Anoppi syöttää liikaa herkkuja
Olen ollut 11 vuotta mieheni kanssa. Lapset 6 ja 2 vuotiaat. Anoppi on aina inhonnut minua (ja kielsipä jopa rakasta poikaansa tekemästä kanssani lapsia tai menemään naimisiin). Hän on todella omapäinen, määräilevä ihminen ja olen jotenkin pelännytkin häntä aina. Mieheni ja appiukko ovat täysin anopin puolella ja yksin veemäisenä miniänä olen toisella puolella.
Anoppi muutti nyt miltei naapuriin ja tapaa lapsiamme 1-3 krt/vk. Minua ärsyttää, että koko sen ajan hän syöttää lapsia. Varsinkin pienempi syö ja syö kun ei osaa kieltäyä. Anoppi syöttää joka kerta ruuan lisäksi todella paljon lihottavia herkkuja: täytekakkua, keksejä ja jäätelöä. Pienemmän lapseni maha on aina ihan kova, suuri pallo kun haen mummolasta.
Mielestäni herkkujen syönti ei kuulu päivittäiseen ruokavalioon. On hienompaa lapsellekkin, kun herkkuja otetaan ehkä vaikka kerran pari viikossa JA kohtuudella! Anoppi on entinen paino-ongelmainen ihminen (siis oli tosi läski) ja en tiedä, saako se jotain nautintoa kun tunkee toiseen kaikkea lihottavaa kun ei itse enää ota niitä? Vai tekeekö sitä kiusallaan, kun inhoaa minua ja tietää että tämä asia raivostuttaa minua?
En ole niuho herkkujen syönnin suhteen, mutta nyt on menty jo liiallisuuksiin. Jo ensimmäisen lapsemme syntymästä lähtien hän on ollut hyvin dominoiva lasteni suhteen. Olen heti kaikille kuin ilmaa kun hän on paikalla ja hän todella antaa minun ymmärtää että hän on paras lapsilleni. Hän ei koskaan kysy, saako lapsille antaa tms. vaan suureen ääneen saattaa keittiössä puhua lapsille että " ota vain keksiä, ei kerrota äidille" . Tämän hän tekee niin että kuulen. Mieheni ei reagoi mitenkään.
Sanoin hänelle tästä asiasta (vaiettuani ja purtuani hammasta 6 vuotta) niin hän sai hirmuisen itku/raivokohtauksen. Sanoi, ettei varmaan voi enää hoitaa lapsia kun ei osaa ruokkia. Kohta jo lievensi sanomalla, että lapset pitää viedä tästä lähin heille eväspussien kanssa. Hirmuisen ällöttävä ote asiaan, kauhean jokotai-tyyliä. Yritin ihan nätisti puhua asiasta ja ehdottaa, että vähennettäisiin sitä herkuttelua, koska se ei mielestäni ole hyväksi niin usein.
Jos anoppi haluaa, hän voi tehdä elämästäni helvetin. Olen aika arka itse (vaikka jo 36 v) ja murehdin tällaista asiaa paljon. En osaa lokeroida asiaa omaan lokeroonsa ja työntää pois mielestä vaan se vaivaa sitten ihan koko ajan. On kamalaa olla jonkun kanssa huonoissa väleissä. Toisaalta haluaisin tässä asiassa tehtvän enemmän niin kuin minä sanon eikä kuten hän sanoo. Mitä olette mieltä?
Kommentit (7)
ymmàrràn sinua.. minulla saman tyyppinen tilanne. Kun lapsilla on nàlkà sanotaan vain ota jààtelòà, karkkia jne vaikka olen juuri tekemàssà ruokaa. Sano vain suoraan anopillesi se on parasta. Ole selkeà nàkòkannassasi ja jos ei usko niin voihan aina kertoa valkoisen valheen esim. lapsilla on sokeriarvot korkealla ettà lààkàri mààràsi vàhentàmààn kaiken makean...
tässä suurempi ongelma on miehesi kuin anoppi (vaikka toki hänkin tekee väärin...) Eli teidän pitää nyt tehdä miehesi kanssa selväksi perheenne säännöt ja myös miehen on syytä asettua oman perheensä puolelle. Ei yksinkertaisesti voi jatkua tilanne näin, että saat " taistella" anoppia vastaan. Jos sinun on pakko ottaa hoitoapua vastaan anopilta, vie tosiaan sitten eväspussit lapsille ja laita vaikka paperille kellonajat syömisistä ym. jos ei muu auta. Tilanne on varmaan jatkunut aivan liian pitkään ja miehesi on liian tottunut olemaan äitinsä talutusnuorassa. Siihen ei tod.näk. tule loppua muuten kuin vähän kovemmin ottein. Reippaasti vaan ongelmaa selvittämään, eihän siitä muuten selviä!
Et kuulosta yhtään niuholta tuon herkujen rajoittamisen suhteen. Minäkin pyrin rajoittamaan lapseni (1v9kk) herkuttelua aikalailla. Jo ihan siitä syystä, ettei noin pienen tarvi syödä makeaa jatkuvasti ja poikani on aina kärsinyt kovasta mahasta, jota ei sokeri ainakaan pehmennä.
