Paluumuutto Suomeen? Hyvia ja huonoja kokemuksia??
Hei kaikki...
Mina olen asunut Espanjassa nyt 11 vuotta, mies on espanjalainen ja esikoinen syntymassa kohta.
Ajattelin aina, etta sitten kun lapsia hankin, palaan takaisin Suomeen. Nyt se ei kuitenkaan ole ollut vakavasti suunnitelmissa kaytannon syista (tyot, miehen tyo ja kielitaito, jne).
Paitsi nyt kun naita Suomen vauva-sivuja luen ja kotona istun niin ikava tulee...
Onko kukaan muuttanut Suomeen monien ulkomaan vuosien jalkeen ja ulkomaalaisen miehen kanssa?
Eniten lahinna pelottaa, jos tuota muuttoa aletaan vakavissaan suunittelemaan (mies on aina sanonut etta on valmis yrittamaan), etta miten itse loydan toita niin monen ulkomaanvuoden jalkeen? Eihan minulla ole ole paljon mitaan tyokokemusta Suomesta, opinnotkin suoritin taalla!
Luotan etta mies oppii suomen nopeasti, on hyva kielipaa, mutta mita toita han voisi sitten tehda? Ei ole yliopistotutkintoa vaikka tyokokemusta on vaikka kuinka paljon eri aloilta...
Eli onko Suomessa niin paljon helpompaa lapsiperheen kanssa kun itse kuvittelen? Luotan tarhojen, koulujen ja sosiaaliturvat paremmuuteen, mutta entas kaikki muu? Kannattaako muutto??
Kokemuksia ja neuvoja pliis...
Kommentit (2)
Juuri tuota pelkaan, etta sitten en enaa sopeutuisi suomalaiseen elamantapaan...
Joka mua lahinna stressaa Espanjassa on hoitopaikkojen hinnat, palkkojen taso, jne... ja etta tyo - perhe-elama on niin vaikea jarjestaa.
Yksi Suomeen palannut kaveri juuri sanoi etta Suomessa elama on ehka helpompaa, mutta ei hauskempaa.
Taytyy pohtia asiaa kun syksylla mene pidemmalle lomalle, tapaan perheellisia kavereita, jne. Mun mieli kylla muuttuu joka viikko, ja uusia suunnitelmia on aina mielessa ;)
Onko jollain kertoa positiivisia kokemuksia??
Kiitos!
En ehkä ole paras neuvoja, mutta kokeilimme Suomessa asumista reilun vuoden verran kuuden vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Olemme molemmat suomalaisia, joten muutto sinänsä oli helppo. Mutta sitten iski arki, töitä oli todella vaikeaa saada, väliaikaisia paikkoja on vaikka millä mitalla, ja vaikka sopimukset yleensä jatkuvatkin, koin jatkuvan väliaikaisuuden todella rankaksi. En tiedä miten muut ovat työllistymisen kokeneet?
Onhan sinänsä päivähoitopaikan saaminen helpompaa Suomessa kuin ehkä muualla, neuvolat toimivat "by the book" mutta välillä tuntui että terveen järjen käyttö olisi välillä tervetullutta. Ylipäänsä olin yllättynyt miten byrokraattinen maa Suomi olikaan, en ehkä ollut sitä huomannut nuorempana.
Eniten ärsytti ihmisten välinpitämättömyys. Kaikilla on kauhea kiire, eikä kukaan puhu eikä edes vahingossa vilkaise vastaantulijaa. Vieraiden lapsille ei jutella (ei muuten vieraille aikuisillekaan) eikä kukaan välitä tai uskalla puuttua lasten tekemisiin. Koko yhteiskunta tuntui kylmältä, joten muutto takaisin oli helpotus.
Ymmärrän että koti-ikävä iskee varsinkin ensimmäisen lapsen odotuksen yhteydessä, niin kävi minullekin. Lomat Suomessa helpottavat, mutta takaisin ei meidän perhe ole muuttamassa ainakaan lähitulevaisuudessa:)