Kaikki sen perheen surut ja ilot alusta loppuun!??

Lapsi ei heitä tahalleen puuroja seinälle... ainakaan vaippaikäinen.

kyllä parivuotias ainakin osaa heittää puuron tahallaan seinään.



Meillä se on viime aikoina ollut kyllä maitomuki - kun maitoa ei vaadittaessa vaihdeta mehuun.



Ana

ja osaa edelleen.. :) Tosin nyt heittelyt on kyllä vähentyneet ja systeemit muutenkin muuttuneet ja uhmakin puskee päälle kun junnu on jo kohta kaksi.



Tai siis miten muuten tulkita se, että lapsi katsoo silmiin, virnistää ja huiskauttaa kättään niin että lautanen lentää seinään (joka on siis ihan pöydän vieressä..)?



No, ehkä se on toistuva yhtä hyväntuulisesti tapahtuva vahinko vaan, uskotaan siihen hyvän lapsenkasvatuksen nimissä...

Hei!



Perhe-elämästä olisi kerrottavaa kirjasarjaksi asti. Jotain asioita olisi hyvä kuulla, toisia ei.. Teitä odottaa mahtava, rankka, ihana ja vaativa elämä.



Suurimmat ja järkyttävät ongelmat meillä tuli kun spermanluovuttajamme tunnusti isyytensä, sopimuksemme vastaisesti, sekä sitten haki ja myös sai oikeudelta laajat tapaamisoikeudet lapseen. Tarkoittaa puolet lomista ja juhlapyhistä plus joka toinen viikonloppu!



Suosittelen lämpimästi klinikkaa vaikka sitten virossa tai muualla jos suomessa ei onnistu..



onnea ja iloa monta kymmentä kiloa!

aika järkky temppu luovuttajalta! Eikö äiti voikaan kieltää isyyden selvitystä? Mä luulin *punastuu jos oli tyhmä* ettei olis pakko ruveta tuollaiseen. Onko luovuttaja nyt sitten tosiaan pitänyt lasta kaikkien tapaamisoikeuksien mukaan? Luulisi aiheuttavan aika paljon kireyttä osapuolten välille...

äiti voi estää kiellollaan lastenvalvojaa ryhtymästä omin päin selvittämään isyyttä. Jos potentiaalinen isä haluaan isyydenselvitystä, sitä äiti ei voi kieltää.

Näin on kuulkaas suomessa, rakkaat sateenkaari-ihmiset, että kun lapsella on biologiset vanhemmat, se on sillä siisti!

Jos isukki vaatii niin isukki saa, vaikka olisi Halosen nimi paperissa todistamassa naisparin perheen puolesta. Ja lapsi menee sinne minne oikeus määrää.

Hauskinta asiassa vielä on, että isää ei voi isyystesteihin pakottaa, jos vaikka äiti vaatisi, mutta äiti ei voi myöskään kieltää isyyden selvittämistä. Että näin.

Eipä paljoa jutustella kehityksestä jne.

Että sinne klinikalle sitten vaan tervemenoa..

Onpa v_mäinen tilanne teillä miiamarin..



Saako kysyä, miten olette käytännössä toteuttaneet tapaamisia? Luulisi, että pienen lapsen kanssa joutuisi etenemään tosi varovasti..? (oletan että kyseessä on suhteellisen pieni lapsi) Vai onko lapsi vaan revitty yhtäkkiä lähivanhemmiltaan koko viikonlopun mittaisiin tapaamisiin " isukin" toimesta oikeuden päätöksellä?



Nyt uuden lain puitteissa onneksi sen tutun luovuttajan voi viedä klinikalle ja siellä tehdä sitovat paperit että hän ei voi tunnustaa isyyttään eikä äidit tai lapset myöskään sitä vaatia, mutta tämä ei paljoa lohduta niitä joilla löysät on jo housussa (tai " isukin" päässä).



Käsittääkseni lain kirjaimen mukaan myös äiti voi vaatia isyyden selvittämistä, ja pahimmassa tapauksessa potentiaalinen isä haetaan vaikka poliisin toimesta isyystesteihin, mutta se, toimiiko tämä käytännössä, on sitten ihan eri asia.. (tai siis olen kuullut monien vuosien mittaisista onnistuneista isyystestien pakoiluista, että ei ne poliisitkaan ihan täysillä näihin taida satsata..)

Tavallisin ongelma lienee hajoava parisuhde, jolloin toinen äideistä jää täysin tyhjän päälle ja eroon lapsista.

Jos elämässä ajattelee vain uhkakuvia niin elämästä tulee aika ankeaa.

Me taas olemme ajatelleet, että voisimme ottaa klinikalta sukusoluja, vaikka lapselle voisikin olla läheisiä muitakin kuin me. Esimerkiksi tuttu homopariskunta, jonka luona lapsi voisi olla aina välillä. Tosin olemme vasta aika alussa suunnitelmissakin.

tässä yhteiskunnassa muodostuu siitä, että siihen liittyy voimakas juridinen valta-asema, jota sosiaalisella vanhemmuudella ei voi olla muuten kuin adoption kautta.