Tällä hetkellä meillä on " apuna" (hullua sanoa näin) pojan allergiat viljoihin, joten ihan mitä vaan sille ei voi syöttää. Isäni antaisi pullaa joka käänteessä, jos vain voisi. Isän sisko tässä naapurissa on aina gluteeniton suklaapussi kädessä pihalla kun kävellään pojan kanssa ohi (asutaan mun vanhemmilla väliaikaisesti). Ja mua ärsyttää. Kommentti on aina sama: " pittää sitä O:nkin saada vähän hyvää!" . Luulee siis, etten anna kotona koskaan mitään herkkuja.
Mun mielestä herkkuja ei pitäisi antaa vain antamisen ilosta. Silloin on ihan perusteltua antaa pullaa tms. jos ollaan isolla joukolla kahvipöydässä ja muutkin syövät. Mutta ei välipalaksi, ei ei ei.
Otahan vaan miehesi puhutteluun. Minunkin mielestä hänen pitäisi olla sinun kanssa samalla puolella ja sanoa äidilleen pari valittua sanaa. Ja voit sanoa itsekin anopillesi, kuten joku edelle ehdotti, että tässä on säännöt, joilla pelataan ja jos ne ei anopille sovi, pelailkoon yksinään mitä lystää:)
Meilla on painvastainen ongelma aitini kanssa. Hanella on vaikea sokeritauti ja ymmarran kylla, etta ruokavalion kanssa taytyy olla tarkkana, mutta rajansa kaikella. Hanen mielestaan lasten ei kuulu syoda mitaan herkkuja, koska lihovat ja saavat ties mitka sairaudet. Minun mielestani herkuttelu silloin talloin kohtuudella taas kuuluu terveeseen ruokavalioon. Asiaa pahentaa myos se, etta koska asumme ulkomailla mummolavierailut ovat lomamme ja meille lomaan kuuluu herkuttelu. Viime kesana minulta paloi pinna kun kavimme paivalla Korkeasaaressa. Meilla oli omat evaat, mutta ostimme jatskit jalkkareiksi. No, siitahan tuli sanomista, mutta auta armias kun illalla tuli kaverini kylaan ja siina aikuisten kahvitellessa lapsetkin soivat pienen pullan. Siis samana paivana kahteen kertaan herkkuja! Hyvat hyssykat mihin maailma onkaan menossa.
Arvostelu ei edes rajoitu pelkkiin herkkuihin vaan myos minun kokkaukseeni yleensa. Heilla tavallinen arkiruoka on kasviskeitto (porkkanoita, kukkakaalia, herneita jne kasvisliemessa maustettuna sitruunapippurilla). On kevytta ja ah niin terveellista. Minun uunissa paistetut lihapullat saavat aitini tarisemaan kauhusta kun niissa on niiiiiin kamalasti rasvaa. Toki ymmarran aitini tiukan ruokavalion, mutta miksi taytyy jatkuvasti arvostella muita. Meilla on mennyt siihen, etta mummolakaynneilla herkuttelemme salaa. Siitakin nousi riemu kun tyttareni vahingossa mainitsi jatskeista kahvilassa. Salaa syominen on kuulema bulimian merkki! Minusta taas jatkuva painosta puhuminen ei ole tervetta 7-vuotiaan tyton kuullen. Mummi jaksaa jatkuvasti varoitella ylipainosta, vaikka tyton ongelma on miltei painvastainen! Varmasti aitini haluaa lasten parasta, mutta valista menee yli.
juu ei meillä mitään ole...onpa sopusuhtaiset ja reippaat lapset kuitenkin, hassua
" me on päätetty että viikossa on yksi herkkupäivä" ja sitte pidät huolta että se päivä ei ole anoppipäivä tai se vietetään teillä ja olet itse paikalla vahtimassa
tuntuu todella pahalta että joku jatkkuvasti syöttää pikkulasta niin että sillä on paha olla hampaatkin huononee lapsilla jatkuvasti
Ota oma paikkasi, tunne oma arvosi ! se ei ole keltään pois !
ja jos hän kommentoi / kitisee/tölväisee jotain, vastaat asiallisesti ja teet selväksi että lapsen asioista päättää lapsen vanhemmat
Mielestäni viesti anopille saisi olla se, että ruokaa saa tarjota ruoka-aikana ja välipalalla hedelmää tms. mitä haluatkin itse rajata. Ja siihen että säännöt ovat nämä, ota tai jätä. Perusteluiksi kelpaa lasten terveys, vatsavaivoilta, ylienergisyydeltä ja lihomiselta säästyminen.
Pääasiallinen viestinviejä saisi olla sinun miehesi, koska hänen täytyísi huolehtia ja pitää oman perheen puolia eikä niin että sinä joudut tappelemaan anopin kanssa jolloin se viesti jo lähtökohtaisesti ei meinaa mennä perille...Jos näytät arkuutesi niin sinun ylitsesi yritetään varmasti kävellä, joten napakka ja varma ote asioihin vaan. Jos et saa mieheltä apua niin esitä asiat itse, varmalla otteella ja ystävällisesti, jos anoppi loukkaantuu niin sano ettet halua loukata, mutta ymmärräthän itsekkin että lasten terveys on tässä etusijalla...