vauvakuume, johon ei saa helpotusta

Hei!

Mulla on kanssa hirvittävä vauvakuume, mutta miheni ei vielä halua perustaa perhettä. Molemmat ollaan 23v. Mä aloitin vuosi sitten opinnot yliopistossa, mutta olisin täysin valmis pitämään välivuoden ja palata sen jälkeen takaisin opintojen pariin :)



Mulla on myös monet ystävät saaneet lapsia, mikä mun osaltani pahentaa tilannetta. Vanhemmat ei vielä sentään kuumottele aiheen suhteen, silloin pinna varmaan palaisi kokonaan..



Ollaan mun miehen kanssa päästy siihen pisteeseen, että meillä on omistusasunto, mies on töissä ja olisi tilaa uudelle perheenjäsenelle. Mutta kun ei ...



Silti saatiin keskusteltua tätä asiaa niin, että lopetin muutama päivä sitten pillerit, mutta käytetään muuta ehkäisyä. Eli ei vihreetä valoa.



Vauvakuumeeseen en ole keksinyt nyt yli 4 vuoteen mitään helpotusta, joten siinä suhteessa en valitettavasti kykene auttamaan :( ei auta muu kuin kärvistellä ja aika ajoin ottaa aihe puheeksi ja kertoa oma kanta ja kaipuu..



Jaksamisia sinne ja kesän odotusta :)

Joo, tutulta kuulostaa sun teksti. Kamalaa tämä yksin kuumeilu :(

Meillä ei ole siis omistusasuntoa, mutta sekin kohta mahdollista, kun mies valmistuu. Mulla on ihan sama homma, voisin hyvin pitää välivuoden (nyt siis toinen vuosi yliopistossa lopuillaan) ja jatkaa opintoja sitten. Kuitenkin oon sen verraan rehkinyt hommien kanssa, että periaatteessa, jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, voisin valmistua itsekin jo 2 vuoden päästä.

Meillä on hormonaalinen ehkäisy lopetettu tammikuussa, mutta kumia käytetään. Ja siitä ei mies ihan heti ole luopumassa. Lupasi kyllä joulun tienoilla, että kahden vuoden päästä voisi ruveta yrittämään ;) Saas nähdä pysyykö lupauksessaan... Heh :)

Niin, ja en minäkään vastausta ongelmaani tiedä :( mutta aivan ihana vaihtaa kuulumisia jonkun muunkin kuin vauvamahaisen ystävän kanssa :D

Eipä sitä helpotusta ole täälläkään löytynyt! Olen yrittänyt lukea paljon lapsista/ synnytyksestä ja hankkia tietoa, mikä vain on lisännyt tätä kuumeilua. Tv:stä kun tulee pieniä lapsia, niin varsinkin yksin ollessa tulee _aina_ itku. Haluaisin niin oman lapsen!



Opiskelut avomiehellä ja minulla kesken, asutaan vuokralla. Kun mies valmistuu muutaman vuoden päästä, niin uskoisin sitten olevan paremmin kuin hyvin mahdollista perustaa perhe. Miehestä en tiedä, onko sitten yhtä innokas. Tuskin.

Aika mukavastihan nuo ohjelmat ja kaupassa hymyilevät kikkaratukat pistää kuumeen pintaan :) Välillä on pakko itseltä rajoittaa kaikkea vauvahömppää, mutta minkäs sille tekee, kun siitä tulee ainakin joksikin aikaa niin hyvälle tuulelle. Sitten taas iskee ahdistus, kun muistaa mitä itselllä ei ole :(



Onpa ihana purkaa tuntoja täällä, heti helpottaa, kun saa höpötellä :) Koittakaahan jaksella molemmat, Saippuakupla ja heikkulin :) Kyllä me vielä tästä kuumesuosta noustaan ja saadan miehetkin mukaan haaveiluun!

Jonkin verran tuota miestäkin saa välillä haaveilemaan, muttei kuitenkaan vielä ihan käytännössä sitä lasta tekemään! Mutta eiköhän sekin ajtukseen pienin askelin kasva.



