Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa nyt, että yli kolmen vuoden ikäerossakin on jotain hyvää!!!
03.05.2006 |
Meillä on sellainen elämäntilanne, että esikoiselle ja kakkoselle tulee vähintään kolmen vuoden ikäero. Joka paikassa toitotetaan vaan miten hienoa on kun sisarukset on melkein samanikäisiä, niistä on aina seuraa toisilleen, ja vanhemmillekin on helppoa kun kaksi pikkuista menee " siinä samassa" ... Parit ystävämme ovat juuri onnensa kukkuloilla odottaessaan kakkosta esikoisen ollessa vielä melkein vauva. Ja minä yritän hillitä orastavaa vauvakuumettani ja keksiä jotain hyvää siitäkin, että sisarusten ikäero tulee olemaan isompi...
Kertokaa kaikki hyvät puolet, jos sellaisia on, te joilla on kokemusta isommasta ikäerosta!!
Kommentit (6)
ensi alkuun ei tietysti vauvasta ollut leikkikaveriksi mutta myöhemmin kyllä leikit alkaa sujumaan. Mustasukkaisuuttakaan ei pahemmin ilmennyt kun esikko sai myös tarpeeksi huomiota. Ja vanhempi lapsi voi hetken pitää pienempää silmällä jos tarve vaatii, että tämä ainakin on plussaa. Toki pienemmällä ikäerolla olevat " kasvaa" tavallaan enemmän yhteen mutta on paljon raskaampaa jos esim. on kaksi vaippaikäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kerran 1,5 vuotta. Kyllä helpommalla pääsee isommalla erolla. Meillä lapset leikkivätkin ihan hyvin yhdessä ikäerosta huolimatta.
hyviä puolia on tietty nämä ettei ole enään vaippoja isommalla, osaa pukea itse ja muutenkin on omatoimisempi. Myöskään pahaa mustasukkaisuutta ei ole ollut.
vanhempi osaa hoitaa hyvin eikä olis kahta pientä kiukkuujaa =)
Lohduttavaa kuulla, että sellaisetkin sisarukset, joilla ikäeroa on yli kolme vuotta, tykkäävät leikkiä keskenään ja ovat kavereita. Se mua eniten on mietityttänyt, että jos sisaruksilla olisi pieni ikäero, etenkin isompina voisi olla läheisemmät välit. Mun täytyisi nyt vain keskittyä nauttimaan tästä yhdestä ihanasta lapsestani ja unohtaa se orastava vauvakuume...
Enemmän, kuin ikäero, varmaankin vaikuttaa luonteiden yhteensopivuus. Ollessani nuorimmainen isommat siskot hoitivat minua tosi paljon. Silloin, kun olin murkku ja vanhemmat siskot jo perheellisiä, ei oltu ihan niin tiiviisti yhdessä, mutta kun omakin elämäntilanne muuttui, niin muuttui kanssakäyminenkin, kun oli taas enemmän yhteistä puhuttavaa.
vähemmän itkua, yövalvomista ja hikeä kuin kahden pienen kanssa samaan aikaan. Leppoisampaa oloahan se on kaikenkaikkiaan.