Minkä verran miehenne kotona/poissa?
Jälleen meinasi mennä hermot kun huomasin olevani kiukkuisen tytön kans kotona yksin kun mies pelaamassa biitsiä :/
Kyllä hän aina muistaa muistuttaa, että toiset isät menee paljon enemmän. Niin, ja minun vikahan se on kun ei itellä oo mitään harrastusta. Lähinnä minua ahistaa se, että oon niin paljon kotona tytön kans eikä paljon muuta elämää. Nyt odotan toista viimesillään, mutta ei yhtään huvittas että se nyt syntys :(. Voihan nämä märinät olla taas jotain tähän raskauteen liittyviä mielentila muutoksia, mut silti..
Nyt tuli mies just kotiin ja sonoi, että kylläpä oli taas rentouttavaa käydä pelaamassa!
Kommentit (39)
meillä vasta perhettä suunnitellaan. mies on reissutöissä rakentajana ympäri suomea ja välillä ulkomaillakin. ollaan siis vuoroviikoin yhdessä ja erillään. pisimmillään ollaan oltu erossa 1/2vuotta. Itse olen lisäksi 3-vuorotyössä. tähänkin tottuu, mutta se vaatii parisuhteelta sopeutuvaisuutta ja luottamusta. Samalla itsenäisyyttä.
Toiveessa olisi, että mies pääsisi lähemmäs kotia töihin jos niitä vauvoja siunaantuisi. Onnes on laaja sukulaisjoukko lähellä jotka voivat tarvittaessa auttaa.
Tämä on VERTAISTUKIRYHMÄ. Jos tunnet jonkinlaista ylemmyyttä tässä porukassa, niin painu *ittuun.
Äskeinen viesti oli aika primitiivinen, mutta tässä siis juttua siihen ap:n kysymykseen.
Pari kuukautta sitten mieheni vaihtoi työpaikkaa, ja se toi meille lisää yhteistä aikaa. Nyt päivä loppuu neljältä, ennen kuudelta. Viikonloput on vapaata, ennen oli lauantait töitä. Elämä muuttui näin ollen kaikin puolin mukavammaksi. Meillä siis yksi ainukainen 9kk tytär. Mies harrastaa 1-2krt viikossa, kuin myös minä teen. Asumme puolivalmiissa omakotitalossa, eli kotityöt jää minulle, kun miehenpuolen aika menee sitten tuolla ulkona nikkaroidessa.
Yllättävät menotkin saadaan ihan mukavasti soviteltua, molemmat joustaa tahollaan ja mieskin viettää mielellään aikaa tyttären kanssa. Eli nyt menee ihan mukavasti, mutta jos olisin vastannut tähän esim. viime keväänä, olisi teksti ollut vähän toisenlaista...
Vaikka tuntuu että voisi olla enemmänkin, mutta kyllä siellä töissä on tietysti edes vähän oltava :)
Mieheni luopui tietoisesti urakehityksestä kun lapsia on kolme ja ovat niin nuoria (4,5v, 3v ja 1,5v). Sanoi mm. pihamme sotkuisuutta ihmetelleelle isälleen, että on arvovalinta kuinka aikaansa käyttää, miehelleni lasten kanssa vietetty aika on tärkeämpää kuin esim. se mitä naapurit mahdollisesti ajattelisivat pihastamme.
Mieheni on töissä klo 9-17 ja lisäksi matkoihin menee ½ tuntia. Tiistaisin käy kurssilla klo 18-19.30, joten tiistaisin ehtii vain laittamaan lapset nukkumaan. Ulkomaanmatkat hän siirtää toisille tai ottaa minut mukaan.
Huvittavinta on että useasti kuulee kuinka miehen on tehtävä pitkää päivää koska on esimiesasemassa. Mieheni on kunnostautunut delegoimisessa ja ideoinnissa. Hän siis uhraa ideoitaan eikä aikaansa ja on näin ainakin toistaiseksi selvinnyt myös lukuisista yt-kierroksista.