Itselläni ei ole kaveripiirissä oikeastaan lapsia vielä, joten ei niitä pieniä pääse hoitamaankaan missään mikä tuntuu aika pahalta. /: Tuntuu, että sitten kun itse saa lapsia niin ei osaa käytännössä tehdä yhtään mitään!

Meillä käy todellakin harvoin niin, että mies olisi minkäännäköisessä kuumeessa :( Sanoo kyllä, että lapsia haluaa joskus, mutta ei vielä (takaraivossa tykyttää mulla se hänen 2 vuoden päästä :) ). Pienin askelin, nimenomaan :D Voi, kyllä siihen vauvan käsittelyyn oppii ihan varmasti! Älä hätäile :) Mulla alkaa tosiaan olla nuita vauvoja tässä ympärillä sen verran, että kuume vain kasvaa :(. Muuten, siitä puhuin aiemmin, että äitini ehdottelee vähän väliä... Niin kävi viimeksi eilen, kun se soitti. Veljeni oli ottanut kissan, ja minä siihen tokaisin, että voi, kun itelläkin olis lemmikki. Äiti siihen vastasi "No, tehkää se vauva jo. Mitä te oikein ootatte? Minäki haluan jo mummuksi." Että näin. Hirveesti auttaa tätä kuumeilua, kun tuommoisia kommentteja tulee ;) Heheh.

Ei varmasti auta kuumeilua tuollainen tuputtaminen. Itselläni lähinnä yksi sukulainen, joka kyselee kihloihin ja naimisiin menosta ja muut ovat hiljaa vain. :D Varsinkin omat vanhemmat eivät mitään lapsiajatuksia minulle syötä ja sitten kun sellaisia alkaa puhumaan niin ihmettelen suuresti. Ne kuitenkin pitää minua vielä aivan vauvana, jännittää nyt jo miten reagoivat sitten joskus raskauteen.



Käske Narsku1 äitisi painostamaan sitä miestäsi. :D Jos vain kehtaat.

Hih :D Kyllähän se äiti jo miehellekin ehdottelee :) :) Mies vain hymyilee ja tuhahtaa vastaukseksi. Onneksi kuitenkin on edes tulevaisuudessa ajatellut hankkivansa lapsia :D :D Muuten olis aikamoiset keskustelut edessä. Oletko muuten, Saippuakupla, ainut lapsi, esikoinen, kuopus vai mikä? :D Jos saa kysyä. Mietin tässä vain, kun meillä tuputtaminen varmasti johtuu siitä, että olen vanhin lapsi ja alkaa jo lastenlapsia tekemään mieli, kun niitä ei vielä ole :(

Joo, eli esikoinen olen minäkin. :)

Kato vaan, Saippis, ne kohta alkaa suakin kiusaa sillä :D :D :D Ei hitsi, kohta pääsee/joutuu taas ihastelemaan kaverin vauvaa

Kato vaan, Saippis, ne kohta alkaa suakin kiusaa sillä :D :D :D Ei hitsi, kohta pääsee/joutuu taas ihastelemaan kaverin vauvaa

Saako täällä muuten mitenkään merkattua, että tulisi itselle muistutus kun seuraamaan keskusteluun uusia viestejä? Ärsyttää joka kerta etsiä sama uudestaan. :D

että pystyykö merkkaamaan.. Pitää yrittää selvittää :)

... että taas vauvan nähtyäni innostuin ihan liikaa ja nyt masentaa, kun itsellä ei ole. Hoh, hirveetä hommaa tämä kuumeilu. Miks ei voi vain olla iloinen? :(

Tule myös ryhmään "Kuumeilevat opiskelija".



Niin, eikai sitä koskaan ole täysin tyytyväinen. Mies usein kyselee, että mitä sitten haluan kun lapsen saan. :D En kuitenkaan usko, että siinä vaiheessa on yhtä kovaa tarvetta millekään muulle vaan toivottavasti pystyy nauttimaan siitä perhe-elämästä ja arjesta mahdollisimman paljon. :)