sormuksista

meillä kummatkin käyttävät sormuksia, kun menimme kihloihin, miehellä oli sormus oman maan tavan mukaan oikeassa kädessä, kun minulla taas suomalaiseen tapaan vasemmassa. kun menimme naimisiin,mies vaihtoi sormuksen vasempaan ja pitää sitä koko ajan!

Kun mentiin kihloihin ostettiin miehen kotikaupungin jostakin pienestä kärrypuodista sellaiset about messinginväriset paksut perussormukset. Naimisiin kun mentiin ostettiin Mombasasta vähän nätimmät ja koristeellisemmat hopeiset sormukset ihan kunnon korukaupasta. Siihen rinnalle sain sitten Kaisaniemen korukaupasta uuden kihlasormuksen kun siis oltiin jo Suomeen kotiuduttu.



Periaatteessa kummatkin käytämme sormuksia, mutta käytännössä... Mies on töissä sairaalassa, eikä usein muista työpäivän jälkeen itseänsä sormustaa. Lompakossa hänen sormuksensa siis usein asustaa. Mulla taas on jäänyt raskauden jälkeen pieni turvotusvaiva ja usein otan sormukset yöksi pois. Ja lähes yhtä usein unohdan ne aamulla päälle laittaa. Mielelläni kyllä niitä pidän, ihan vaikka vaan rasististen ihmisten vuoksi, etteivät kaikkia tummien lasten kanssa kulkevia hyväksikäytetyiksi yksinhuoltajiksi miellä.

Kihloihin mentiin vuonna 2002, ja kihlajaispäivä oli minun henk.koht. syntymäpäiväkin. Mies oli ostanut jostakin NY:n koruliikkeestä, kauniin yksinkertaisen sormuksen, yhdellä kivellä ja se sormus on sen jälkeen aina ollut sormessani, mitä nyt työni puolesta joudun sitä välillä ottamaan pois. Miehelle ei silloin hankittu sormusta.



Menimme naimisiin 2005 mieheni kotimaassa, ja silloin ostimme miehelleni sormuksen hänen kotimaastaan, jota hän piti muutaman viikon, kunnes sormus ajautui hänen kaulakoruunsa, missä on minunkin vihkisormukseni roikkumassa. Minä siis käytän kihlasormusta, mutta en vihkisormusta, mies ei käytä mitään.



t.emmi

Minulle tulee allergiaa niistä, minulla on useita sormuksia jotka hän, mieheni on ostanut. Vihkisormus on vähän iskokin. Minusta sillä ei ole mitään väliä käyttääkö niitä vai ei.

Mieheni, en edes muista katsoneeni viime aikoina onko hänellä sormus sormessa, siis jokatapauksessa töissään hän ei voi käyttää sormusta. Aina käsiä pestessään hän ottaa sormuksen pois, muutenkin hän pesee koko ajan käsiään, siisti mies kun on.

...eli lahes aina, ja huomauttaa itse siita jos on esim. toihin unohtanut laittaa. Minulta saattaa helposti unohtua hyllylle kaikki sormukset moneksi paivaksi jos esim. yoksi otan pois. Meilla on vain vihkisormukset, ei kihlasormuksia, ja vasemmassa nimettomassa pidetaan. Miehen aiti puolestaan ylpeilee ettei _koskaan_ ota vihkisormustaan pois, edes yolla (avioliiton laadusta tama ei kylla kerro yhtikas mitaan heidan tapauksessaan ;-)), eli ehka siksikin miehelle tarkea juttu.

Unkarissa on käytäntönä ostaa vain kihlasormus molemmille ja sitä pidetään vasemmassa nimettömässä. Naimisiin mentäessä sormus siirretään oikeaan nimettömään.



Meillä kuitenkin mies on pitänyt sormustaan koko ajan vasemmassa nimettömässä ja itselläni on sekä kihla- että vihkisormus. Suomalaisittain siksi, että Suomessa asumme.

meillä on sormukset ja ainakin mieheni pitää tärkeänä että niitä myös pidetään sormessa=)

Me hankittii molemmilla sormukset aikanaan. Miehelle yks sormus ja mulle kaks sormusta. Sitten kun olin raskaana niin mun sormet turposi sen verran että ne oli pakko ottaa pois. Ja mies yhessä vaiheessa tokas että ei saa pitää kultaisia koruja. (Islamin mukaan siis mies tekee syntiä jos käyttää kultasia koruja). Hänki siis otti sormuksensa pois.



