Molemmat opiskelee
Hei!
Opiskelevia äitejä täällä ainakin tuntuu pyörivän, mutta entäs meitä joilla myös mies opiskelee?
Mitenkä olette suunnitelleet selviävänne raha-asioissa?
Meillä puuhastellaan esikoista, minun olisi tarkoitus valmistua vuoden 2009 aikana, toden näköisesti loppu vuodesta ja miehen 2010. Vauva on kuitenkin toivotettu tervetulleeksi ja jos minun opiskeluni sen vuoksi venyvät, niin venykööt.
Kommentit (8)
Meillä opiskeltiin kolmen vuoden ajan molemmat. Lapsia on kaksi, ja rahat riittivät normaaliin elämiseen. Minä opiskelen edelleen, mutta mies on jo töissä. Toisinaan muistelen kaiholla sen aikaisen elämän yksinkertaisuutta.. :) Toki se oli melkoista penninvenytystä, mutta satunnaiset työkeikat ja opintolaina pelastivat nälältä ja sallivat jotain pientä ekstraakin. Tsemppiä vain, selviätte kyllä!
Pakko sanoa että haasteellista on jos molemmat opiskelee. Me tehtiin lapset kesken molempien opintojen. Ja vielä lapsille lyhyt ikäero (1v4kk) tarkoituksella (tyyliin: vauva- ja vaippavaiheet yhteen putkeen, ei monissa osissa).
Miehellä eteni yliopisto-opinnot suhteellisen hitaasti 2 ekaa vuotta. Omani oli ihan jäädyksissä. Lisäksi päädyin vielä alaakin vaihtamaan kesken toisen äitiyslomani.
Tämän hetkinen tilanne on, että mies opiskelee täysiä päiviä yliopistolla ja ens keväänä alkaa tekeen dippatyötä. Itse olen täysiä päiviä amkissa. Lapset ovat kotihoidossa rahallisista syistä, mummu hoitaa heitä silloin kun meillä menee miehen kanssa luennot päällekäïn eli n.2-3xvko. Itselläni on luentopakko ja valmiit lukujärjestykset ,joihin en pysty itse vaikuttaan, koulussa mutta miehellä ei. Periaate kuitenkin se että hän osallistuu myös jokaiselle luennolle ja tietysti kaikkiin labroihin yms. Lisäksi häbnellä aika täysi lukkari koska valmistuminen pitäisi alka ahäämöttään. Nyt syksyn osalta vaikuttaa siltä että meillä limittyy lukkarit aika hyvin siten että lastenhoitoapua tarvitaan vain pari kolme kertaa viikossa jokunen tunti kerrallaan.
Tämä on hyvä järjestely nyt kun hoitoapukin järjestyi. Mummu jäi töistä kesällä pois ja lupautui auttamaan hoidossa. Meidän kannalta hyvä, koska näin saadaan kotihoidontuki. Jos lapset olisi päiväkodissa pitäisi toisen meistä jäädyttää opinnot ja olla töissä että olisi varaa elää.
Nyt eletään näillä tuloilla joita on siis kotihoidontuki ja hoitolisä, lapsilistä, asumistuki (joka johtuen viime talvisista ja kesäisistä tuloista laski koko tulevaksi vuodeksi olemattoman pieneksi) sekä mun viime talvisista osa-aikasista työtuloista sekä miehen kesätyötuloista säästöön saaduilla rahoilla.
Olemme säästäväisiä, asumme opiskelija-asunnossa jossa vesi ja sähkö ja netti sisältyy vuokraan, emme juo alkoholia emmekä polta, teen itse ruuat ja ostan lihat ym. suuremmissa erissä jos on erityisen hyviä tarjouksia. Esim riisi ostetaan aina etnokaupasta 10 tai 15kg:n säkissä, ja kun keväällä vielä sai makaroonia tarjouksesta 10 pussia eurolla sitä ostettiin todella paljon säästöön. Leivon pullat ja kakut, keksit ym. herkut itse, toisinaan teen niitä myös tilauksesta muualle eli saan hiukan rahaakin tuosta harrastuksesta.
