan usko, että päätös on pelkästä rahasta kiinni... tietysti sitä on vähemmän rahaa jos kotiin jää, mutta sehän on valinta, eikö?

Olen hoitovapaalla, lapset 3,5 ja 2,5 ja kolmas tuloillaan pian. Tutut ja ystävät eivät ihmettele juurikaan, johtuu varmaan siitä että ystäviksi on " valikoitunut" samassa elämäntilanteessa olevia perheitä. Mutta työkaverit eivät ymmärrä, joka kerta kun näen jonkun töistä (joka viikko) alkaa ihmettely että enkö ole palaamassa töihin. Ja kuvitellaan että mies ansaitsee ruhtinaallisesti, että olemme varakkaita. Ne joilla on lapsia, huokailevat, että aik kun meilläkin olisi varaa tuohon. Olen korviani myöten täynnä kyselyitä ja ihmettelyitä ja koitankin jo välttää paikkaa jossa työkavereita näen.



Emme ole varakkaita, mies tienaa kehnosti ja tulot ovat pienet. Mutta niin ovat menotkin. Emme tilaa lehtiä, emme käy ravintoloissa, elokuvissa ym. Kumpikaan ei juo eikä polta. Eikä vaatteisiinkaan juuri rahaa mene. Syömiset tehdään itse, valmisruokia tai puolivalmisteita ei osteta ja leivät teen itse. Jos menisin töihin ja veisin lapset hoitoon, en kerkeisi tehdä itse kaikkia ruokia, leivistä puhumattakaan. Ja hoitomaksuihin ja matkakuluihin menisi palkka. Että ei sitä rahaa jäisi käteen yhtään enempää kuin nyt. Mutta eihän ihmettelijät sitä ymmärrä ja ajattele.



Olen todella onnellinen, kun voin olla lasten kanssa kotona, tämä kotiäitiys kun on juuri sitä työtä jota haluan tehdä :)



Hinpu

Aina löytyy ihmisiä jotka kokevat oikeudekseen arvostella toisten valintoja. Jos joku valittaa sitä, että saan rahaa kotona olosta, olen sanonut että minulle sopii ihan olla ilman tukia siinä vaiheessa, kun työssäkäyvät alkavat itse maksaa päivähoidon eikä siihen mene meidän perheen verorahoja.

Sitten jotkut ihmettelevät että miksen minä, korkeasti koulutettu, ole töissä. Siihen vastaan, että hoidan lapseni itse, koska muille se on työ ja he eivät rakasta lapsiani samalla tavalla kuin minä itse.

Mua kiinnostaa muutenkin tämä naisten taistelu kotona ja työssäolosta. Jos on itse tyytyväinen omaan ratkaisuunsa, miksi täytyy arvostella muiden ratkaisuja. Meidän naistenhan pitäisi olla samalla puolella, että olisi vapaus valita itse!

tsemppiä sekä kotona oleville, että työssäkäyville äideille, jotka varmasti kaikki rakastavat lapsiaan.

terveisin 10 vuotta kotona ja viiden lapsen äiti

Kyllä täälläkin suunnassa on kohdattu kommetteja " miten teillä on varaa" yms... Siihen vastaan aina, että " ei meillä olekaan varaa, mutta pienten lasten paikka on mielestäni kotona" . Olen itse sitä mieltä, että varsinkin aivan pienten lasten paikka on kotona äidin tai isän kanssa...



Vaikkakin tuntuu, että äideitä ollaan " ryöstämässä" sekin " etuoikeus" pois. Musta on suorastaan naurettavaa, miten joka toinen viikko saa lukea lehdista tai kuulla uutisista, että koti on pienille paras kasvu paikka eikä hoitopaikka. Ja sitten taas seuraavana viikkona joku fiksu kommentoi, että kotiäideille annetaan liikaa tukia jotka pitäisi poistaa, kun he viihtyvät niin hyvin kotona ja heidät pitäisi saada työmarkkinoiden piiriin. GRRRRRRRRRRRR!!!! Mulla nousee asiasta karvat pystyyn!!!!!!!!!! Samoin, kun viime aikoina on noussut esiin, että isiä pitäisi kannustaa enemmän jäämään kotiin lasten kanssa (mikä on itsessään positiivinen asia) niin, että heille tarjottaisiin parempia " korvauksia" tästä ja sitten juuri vähän aikaa sitten tuli uutinen, että naisille voi maksaa vähemmän palkaa vain siksi, että heillä voi mahdollisten äitiyslomien tai kotihoidon jälkeen kertyä vähemmän työvuosia kuin miehillä!!!



Siis miksi naisia rankaistaan siitä, että he ovat naisia ja tekevät sitä mitä luonto on tarkoittanutkin?!? Hmm... Taisin hieman poiketa aiheesta, mutta jotenkin nämä asiat saa aina veren kiehumaan...

Itsekin tunnen itseni ihan oudoksi, kun olen vielä kotona, vaikka nuorin on JO 4,5. Koen, että Suomessa painostetaan töihin ja on epänormaalia olla kotiäiti näin kauan. Vertaistukea todella kaipaisin ja peräänkuulutan kotiäitikulttuuria, jossa tämä kotiäitiys olisi ihan tasan yhtä normaalia kuin työssäkäyntikin. Ettei tuntisi itseä ihan oudoksi. Luonnollisempaahan tämän kotihoidon pitäisi lapselle olla!



Mulle tämä on nyt 10 kotiäitivuoden jälkeen se mun juttu -todellakin. Eipähän tarvi repiä lapsia aamulla hoitoon eikä hakea iltamyöhällä tarhasta itsekin väsyneenä. Ja ihanaa kun tuntee nuo omat lapsensa niin hyvin ja saa joka päivä seurata tuota kasvua tästä läheltä!



Tsemppiä kaikille kotiäideille!!

itse jätin " akateemisen uran" tajuttuani sen mielettömyyden ja ryhdyin kotiäitiyden lisäksi pitämään pientä luomutilaa (pieni karja, peltoa ja metsää). Nykyään naapurit pitävät meidät rahoissa ostamalla tuotteitamme ja tietysti tuo uraohjusmies, joka uskoo vielä nykyajan uraan. Olemme tietysti " ufoja" kanssaihmistemme joukossa, mutta viihdymme hyvin näin. Jos joku minulta suoraan kysyisi " miksi en tee oikeaa työtä" , niin kysyisin kyllä takaisin, että " mikset sinä?" . Minä näet herään joka aamu puoli kuusi, hoidan karjan, teen puurot, vien lapset, taas ruokin karjan, haen lapset (ai niin siinä välissä imuroin , tiskaan ja pyykkään), laitan taas ruuat, hoidan karjan, laitan iltapalat ja tietysti istun välillä tällä koneella antamassa kärkkäitä mielipiteitäni. Niin, ja sitten ne miehen bisnesslounaat, niihinkin (kunnon vaimon pitää osallistua, voi viturantti, kun v..ttaa, mutta sielläkin pitää hymyillä). Pistäkäähän siskot paremmaksi!