Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Qvasi!

30.08.2006 |

Aloitin nyt kokonaan uuden ketjun, tuosta sun " kysymyksestä" .



Meillä esikoinen täytti 3v vähän ennen tuplien syntymää. Oli siihen asti myös äitin vauva. Olin ainoa joka kelpasi nukuttajaksi, muiden kanssa valvoi niin kauan että nukahti pystyyn. Ei myöskään oltu siihen asti pojan kanssa oltu kahta yötä pidempään erossa toisistamme, ja mulle oli hirveä paikka olla sairaalassa. Poika aloitti osa-aika hoidossa lokakuussa reilu kuukausi ennen laskettua aikaa. Aluksi oli 10pv/kk 4,5h/pv ja tammikuun alusta 10pv/kk 6-7,5h/pv. Tuosta hoidosta koin aivan tosissaan huonoa omaatuntoa, ja monet itkut siitä väänsin. Se vaan oli ihan välttämätön pakko, koska niinä päivinä sain nukuttua jos vain vaavit nukkuivat samaan aikaan.

Tässä aluksi vähän tätä arkea alusta, jos vaan muistan vielä jotain =)).

Sairaalaan jäin käynnistystä odottelemaan ke ja pienet syntyivät pe vasten yöllä rv.39+1. Maanantai-iltana mun oli jo pakko päästä kotiin, kun oli niin ikävä esikoista. Tyttö oli tuolloin todella keltainen ja niukin naukin saatiin lähtölupa. Keltaisuuskin alkoi hävitä viikon sisällä ja jaksoi syödä ihan hyvin. Ensimmäisellä viikolla esikoista ei viety hoitoon, jotta sai tutustua rauhassa siskoon ja veikkaan eikä tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Mies tekee reissuhommia, joten kotona ei voinut olla ja oli kaksi ekaa viikonloppuakin töissä. Onneksi vähän ennen pienten syntymää sai puolen vuoden " komennuksen" n.100km päästä ja pystyi näin kotoa käymään töissä. Mun oma äiti oli todella paljon apuna. Vei ja haki esikoisen hoidosta ja kävi muutenkin paljon auttelemassa. Esikoinen oli paljon öitä mummulassa, välillä montakin peräkkäin. Halusi siellä olla rauhassa itkulta. Ekat kaksi viikkoa, meni hyvin, mutta sen jälkeen alkoi suorastaan h.....i. Neidin koliikki huuto lähes kellon ympäri, esikoisen mustasukkaisuus ja sitten sairastelut. Esikoinen piti ottaa vessaankin, ettei tekisi mitään vauvoille. Muutama läheltä piti tilanne oli. Tuo hoito oli meille aivan välttämätön, mutta toisaalta sieltä saatiin kaikki mahdolliset taudit. Eka joulu ja uusi vuosi meni päivystyksessä ja TAYS:ssa neidin kanssa. Onneksi mummu ja pappa asuvat muutaman km:n päässä ja tulivat poikia hoitamaan siksi aikaa. Parin viikon putki oli 2vk-1kk: ikään, kun nukkuivat hurjat 2,5h/vrk yhtä aikaa ja senkin pätkissä. Tuosta voi kukin ajatella, mitä omassa mielessä liikkui tuon jälkeen. Multa esim. loppu maito, varmasti seurausta tuosta valvomisesta ja siitä ettei kunnolla ehtinyt syödä missään vaiheessa. Kodinhoitaja meillä on käynyt tasan 3krt ja niistä kaksi viimeisintä on ollut ihan turhia. Neidin koliikki kesti 2kk ja alkoi pikku hiljaa hiipua. Poika alkoi onneksi nukkua täysiä öitä 1,5 kuisena ja sen jälkeen söi yöllä vain, jos heräsi siskonsa huutoon. Päivät meni tosi vähillä unilla ja vasta 3kk paikkeilla saatiin jonkin asteista yhteisrytmiä.



Tässä vähän alkua meidän alku arjesta sekavassa muodossa. Jatketaan toisella kertaa, nyt täytyy lähteä koisimaan... ;)ZZZ

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
01.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipa mukava kuulla kokemuksia. Itsellä on vähän sellainen epätodellinen olo tulevasta. Muistuu mieleen pikkuhiljaa esikoisen kanssa valvomisetkin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla