Eroon ahdistuksesta
Olen kolmekymppinen nainen, naimissa ja tammikuussa -10 syntyneen pojan äiti. Lapsemme syntymä oli odotettu, pitkän avioliiton huipennus. Nyt olen palannut työelämään ja mies puolestaan on kotona hoitovapaalla. Minua kuitenkin kalvavat tunteet, jotka verottavat jaksamistani ja henkisiä voimavaroja. Kaikki alkoi viime kesän aikana, jolloin huomasin mieheni muuttuneeni pikkuhiljaa. Hän tuli töistä kotiin, tuskin katsoi minun tai lapsen päälle, istui läppärillä kaiket illat. Mikään kotona tapahtuva ei liikuttanut tai koskettanut häntä millään lailla. En saanut häneen lapsen kanssa minkäänlaista kontaktia. Jäin täysin yksin.
Sama käytös jatkui syksyn mittaan, kunnes lopulta rohkaistuin kysymään että mikä on. Vastaus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: hän oli ihastunut toiseen naiseen. Siinä vaiheessa tajusin paljon, mm. sen miksi eräs miehen naispuolinen työkaveri kirjoittelee koko ajan mieheni facebook-sivustolle. Mitään konkreettista ei kuitenkaan mieheni sanojen mukaan ollut tapahtunut, hän vain oli ihastunut. Tämä nainen kun kuulemma on aina niin hauska ja aina iloinen. Arvatkaapas miltä tuntuu kuunnella tuollaista, kun olet itse päivästä toiseen kotona vauvan kanssa, joka ei juuri koskaan nuku? Ei siinä pahemmin jaksa olla ”aina hauska ja iloinen”.
No, syksy meni riidellessä, itkiessä ja puhuessa ja saimme kuin saimmekin asiat raiteilleen loppuvuotta 2010 kohti mentäessä. Avioero ei missään vaiheessa ollut todellinen vaihtoehto. Yhtäkkiä olimme läheisempiä kuin koskaan ennen ja se näkyi myös seksielämässä. Mieheni mm. valitsi minulle alusvaatteita ostettavaksi ja meillä oli todella nautinnollista joka lailla, niin henkisesti kuin fyysisesti. Nainen tosin jaksoi edelleen kirjoitella mieheni fb-sivulle, tosin aivan tyhjänpäiväistä potaskaa, ja saimme aina aiheesta riidan aikaiseksi.
Mies tuntui jo itsekin unohtaneen ihastuksensa ja aloitti hyvin mielin hoitovapaan. Mutta minä vaan en pääse eroon viimesyksyisestä ahdistuksen tunteesta, etenkään kun tuo ihastus on jälleen palannut mieheni fb-sivulle. Naisen kirjoittamat jutut ovat edelleen täyttä hölynpölyä, mutta aina kun niitä huomaa, se on kuin isku palleaan ja kaikki vanha paska ahdistus ja mustasukkaisuus alkaa taas tuntumaan kuristavana tunteena. Eikä mieheni ymmärrä sitä, että koen asian (=fb-kirjoittelut) loukkaavana.
Kaiken lisäksi seksielämämme on taas aivan kuollutta. Yritän ja yritän ja yritän, mutta mieheni vain kääntää selkänsä minulle eikä yritäkään osoittaa minkäänlaista hellyyttä. Ihastuksensa kanssa kyllä jaksaa kirjoitella fb-sivullaan ja vaikka se on niin harmitonta läpänheittoa, niin minulle se merkitsee koko maailmaa. On taas vittu niin yksinäinen ja hylätty olo, vaikka ei pitäisi, kun kaikki on kumminkin hyvin. Ja arvatkaa kuinka kovaa ottaa päähän, kun saa oman päivänsä menemään pilalle joistakin typeristä fb-kirjoitteluista?
Kommentit (2)
On ihan täysin ymmärrettävää että koet miehen työkaverin uhkana suhteellenne. Hän on ollut ihastunut, ehkä jopa vieläkin on vähän, ja vaikka ette aio erota, on ulkopuolinen ihastus aina uhka parisuhteelle. Miehen pitäisi ymmärtää, että tämä työkaveri ei ole ollenkaan "kaveri" vaan ihastus ja siksi hänen kannattaisi lopettaa yhteydenpito tähän naiseen, vaikka se olisikin harmitonta läpänheittoa facebookissa. Ja vaikka hän olisi 100% varma itsestään että se ei muka merkitse mitään, voisi hän kunnioittaa sinun tunteitasi. Oletko yrittänyt pyytää tätä mieheltäsi? Mitä tapahtuu kun hän palaa töihin? Ihastusten kanssa on hieman vaarallista jatkaa kaveeraamista, sanovatpa ihmiset mitä vaan. Aina voi tulla sopiva tilaisuus jossa sitten mennään yli rajan. Olen varma että ahdistuksesi syy on mustasukkaisuus - miksi miehesi ei voi luopua tästä tuttavuudesta edes facebookissa? Oletko pystynyt puhumaan tästä vaikka ystävälle ja kysymään muiden mielipidettä?
Minusta tuntuu, että nyt olette ikäänkuin liittonne saranakohdalla. Luottamus on parisuhteen tärkein asia. Ihastuminen on nakertanut sinun luottamustasi.
Suosittelen ihan yksioikoisesti ulkopuolista terapiaa, esim. perheasiain neuvottelukeskuksesta, tai yksityispuolelta, jos teillä on varaa.
Parisuhde ei voi elää kuin luottamuksessa ja sitoutumisessa. Minusta tuntuu, että mies jotenkin käy tässä nyt sitoutumiskysymystään. On tilastollisesti kaikkein tavallisinta, että kolmas osapuoli tulee juuri lapsen syntymän jälkeen ensimmäisen kerran.
Katsoisin, että nyt on tiettyjen valintojen paikka. Turvallisinta niitä on pohtia ammattimaisen, ulkopuolisen terapeutin kanssa.
Voimia ja viisautta liittonne suhteen!
toivottaa diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
Vantaan seurakunnat