Mies on arkisin töissä yleensä klo8-16. 1krt/vko on iltaharrastus, johon menee n.2 tuntia. Muuten on kotona, tekee kotitöitä, hoitaa lapsia, vie lapsia harrastuksiin. Viikonloput yleensä kotona. Mies ei notku netissä (niin kuin minä!) ja tv:tä tuijottelee yleensä vain klo21 jälkeen pari tuntia eli sitten kun lapset jo nukkuvat. Olen tyytyväinen näin!
Minä hoidan kodin ja mies hoitaa leipää pöytään =)
ja mie kodin.Rekkakuskina on paljon poissa,harrastuksia tosin ei useíta oo:kalastus silloin tällöin.Auttaa kotihommissa " niukasti" ...
Lasten kans kyl puuhailee viikonloppuisin,ja toki polttopuut tekee valmiiks.Ollaan kotona viihtyviä ja tyytyväisiä näin!
Mies on viikot reissuhommissa, tulee torstaina illalla ja lähtee maanantaina aikaisin aamulla.
Viikonloput hän rakentaa meille taloa.
Hän tuo ruuan pöytään ja maksaa laskut, itse olen kotona kehitysvammaisen pojan kanssa ja seuraavan laskettu aika on 4.1.06.
Eikä ole mitään valittamista.
Meillä mies lähtee aamulla hieman ennen kaheksaa töihin ja kotia tulee puoli kuuden aikaan. Pian on myös ilmeisesti lauantaisinkin töissä jonku tunnin. Vasta hän aloitti käymään kuntosalilla, mutta käy siellä aamuisin ennen töihin menoa (eli lähtee silloin jo ennen seitsemää kotoa) jotta se ei veisi illalla yhteistä aikaamme :) Muita harrastuksia miehelläni on mm.moottoripyörät joita hän sillon tällöin näin talvisin tuolla autotallissa duunaa ja kesällä tietty käy ajelemassa. Metsästämässä hän käy myös silloin tällöin.
Itse olen kotiäitinä ainakin viellä ja harrastan kolme neljä kertaa viikossa kuntosalilla käyntiä, jonka hoidan iltaisin kun mieheni tulee töistä. Tykkään myös käydä paljon ostoksilla ja muuten vain kaupungilla kattelemassa ja silloin mieheni on tyttäremme kanssa kotosalla.
Mielestäni siis mieheni saisi olla enemänkin kotona mutta ei todellakaan johdu muusta kuin pitkästä työajasta, harrastuksia ei haittaisi vaikka hänellä olisi vielläkin enemmän mutta ihanana isänä hän haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa 2-vuotiaan tyttäremme kanssa. Kotihommat jaeteaan puoliski sillon kun molemmat on kotosalla, samoin lapsen hoito. Vuorotellen istahdamme tietokoneelle eikä ole niin että esim.mieheni vahtaa töistä tullessaan vaan telkkaria taikka istuu tietokoneella, hyvä niin, koska minä en alkaisi edes siihen hommaan että mies käy töissä ja siinä se, tämä tyyli sopii meille ja joillekkin ehkä sopii toinen tyyli.
Ainakin minusta siltä tuntuu, vaikka täällä huomaa, että joillakin oikeasti vielä enemmän. Nytkin edelliset vapaapäivät oli joulun aikaan ja sen jälkeen on ollut vaihtelevaa iltavuoroa klo 12-04 välillä; melko pitkiä iltoja kuitenkin. 200 tuntia kuukaudessa on ihan normaali hänelle. Itse en nyt juuri ole kotiäitinä mutta siitäkin on kokemusta ja pelkään taas jäädä kotiin (rv 25+3). Aikani menee vain miehen odottamiseen ja hänen kotona ollessaan vain tapellaan... Tänäänkin olimme yhtä aikaa muutaman tunnin kotona hereillä, jolloin vain itkin " hukkaan heitettyä" yhteistä aikaa.