Hyvin on täälläkin rahat riittäneet kun maalaisjärjellä ajatellaan asioita ja hankintoja. :8}
Me olimme kummatkin yliopisto-opiskelijoita n.2,5 perheellisen vuoden ajan, lapsia syntyi sinä aikana kaksin kappalein. Ennen lasten syntymää olimme keränneet jonkin verran säästöjä työnteolla, ja lasten syntymän jälkeen olemme kumpikin olleet vuorotellen töissä osa- tai kokopäiväisesti.
Vanhempamme ovat myös tukeneet meitä taloudellisesti, mutta ihan vapaaehtoisesti ja olisimme selvinneet myös ilman heidän tukeaan. Toki olemme kiitollisia heidän avustaan! Työnteko oli se ratkaiseva seikka, jonka avulla pärjäsimme.
Asuimme edullisessa opiskelija-asunnossa, josta kävelymatka miehen kouluun. Matkusteluun tai kallisiin harrastuksiin ei olisi ollut aikaakaan, joten niihin ei uponnut rahaa, kuten ei alkoholiin tai tupakkaankaan. Suuri osa lastentarvikkeista on ostettu käytettynä tai saatu lahjaksi, turvaistuimet olemme ostaneet uutena.
Vauva pärjää vielä aika vähällä, mutta nyt kun lapset ovat 2 ja 3 vuotta niin rahaa menee enemmän esim. vaatteisiin ja päivähoitomaksuihin. Nyt olemme jo valmistuneet (minä tänä kesänä, mies vuosi sitten), mutta rahaa ei ole juuri enempää (<-asuntolaina, minun päättyvä työsuhde ja tuleva äitiysloma). Parempaan rahatilanteeseen tottunut saattaisi tuntea itsensä köyhäksi, mutta me olemme jo tottuneet tähän vaatimattomaan elämäntyyliin!
Moikka!!
Täälä kans opiskelijoita ollaan kumpanenkin!! Laskettu aika on syyskuun 20.päivä... Ja iskän olis tarkotus valmistua vuoden päästä keväällä... Omasta valmistumisesta ei oo varmuutta...
Ansukas minkä ikäsiä te ootte?? :)
Minä olen 22, mies vuoden verran vanhempi.
Mutta haluan sanoa, että vaikka tiukkaa tekisikin taloudellisesti, niin varmasti pärjäätte. Ensimmäisen lapseni kanssa olin 9v kaksin. Silloin opiskelin myös. Sain vain opintotuke ja tietty lapsilisä. Pärjättiin, kun laitoin pärjäämään. Kaikki menot on vaan laskettava tarkkaan ja tuhlailuun ei ole varaa. Kyllä sitä pärjää vähemmälläkin, kun raakkaa pois kaiken turhan. Vauva on siitä helppo, ettei vaadi mitään muuta kuin ruoan. Loput saat sille, kun ostat vanhana, niin tosi halvalla. Hän ei varmasti urputa vaatteista vastaan.:) Vaunut eivät kulu juuri lainkaan, niin siistit saat varmasti, kun ostat vanhana. Kun imetät, ei mene rahaa korvikkeisiinkaan. Itse tehdyt soseetkin tulevat halvemmaksi ja terveellisempiäkin ovat. Vaipat ovat ehkä kallein juttu. Enkä tiedä tuleeko loppu pelissä kestovaipat halvemmaksi.... Ei kokemusta.
vastanpa silti.. Eli meil mies opiskelee amk:ssa ja mä yliopistossa, poika on 1 vuotta nyt.. Tuloja ei paljoo oo, ja ite oon täl hetkel pääosin kotona, mut aina on pärjätty. :) Halpa vuokra-asunto ja normiruokaa, halvat harrastukset ja ihania sukulaisia, joilla on paljon pieniä poikia :)