Ruokailun opettelu ihan ite....
Jepjep, täällä siis laiska äiti, joka tähän asti on kiltisti lapioinut mukuilleen sapuskat suuhun. Nyt alkaa huono omatunto vaivaamaan, sillä kai tuota syömistä ihan itse pitäisi alkaa opetella.
Parina päivänä on nyt muksujen lusikat eksyneet lautaselle (itse olen syöttänyt kolmannella lusikalla, että jotain menisi suuhunkin), mutta hermoja raastavaahan tuo homma on.
Eli kaikki loistavat neuvot/patentit/ei niin sotkevat ruuat jne. olisivat tervetulleita. Vai onko tosiaan ainoa vaihtoehto antaa sotkea ja jokaisen ruuan jälkeen käyttää seuraava tunti lapsien ja ruokatilan siivoiluun?
Tottakai sotkua tulee opetellessa, mutta ehkäpä täällä olisi kokeneilla äideillä jotain hyviä vinkkejä? Vai voiko tässä asiassa ollakkaan semmoisia..
Avuton Dummy ja Rakkaat Riiviöt (1 vee 4 kk)
Kommentit (9)
Mutta sotkua kannattaa opetella sietämään. Esikoinen meillä alkoi syödä itse 1v3kk iässä ja söi aina siististi. On edelleen 5v vihainen jos ruokaa putoaa vaatteille, silloin syy on aina ruuan laittajassa ainakin pojan mielestä.
Tuplat alkoivat syödä itse 10kk ikäisinä ja sen jälkeen on ani harvoin saanut syöttää. Äiti saa silloin tällöin jogurtin syöttää, mutta iskä ei sitäkään. Meillä sotkuja syntyy edelleen, mutta lähinnä tytön osalta. Tyttö söi ekan puolivuotta ja ylikin perunamuusinkin sormin, lusikka lensi heti ruokailun aluksi seinään. Ruokaa sitten hierottiin käsistä syöttötuoliin pöytään, vaatteisiin ja hiuksiin. Kyllä välillä meinas itku päästä, kun kaikki vaatteet meni joka kerta pesuun vaikka kuinka suojasi ja tunti meni aina sotkuja siivotessa. Lisänä meillä sotkuihin tuli joskus reilu 1v, että ainakun selän käänsi maitomukit lensi kaaressa päin seinää tai sitten sitä kaadettiin ympäriinsä.
Pitkiä hermoja ja kärsivällisyyttä kaikille!
Meillä lapset on saaneet omat lusikat käteen n. 1v. alkaen. Mulla oli toinen lusikka, jolla syötin. Aluksi lusikkaa vain ihmeteltiin ja heiluteltiin. Siinä sitten pikkuhiljaa alkoivat ensin tökkäämään lusikkaa oikeaa rataa eli kuppiin ja lopulta myös sitten kuppiin ja sieltä suuhun. Nyt syöminen sujuu jo ihan kohtalaisen mukavasti, myös haarukalla. Alkuvaihe oli kyllä aika kamala, kun ruokaa oli sitten joka paikassa. Mutta oppivathan ne sitten lopulta. Mitä enemmän annat harjoitella (joka kerta) sen nopeammin tietty oppivat. Sormiruokaa ei ole syöty juuri ollenkaan, kun oppivat kerran ton lusikan ja perään haarukan käytön. Vinkkini on opetella jollakin herkkuruualla, niin motivaatio on korkealla saada se lusikka osumaan suuhun. Haarukkatreeniin voi tehdä ruuasta valmiiksi sopivia paloja, mitä on kiva metsästää. Ja myönnän, meillä harjoiteltiin lusikkan käyttöä paljon myös vaniljajätskillä...Tytöt nyt 1v. 7kk ja syötän vain silloin, kun ovat tosi väsyneitä tms. Tsemppiä! Frankie ja tyttelit
Kiva lueskella, vaikka sotku vähän masentaakin..-)
Pakko vielä selventää, että kaksikolla on jo pitkään ollut omat lusikat kädessä eli jonkinlaista kuivatreeniä on harrastettu, mutta nyt vasta se hakeutuu lautaselle. Tähän asti ovat toimineet rumpukapuloina.
Lattialle en ole uskaltanut lusikoita antaa, sillä se menee kyllä suuhun, mutta sen jälkeen lähdetään viipottamaan lusikka suussa. Poika lähtee jopa juoksemaan silmät kiinni tavarat suussa, joten vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi tuo ei oikein ole meillä mahdollista..:/
*Dummy*
Mä olen ollut jo ihan turhautunut,kun meidän neidot ei yhtään osoita kiinnostustaan itse syömiseen..lusikan kun annan käteen niin se on joko rumpukapula tai sitten se heitetään perimmäiseen nurkkaan..huoh..
Sormiruokaa kyllä syövät suht nätisti,mitä nyt heittelevät kilpaa koirille herkkupaloja..
Nyt meille on tullut sellainenkin " ongelma" että neito A viskoo aina maitomukinsa lattialle tai pärskyttää maidot muuten vain pitkin lattioita..
Kyllä tämä on hermoja raastavaa puuhaa ja monesti sitten vaan lusikoin itse neideille ruot suihin ja hörpytän mukista jotta pääsisin mahdollisimman helpolla..väärinhän sekin tavallaan kyllä on,mutta kun aina ei vaan jaksais sitä järjetöntä sotkua jonka nuo järkkää alta 5 minuutin..