Ongelma meillä siis on se, että kun olemme yhdessä, haluaisin esim. ulkoilla koko perheellä tai tehdä jotain muuta mukavaa, mutta mieheni ei viitsi/jaksa. Muuten lasten kanssa on kyllä mukavaa. " Omasta ajasta" en kyllä edes haaveile; minulle töissäkäynti lienee sitä lähinnä nyt!
Mies päivätöissä 7-16, välillä kotiintulo kyllä venyy ja toisinaan muutamasta päivästä-viikkoon kestäviä keikkoja (jolloin ei kotona). Tämän lisäksi oma yritys, jonka hommia hoidetaan sitten iltaisin ja viikonloppuisin. Sitten vielä täytyy auttaa vanhempiensa maatilalla. (Painottuu kevät-(kesä)-syksy). Joten eipä miestä kotona juuri näy.
Eilen käytiin tiukka keskustelu kun olen tietysti valittanut että hän tekee liikaa töitä, johon mies vastannut: mene sinä töihin niin ei hänen tartte niin paljon tehdä. No nyt kun pitäisi miettiä pikkuhiljaa töihin lähtöä (tyttö täyttää syksyllä kolme) niin mies sanoi että ilta ja viikonlopputyöt ei käy koska hänellä on silloin hommia. Että ei niitä hänen hommiaan voi tosta vaan lopettaa.
Mihin muualle sitä pääsee ku kaupan kassalle, kun ei ole koulutusta mihinkään. Ja jos mä haastattelussa sanon että työn pitää olla ma-pe 7-16 välillä ni johan ne töihin ottaa.
Mutta kotiinkaan ei voi jäädä kun miehen pitäistehä VIELÄ enemmän töitä.
Sitten se vielä kehtaa väittää että jos muutetaan sinne maalle sen vanhempien tilalle ja hän rupee maanviljeliäksi ni ois enemmän aikaa. Ja höpö höpö sanon minä. Siellähän sitä puuhaa vasta riittääki. Ja jos ei tilan töitä oo ni omia projekteja kyllä riittää, siellä kun niihin olis tilaakin.
Kesällä oltiin siellä pari kuukautta, ni ei sitä miestä sen enempää meidän kanssa näkyny ku muullonkaan, itseasiassa vähemmän ja sillä oli vielä muka LOMA!!
No johan tuli purettua!
Jos joku tämän vuodatuksen jaksoi lukea niin ihme :)
No ompahan hetken aikaa helpompi hengittää.
Monen vuodatus tuntui tosi tutulta. Jotenkin ihanaa huomata, että ei ole ainoa vaimoke, joka on suurimman osan ajasta yksin lapsen kanssa kotona. Vaikka ihailtavan monella on kyllä tosi täydellistäkin...
Lukeekohan kukaan enää näin häntäpään viestejä?..
Meillä mies käy koulussa päivät ja 2-4 iltana töissä ja sen lisäksi on kova luuhaamaan kavereiden kanssa ja puuhaamaan omiaan. Joku rohkea tuolla oli heittänyt miehensä pellolle kun ei kotihommat kiinnostanut, mutta minä olen siihen vielä liian rakastunut.
Ajattelen niin, että (tekee sitten mitä tahansa) mies elää omaa elämäänsä ja minä omaani, ja jos mies on mielummin kavereidensa kanssa kuin kotona, niin se on oma häpeensä. Ja mikään tai kukaan ei pidättele minua tässä parisuhteessa, ihan itse olen päättänyt jäädä. Ehkä tämän takia yksinolo on välillä tosi yksinäistä, minä kun en ole hyvä valittamaan siitä miehelleni (ajattelen sen jotenkin niin, että mitäs se sille kuuluu kun se on tyytyväinen tähän näinkin...). Tosin kun se pilasi mun joulun (olemalla ajattelemattomuuttaan poissa), niin aloin miettiä olisiko sittenkin vakavan keskustelun paikka. Mutta ei olla joulun jälkeen oltu vielä yhdessä iltaa kotona rauhassa.