Siksi biologinen äitiys on toistaiseksi aina vahvempaa kuin sosiaalinen ja siksi klinikalta hankittu sperma on olennaisella tavalla " turvallisempaa" kuin tuttavan ilman klinikkaa luovuttama, jos lapselle *ei missään nimessä* haluta aktiivista isää.



Aina elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, tunteet muuttuvat, varsinkin lapsen syntymä mullistaa kaikkien asianosaisten elämän täysin, 50% avioliitoista päättyy eroon eikä rekkuparisuhteet todennäköisesti ole tässä tilastossa suurikaan poikkeus, ihmisiä kuolee, riitaantuu ihmeellisistä ja vähemmän ihmeellisistä asioista jne.



Kaikkeen ei tietenkään voi etukäteen varautua, mutta jos tietää mitä tahtoo voi yrittää vaikuttaa ainakin siten, että tekee valintoja, jotka sulkevat joitain ei-toivottuja asioita pois tai mahdollistavat joitain toivottuja asioita. Ei esimerkiksi mikään intentiosopimus tai muu voi pakottaa läsnäolevaksi isäksi toivottua miestä tapaamaan lastaan, mutta jos tällaista miestä ei alunpitäenkään ole kuvioissa niin sitten läsnäolevaa isää ei ainakaan ole. Tai niin kuin vaimo sanoi: ihminen ei voi valita sitä koska tulee raskaaksi, mutta sen, koska EI tule raskaaksi, voi kyllä useimmiten nyky-yhteiskunnassa valita..



Ratkaisuja on monenlaisia, kaikissa on puolensa ja jokaisen on päätettävä omalta osaltaan itse, ja elettävä niiden päätösten yllättävienkin seurausten kanssa.



Hyvejä ratkaisuja toivottaen!

kiitos selostuksesta, joka tosin meni vähän ohi.



Ajatus oli siis hankkia klinikalta spermaa (luovuttajalta, josta ei tule isää), mikä tuskin estää sitä, että lapsella on biologisen äidin lisäksi paitsi toinen äiti, myös esim tuttu homopari (kaikki homotkaan eivät sitä paitsi välttämättä ole hedelmällisiä).



Pointtina ei myöskään ollut, että haluaisimme lapselle miehen mallin, vaan yksinkertaisesti hieman " perinteistä" ydinperhettä enemmän vanhempia.



Elämää ei tietenkään voi ikinä ennakoida täydellisesti, mutta juridiset näkökannat ovat varmasti harkinnan arvoisia, siinä lienet oikeassa.

eikä kommentti ollut niinkään suoraan sinulle, böll, vaan yleisemmin koko ketjuun, vaikka ajatuksesi tuosta biologian ei-tärkeydestä sen ehkä herätti. (tämä lainsäädäntömme biologian ja juridisen vanhemmuuden itsestäänselvä kytkös on ehkä omien poliittisten ärtymysaiheideni kärkikaksikossa tasavertaisena Päivi Räsäsen kanssa, joten siitä seuraa joskus pieniä purkauksia, sori.. ;)



Tarkoitus oli siis vaan sanoa, että näitä ratkaisuja tehdessä ei voi kaikkeen vaikuttaa, mutta jos/kun on olemassa monia hyviä vaihtoehtoja, on järkevää valita se, joka juridisestikin vastaa mahdollisimman tarkasti omia toiveita.. Minkä suurin osa tietenkin jo tietääkin.



Kaikkea hyvää ja onnea,

-zel

etten todellakaan mitenkään ole sitä mieltä, etteikö lapsella voisi off biologia ja juridiikka olla useita vanhempia tai muita läheisiä aikuisia, tällainen läheisverkosto tuo lapselle paljon tukea ja turvaa elämässä.

Meillä on yksi iso ongelma ollut, että lapsi ei nuku. Ei ole nukkunut yli vuoteen, ja se kyllä pistää niin parisuhteen kuin oman pään aika kovalle koetukselle.



Toinen ongelma on ollut tämä valtava määrä kamaa, joka tulee uuden perheenjäsenen mukana huusholliin. Ja viimeksi tänään sedän vaimo soitti, että haluttaisko vielä lisää kamaa kun heidän lasten polkupyörät on jääneet pieniksi. Argh! Mihin me tungetaan se kaikki tavara?



Mutta sitten kivoja asioita on sitäkin enemmän, esmes toi lapsi tuolla.. :) Kyllä sen hankkiminen pelotti ja jännitti, mutta nyt ei voisi kuvitella elämää ilman sitä. Ei edes niinä päivinä, kun se heittää puurot tahallaan seinään, repii kaikki kirjat kirjahyllyistä ja juoksee vaipattomana keskelle mattoa ja pissii siihen..



tällaisia tällä kertaa