Kokemuksia/tietoa vatsalaukun pienennysleikkauksesta

Olen 33-vuotias nainen. Teininä olin ihannepainoinen, mutta sen jälkeen paino alkoi huonojen elämäntapojen seurauksena nousta ja parikymppisenä painoin 100 kiloa. Olin kuitenkin muuten terve ja kun havahduin tuohon kolmilukuun, aloin tehdä töitä ja pudotin kahdessa vuodessa painoni normaalilukemiin. Normaalipainosta sain nauttia neljä vuotta, jonka jälkeen painoni alkoi kivuta taas ylöspäin. Minulla ei ollut käsitystä siitä miksi, koska yritin liikkua ja syödä normaalisti. Puhuin asiasta lääkärin kanssa ja hän ohjasi minun ravintoneuvojalla, joka totesi, että ruoka- ja liikuntatottumukseni ovat kunnossa. Pikkuhiljaa aloin väsymään voimakkaasti. Se aiheutti sen, etten jaksanut juurikaan liikkua. Painonnousu sen kontrollointiyrityksistä huolimatta lannisti, enkä enää jaksanut väsymykseni ja lannistumisen takia taistella. Minua lääkittiin masentuneena ja sain lääkkeitä, jotka nostivat ruokahaluni aivan huimiksi. Puhuin lääkärin kanssa tästä haittavaikutuksesta, mutta hänen mielestään lääke oli muuten toimiva, joten ei halunnut sitä vaihtaa. Puhuin sekä psykiatrin että yleislääkärin kanssa jatkuvasta väsymyksestäni, painonnousustani ja muista oireista kuten jatkuvasta vilusta ja muistamattomuudesta, jotka kumpikin kuittasivat ne masennuksen oireina. Äidilläni diagnosoitiin syöpä ja hän kuoli nopeasti diagnoosin saamisen jälkeen. Pari kuukautta äitini kuoleman jälkeen mieheni petti ja jätti minut. Kerran kun sain psyykattua itseni lähtemään viettämään ystävieni kanssa iltaa, minut raiskattiin ja pahoinpideltiin kotiinpaluumatkalla. Näiden tapahtumien jälkeen minua ei kiinnostanut painoasiat millään tavalla: vedin naamaan hirvittäviä määriä psyykemömmöjä, söin mitä/miten sattui, en liikahtanut kotoani minnekään. Se oli tapani selvitä hengissä psyykkisesti raskaasta tilanteesta. Kun aloin taas heräämään elämään ja huomasin, että väsymykseni ei ollut enää psyykkisperäistä, hakeuduin lääkäriin ja vaadin saada päästä verikokeisiin. Niiden perusteella todettiin vaikea kilpirauhasen vajaatoiminta. Ilmeisesti se oli ollut jo pitkään olemassa hidastaen aineenvaihduntaani ja väsyttämässä minua todella voimakkaasti. Edelläkuvaamani asiat tapahtuivat reilussa kolmessa vuodessa. Painoni oli noussut 65 kilosta 135 kiloon. Sen jälkeen olen yrittänyt saada painoani laskemaan. Liikunta on haasteellista, koska painoa on niin paljon, että se rasittaa niveliä. Lisäksi huonosti parantunut nivelmurtuma jalassa vaikeuttaa liikkumista. Uimassa on psyykkisesti hankala käydä, koska joka kerta, kun käyn uimahallilla joku vieras ihminen katsoo pitkään/huomauttaa painostani ääneen. Itsetuntoni ei tällä hetkellä kestä sitä. Yritän syödä terveellisesti, mutta tuntuu, että paino joko junnaan paikallaan tai putoaa todella hitaasti. Olen hypännyt vajaatoimintani takia lääkärissä sekä julkisella että yksityisellä puolella. Kilpirauhasarvoni pitäisi nyt olla kunnossa (kaikki kolme: TSH, T4V, T3V). Välillä lannistun, enkä jaksa yrittää. Viime vuonna sain verenpainelääkkeet ja käyn säännöllisesti sokerirasitustesteissä, koska diabetes on hyvin lähellä puhjeta. Nyt kun olen psyykkisesti hyvässä tasapainossa ja biologinen kellonikin raksuttaa, haluaisin tulla äidiksi, mutta tiedän sairaalloisen ylipainoni sekä sen tuottamien sairauksien riskit, joten tällä hetkellä en uskalla yrittää raskaaksi tulemista. Kerron tämän pitkän tarinani sen takia, ettei tultaisi ensimmäisenä sanomaan: "Ota itseäni niskasta kiinni laiska läskiperse" "Syö vähemmän, liiku enemmän" jne.

Toivon saavani omakohtaista kokemustietoa vatsalaukun pienennysleikkauksesta: miten päädyit siihen ratkaisuun? Kävitkö julkisella vai yksityisellä puolella? Kauanko jonotus kesti? Millainen paranemisprosessi oli leikkauksen jälkeen, tuliko komplikaatioita, oliko paljon kipuja? Mitä olet leikkauksen jälkeen pystynyt syömään? Kuinka monta ateriaa syöt päivässä ja mitä niihin sisältyy? Miten paljon painosi on pudonnut ja missä ajassa? Joudutko menemään leikkaukseen, jossa leikataan pois liiat vatsanahat/tehdäänkö tämä leikkaus julkisella puolella ja jos tehdään, niin millä perustein? Miten elämäsi on kaiken kaikkiaan muuttunut leikkauksen ja sen tuomien elämäntapamuutosten myötä? Menisitkö leikkaukseen nyt, jos olisit vasta tässä vaiheessa sen valinnan edessä? Myös kaikki muut kokemukset ja faktat ovat tervetulleita. Sen sijaan turhaa leimaamista ja besserwisser-jankutusta en viitsisi lukea (tuskin moni mukaan).