Sitten kun mun sormet raskauden jälkeen palasi ennalleen ja sormukset olisivat jo mahtuneet sormeen niin tokasin miehelle että jos et säkää pidä niin en mäkää pidä. Jos hän hankkii itelleen vaikka hopeisen sormuksen niin voin sit laittaa omat sormukset takas sormeeni. =)

Meillä siis on molemmilla kultaiset vihkisormukset (kihlasormuksia ei ostettu), ja molemmat myös käytimme niitä. Mutta mies on tässä viimeisen vuoden aikana ruvennut harjoittamaan uskontoaan ja lopetti sormuksen käyttämisen. Kävin sitten ostamassa miehelle hopeisen sormuksen ja käyttää sitä vihkisormuksen tapaan vasemmassa nimettömässä. Alkuperäinen on toki tallessa vaikkei sitä käytäkään.

Meillä ei kumpikaan pidä sormuksia.Niitä ei ole koskaan edes hankittu...

Muslimimies ei käytä kultaa eikä esim.kaulakoruja.

Ihme etten ole itse keksinyt kysäistä asiaa täältä. Minua nimittäin häiritsee kun mies ei pidä sormustaan viikolla, työssä kun on niin ei siellä voi pitää, ymmärrän sen. Mutta minusta olisi ihan kiva jos laittaisi sitten työnsä jälkeen sen sormeen, mutta niinkuin mies sanookin, se varmasti hukkuisi helposti. Tämä kuitenkin häiritsee minua...



Itse pidän kihlasormustani aamusta iltaan. Kuten muitakin korujani, kaulaketjuja,korviksia..



Kyllä sitten viikonloppuna mies pitää jos ulos lähtee tai vieraillaan jossain tms. Muuten kotona vaan ollessaan ei osaa pitää, ei siis mitään muitakaan koruja. Hyvä jos vaatetta osaa kotona pitää ;)

Minuun verrattuna koti-olo vaatteet on ihan minimissä, onko muuten muilla yleistä???

Minulla on (kivellinen) kihlasormus, jota kaytan oikeassa kadessa. Alussa siksi kun se oli vasmpaan vahan liian loysa, ja nyt lahinna siksi ettei se hankaisi vihkisormusta vastaan.



Vihkisormukset ovat sileat kultaiset, siis samanlaiset kummalakin. Niita pidamme kumpkin vasemmassa nimettomassa. Yleensa aina, vaikka onhan se usen poiskin otettu, esim. merenrantalomalle (ettei haviaisi rantahiekkaan...), maalaus tai ms. hommiin, ja muihin vastaaviin tilanteisiin. Jokapaivaisessa elamassa normaalisti aina sormessa, myos yolla. Mukavuuskysemyksesta kylla eika siita etta se merkitsisi jotain niin tarkeaa.

Juuri asiaa ihmeteltiin kun oltiin sukulaisissa Kreikassa, eikä yhdelläkään sukulaisellamme (albanialaisia) ollut sormusta sormessa. Kertoivat, että pelkäävät arvokkaiden sormusten hukkuvan ja siksi pitävät " piironginlaatikossa" . ;o) Me taas emme edes saa sormuksiamme pois kuin kovan ähellyksen kautta, ja mieheni ei sais kuin katkaisemalla sormuksen. Ei paljon tarvitse pelätä niiden hukkuvan...

Emmekä kyllä edes haluaisi niitä pois... Mies sanoi, että sormus on osa häntä, eikä se lähde pois kuollessakaan, ellei sitten vuosien kuluessa lihoa niin paljon, että on pakko ostaa vähän isompi uusi... ;o)

Mitään hienoa tarinaa ei meidän sormuksiin liity. Miehelläni on kihlasormus ja minulla kihla- sekä vihkisormukset. Kaikki ostettu paikallisesta kultasepänliikkeestä ja yksinkertaisia kultaisia sormuksia ovat.