Silti lohdullista kuulla ettei ole ainoa joka viettää iltaa vauvan kanssa kahdestaan.
Meillä ei oo miestä vauvan hoito kiinnostanu missään vaiheessa. Kavereillaan oli mieluummin viikonloput ja töissä viikot-kävi kotona nukkumas. Laitoin suhteen poikki. Parempi olla yksin kun yksin yhdessä!
Ei siinä mitään jos lapsia olisi yksi, mutta kun kolme, 8kk, 2v ja 4v. Päivät ovat todella työntäytteisiä ja öisin saan herätä useamman kerran, tästä syystä meillä äitikin nukkuu usein päiväunia. Vähän helpommaksi arjen tekee tiukahkot rutiinit.
En kuitenkaan ole vielä valmis vaihtamaan paikkakuntaa. Kummallista, olen mieluummin viikot erossa miehestäni kuin rakkaista äitiystävistäni. Ei sikäli, että parisuhteessamme olisi mitään vikaa. Mies arvostaa valintaani ja mikä ihaninta kun hän on kotona hän on vain perheensä kanssa.
Tämä toimii meillä ainakin tällä hetkellä... (koputan puuta)
...ns normaali perhe-elämä suht vähissä.
mies on töiden jälkeen enimmäkseen kotona,ennen autteli kotitöissäkin mut mun mielestä ei nykyään tee oikein mitään perheen eteen vai miten se pitäs sanoa.Hoidan siis neljä lasta,kotityöt,ruuanlaiton ja olen kans raskaana.Mies on tietsikan kimpussa/katsoo telkkua.Mieluummin ois kokonaan muualla harrastuksissaan..
eli meillä on neljä lasta. 6v, 5v, 2,5v ja 1 vk.mies kulkee muualla töissä eli on kotona noin joka toinen vk loppu. jos on ulkomailla niin noin kerran kuukaudessa. välistä tunnen itseni yh-äidiksi. tuttavani on yh ja kehtaa vielä valittaa kuinka rankkaa on yhden lapsen kanssa. lapsi on joka toinen vk loppu isällään ja joskus viikollakin.mutta ovathan lapset ihania ja itsehän ne on maailmaan laitettukin.loppujen lopuksi se aika kun heitä pitää kokoajan vahtia silmäkovana on todella lyhyt. kaksi vanhintammekin jo viilettävät pitkin pihoja kavereidensa kanssa. ja itsestä tuntuu että se oli juuri eilen kun syntyivät.
arkisin lähtee klo 20 töihin,tulee aamulla 5,valvoo parituntia ,sit nukkuu klo.16,syö,istuu tietokoneella tai ajelee mopolla ja taas töihin...viikonloppusin lauantai on hänellä virkein päivä ja vietetään yhteistä aikaa.
eli töihin viiden aikaan aamul ja takas 22-01 . Tykkää olla yrittäjä kun se on niin " vapaata" . Välillä mietin, mihin se minua tarvii?!
Tekee kolmivuorotyötä, mutta muut ajat on kotona. Pientä talonrakennuspuuhaa tekee välillä. Meillä on vain kaksi lasta, 7v ja 8kk. Itse olen 2krt/vk reeneissä, riippuen miehen työvuoroista. Mies tekee kotona kotitöitä siinä missä minäkin. Osaa tehdä ruokaa ja kylvettää aina pienemmän. Aivan unelma aviomies siis! Hän haluaisi vielä toisen lapsen, sillä esikoinen on " minun" . Esikoisen isä ei kyennyt kotitöitä tekemään yhtään, joten ero tuli... Hyvä, jos urheilemaan pääsin, sekin suurella kitinällä. Viihteellä mieheni käy harvoin, mutta en häntä estele! Itsekin taidan käydä useammin (n. 5krt/vuosi...)... Pian menenkin töihin, joten silloin ei usein viikolla nähdäkään.