Ts. en missään vaiheessa iskenyt esikoiselle lusikkaa käteen, että " nyt syödään" vaan odotin siihen asti että tuli ns. herkkyyskausi asiassa. Kun se tuli, syöminen sujuikin jo huomattavasti helpommin, kuin se olisi sujunut, jos ajatus olisi lähtenyt minusta eikä hänestä.
En toki tiedä (vielä) miten homma toimii kaksosten kanssa vs. yksösen kanssa, mutta uskoisin silti, että homma on helpompaa, jos asian kanssa ei kiirehdi. Kaikki ne lapset oppivat syömään jossain vaiheessa, että ei siitä nyt mitään stressiä ainakaan kannata ottaa...
T: Piia
Pojat meillä 1v 5 kk ja eivät oikein vielä syö itse.Pitävät kyllä lusikkaa kädessä silloin kuin huvittaa ja välillä suuhunkin sitä yrittävät, mutta ruokaa sinne ei kovasti vielä mene. Tuntuu, että kovin kauaa ei ole edes kiinnostanut tämä touhu vielä ja ovat ihan tyytyväisiä, kun äiti lusikoi ruokaa ja samalla ite husivat lusikkansa kanssa mukana tai syöttävät äitiä.
Eli ehkäpä se oma todellinen halua siihen syömiseen tulee ennemmin tai myöhemmin, toivon ja uskon niin.Jospa sen jonkun mainitsema herkkyyskausi ei ole vielä käsillä. Monet tämän ikäisethän syövät jo ite kaiken ihan pois tiehensä, mutta nämä veijarit eivät vielä. Ei kai kiinnosta riittävästi. Luotan että oppivat tässä ajan kanssa ja onneks ollaan kotona vielä harjoittelemassa. Ehkäpä ens syksyyn mennessä oppivat ja olisi sit hoidossa helpompaa!!
Eli tätä ite syömistä en stressaa ollenkaan niin paljon kuin sitä että syövät edes jotakin ja edes kohtuullisia määriä. Meillä kun ollut välillä tosi huonoja syömisen kausia pitkään ja mikään ei ole kelvannut ja oon ollu aivan onneton. ja toisaalta kovin rakeinen ruoka ei hyvin mene vieläkään, vaan ruoka pitää aina muussata ja hienontaa. Eli kovin sihtikurkkuisia ovat ja se tuo omat isot ongelmansa myös. Onko kellään muulla tällaista?
Eli nämä syömisasiat meillä kovasti koko ajan tapetilla, siksi ehkä en ole muistanut stressata tosta ite syömisestä, muutakin murehtimista ollu niin paljon!!!
vaikka lusikointi hommat aloitettiin " vasta" 1v 9kk.
Mä en ottanut mitään paineita siitä että pitäis 1v alkaa jo itse syömään. Tosi hienosti meillä on mennyt ihan alusta saakka. Nyt ollaan 2v3kk ja tosi harvoin joutuu jälkiä pyyhkimään. Lautastakaan ei olla koskaan heitetty... ehtiihän sitä sitten uhmapäissään myöhemminkin. Mutta kyllä sen itse huomaa kun lapsi on valmis syömään itse. Meillä sen aloitti poika, vaikka hän on monessa muussa kehityksessä jäljessä. Oppi kävelyn 3kk myöhemmin kuin siskonsa eikä paljoa sanoja käytä vaikka sisko on jatkuvasti kälättämässä.
Semmoset mitä vielä heille syötän on viili, se on niin hankalaa kun se venyy ja valuu ettei sitä pienet lusikoijat vielä ihan hallitse.
ennen 1v. tayttamista isoveljen nayttaessa mallia. Sotkua ei voi estaa, sen siivoomista voi helpottaa hankkimalla muovisen maton tms poydan tai syottotuolien alle. Sen sitte vetaa ja huuhtasee aterian jalkeen...
Tsemppia. Meilla tytot jo 2v8kk mutta vielakin laiskyy ja roiskuu valilla, meneehan sita itellakin....
Meidän tytöillä on ikää 1v1kk, ja itse syömistä siis opetellaan täälläkin. Onhan se älyttömän sottaavaa puuhaa, eikä sitä sotkua kai mitenkään voi kokonaan välttää.
Yksi hyvä kikka on kuivaharjoittelu. Meidän tytöillä on leikeissä lusikat ja lautaset, ja siellä he lattialla " syövät" ja " syöttävät" toisiaan, äitiä, nukkeja ja pehmoleluja, ja kummasti se lusikankäyttötaito (huh, mikä sana!) on parantunut.
Toinen kikka on meillä se, että itse syödään ainoastaan iltapuuroa, muut ruoat syöttää vielä toistaiseksi äiti (tai isä). Tämä siitä syystä, että iltapuuron jälkeen mennään joka tapauksessa pesulle, ja pöydät, lattiat ja seinät on mukavampi pestä, kun kaksikko on nukkumassa. Ja kun puuronsyönti alkaa sujua (esim. siinä määrin, että seiniä ei tarvitse joka kerta pestä), annetaan lusikka käteen myös muilla aterioilla.
Siivouksen iloa! :)